Azov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Azov käsittelee ukrainalaista vapaaehtoisjoukkoa.
Azov
Азов
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Rostovin alueen sijainti Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella
Rostovin alueen sijainti Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella

Azov

Koordinaatit: 47.108°N, 39.417°EKoordinaatit: 47.108°N, 39.417°E

Valtio Venäjä
Subjekti Rostovin alue
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 67,5 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) 82 937
Aikavyöhyke UTC+4
Postinumero 346780–346789[2]
Suuntanumero(t) +7 86342[3]
Rekisterikilpi 61, 161

Azov eli Asov (ven. Азо́в) on satamakaupunki Rostovin alueella Venäjällä. Se sijaitsee Donin vasemmalla rannalla 7 kilometrin päässä paikasta, jossa se laskee Asovanmeren Taganrogin lahteen. Azovissa on Donin Rostovin ja Bakun väliseltä rautatieltä haarautuvan sivuradan pääteasema ja merisatama.[4][5][6]

Kaupunki muodostaa oman kaupunkipiirinsä, mutta on myös ympäröivän Azovin piirin keskus. Asukkaita kaupungissa oli 82 937 henkeä ja ympäröivässä piirissä 93 579 (vuonna 2010).[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajanlaskun alussa seudulla on sijainnut kaksi maeotien tai skyyttien asutusta, jotka Ptolemaios mainitsee nimillä Paniardis ja Patarva. 900–1100-luvulla paikalla sijaitsi slaavien asutus, joka kuului muinaisvenäläiseen Tmutarakanin ruhtinaskuntaan. Vuoden 1067 tienoilla, kun kumaanit valloittivat Asovan meren rannat, seudulla sai surmansa heidän ruhtinaansa Azun, josta venäläisen Azov-nimityksen arvellaan olevan peräisin. Toisen näkemyksen mukaan paikannimi juontuu turkkilaisesta joen suistoa tarkoittavasta sanasta.[7]

1200-luvulla paikalle syntyi Azakin kaupunki, jossa risteytyivät Kiinaan ja Volgan Bulgariaan kulkevat kauppareitit. Vuonna 1395 Timur Lenkin joukot hävittivät kaupungin. 1400-luvun alussa se menetti merkitystään kansainvälisen kaupan keskuksena. Vuonna 1471 sen valtasivat turkkilaiset, jotka rakensivat paikalle linnoituksen. Vuosina 1641–1641 kasakat valtasivat ja hävittivät linnoituksen, jonka turkkilaiset myöhemmin rakensivat uudestaan. Venäläiset valtasivat sen vuonna 1696. Vuodesta 1708 lähtien Azov oli samannimisen läänin keskus ja se sai kaupungin aseman,[7] mutta Venäjän–Turkin sodan 1710-11 hävinnyt Venäjä luovutti sen jälleen turkkilaisille Prutin rauhansopimuksen mukaan. Venäläiset valtasivat sen uudelleen vuonna 1736, mutta Belgradin rauhansopimuksen mukaan Azovista ja Taganrogista tuli puolueettomia alueita, joiden linnoitukset hävitettiin. Venäläiset valtasivat kaupungin jälleen vuonna 1769, ja vuoden 1774 rauhassa se liitettiin lopullisesti Venäjään. Vuosina 1776–1782 Azov oli samannimisen läänin pääkaupunki, mutta se menetti kaupunginoikeutensa vuonna 1801. Vuonna 1926 Azovista tuli jälleen kaupunki.[7]

Turkkilaisesta linnoituksesta on säilynyt osia korkeista maavalleista ja muutamia venäläisajan rakennuksia. Sen lähellä on muinainen skyyttien asuinpaikka. Kaupungin uusi keskusta syntyi 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 10.8.2014. (venäjäksi)
  2. Rostovskaja oblast: Potštovnyje indeksy ruspostindex.ru. Viitattu 10.8.2014. (venäjäksi)
  3. Rostovskaja oblast: Telefonnyje kody ruspostindex.ru. Viitattu 10.8.2014. (venäjäksi)
  4. V.H. Peihvasser: Novyi Atlas avtomobilnyh dorog 2006–2007. Rossija – Strany SNG – Pribaltika 1:750 000, 1:1 500 000 (+ 1:4000 000). Minsk: Tribum, 220053 g. Minsk. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  5. Atlas avtomobilnyh dorog. Rossija, sopredelnyje gosudartsva, Zapadnaja Europa, Azija. Pääosin 1:500 000, 1:1 500 000 ja 1:3 000 000. 154 ja 156 (Salsk). Moskova: PKO "Kartografija" & OOO "Sovremennaja škola", 2014. ISBN 978-985-549-710-4. (venäjäksi)
  6. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta. FGUP "Omskaja kartogrsfitšeskaja fabrika: , 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  7. a b c Azov (lähdeteokset vuosilta 2001 ja 2006) Geografitšeskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien nettiversio. Viitattu 10.8.2014. (venäjäksi)

Muut lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 14. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]