Rostovin alue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rostovin alue
Росто́вская о́бласть
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Rostovin alueen sijainti Venäjän federaatiossa
Rostovin alueen sijainti Venäjän federaatiossa

Koordinaatit: 47.23°N, 39.7°E

Valtio Venäjä
Hallinto
 – Hallinnollinen keskus Rostov-na-Donu
 – Suurin kaupunki Rostov-na-Donu (1 089 851 as.)[1]
 – Kuvernööri Vasily Golubev
Pinta-ala 100 800 km²
Kielet venäjä
BKT (2010) 632 196,9 milj. RUB[2]
(eli 1,69 % Venäjän BKT:stä)
 – asukasta kohti 147 779 kRUB,
noin 3 620 EUR[3](eli 56 % Venäjän keskiarvotasosta)
Symbolit
 – Lippu Rostovin alueen lippu
 – Vaakuna Rostovin alueen vaakuna
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus 61, 161
 – ISO 3166 RU-ROS
donland.ru
Moskovan aika eli aikavyöhyke UTC +4

Rostovin alue (ven. Росто́вская о́бласть, Rostovskaja oblast) on hallinnollinen alue Lounais-Venäjällä Itä-Euroopassa Donin alajuoksulla Asovanmeren äärellä.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rostovin alue rajoittuu luoteessa Voronežin alueeseen, koillisessa Volgogradin alueeseen, kaakossa Kalmukiaan, etelässä Stavropolin ja Krasnodarin aluepiireihin sekä lännessä Asovanmereen ja Ukrainaan. Alueen pinta-ala on 100 800 km².

Rostovin alue sijaitsee Itä-Euroopan tasangon eteläosassa Donin alajuoksun ympärillä. Doniin laskevista joista mainittakoon Donets ja Manytš. Alueen itäosaan ulottuu suuren Tsimljanskin tekojärven eteläpää. Lisäksi alueen eteläosassa on Veselyin tekojärvi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän sisällissodan aikana alueella oli bolševikkejä vastustavien venäläisten muodostama Donin tasavalta, jonka bolševikit kuitenkin valtasivat ja liittivät Neuvostoliittoon. Toisessa maailmansodassa Saksa miehitti alueen länsiosan kesällä 1941, mutta joutui perääntymään myöhemmin samana vuonna alueelta. Vuonna 1942 Saksa valloitti koko alueen. Neuvostoliitto valtasi alueen takaisin 1943.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väkiluvun kehityslähde?

Alueen suurimmat kaupungit ja niiden asukasluvut vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan olivat Rostov-na-Donu (1 089 851 as.), Taganrog (257 692 as.) ja Šahty (240 152 as.). Yli 50 000 asukkkan kaupunkeja ovat myös Novotšerkassk (185 400 as.), Volgodonsk (170 621 as.), Novotšerkassk (169 039 as.), Bataisk (111 856 as.), Novošahtinsk (111 087 as.), Kamensk-Šahtinski (95 306 as.), Azov (82 882 as.), Gukovo (67 268 as.), Salsk (61 312 as.) ja Donetsk (50 085 as.).[1]


Vuonna 2002 väestöstä on venäläisiä 89 % (3 934 835), ukrainalaisia 2,7 % (118 486), armenialaisia 2,5 % (109 994), turkkilaisia 0,64 % (28 285), valkovenäläisiä 0,6 % (26 604) ja muita 4,54 % (0,02 % väestöstä ei ilmoittanut kansallisuuttaan). Kaikkiaan alueen väestö jakaantuu 157 eri etniseen ryhmään.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rostovin alue on yksi Venäjän federaation alueista (subjekti) ja sen pääkaupunki on Donin Rostov (ven. Rostov-na-Donu). Rostovin alueella on oma kuvernööri, hallitus ja lakiasäätävä kokous.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rostovin alueen bruttokansantuote oli Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan vuonna 2010 yhteensä 632,2 miljardia ruplaa eli 1,69 % Venäjän federaation BKT:stä.[2] Jokaista alueen asukasta kohti BKT:tä kertyi vuodessa vain 147,8 tuhatta ruplaa eli noin 3 620 euroa.[1][3] Tämä oli 56 % Venäjän keskiarvotasosta.

Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat koneenrakennus, elintarvike-, kevyt-, kemianteollisuus sekä rauta- ja värimetallurgia. Lisäksi louhitaan kivihiiltä. Maanviljely tuottaa viljaa, auringonkukan ja sinapin siemeniä, korianteria, vihanneksia, meloneja ja viinirypäleitä. Lisäksi valmistetaan viiniä.

Alueelta on rautatieyhteydet Ukrainaan, Kaukasiaan, Keski-Venäjälle ja Volgan seudulle. Asovanmerellä ja Donilla on laivaliikennettä ja Donin Rostovissa on tärkeä lentokenttä. Tärkeimmät satamat ovat Rostov-na-Donu, Taganrog, Ust-Donetski ja Azov.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2012-12-12. (venäjäksi)
  2. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien alueellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-03-24. (venäjäksi)
  3. a b Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 2013-03-24. (englanniksi)
  4. Atlas avtomobilnyh dorog. Rossija, sopredelnyje gosudartsva, Zapadnaja Europa, Azija. Pääosin 1:500 000, 1:1 500 000 ja 1:3 000 000. Moskova: PKO "Kartografija" & OOO "Sovremennaja škola", 2014. ISBN 978-985-549-710-4. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]