Prutin rauha

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Prutin rauha, solmittiin Venäjän ja Osmanien valtakunnan välillä 23. heinäkuuta 1711. Rauhaa edeltänyt Venäjän–Turkin sota liittyi suureen Pohjan sotaan.[1] Rauha merkitsi osmanien irtautumista sodasta sekä loppua Ruotsin kuningas Kaarle XII:n toiveille sodan voittamisesta.[2] Rauhansopimuksesta käytetään myös nimitystä Falksenin rauha tai Falksenin sopimus, sekä Hușin rauha läheisen Hușin kaupungin mukaan.[3][4]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän–Turkin sodan ratkaiseva, ja ainoa merkittävä taistelu käytiin Prut-joen varrella. Se päättyi suurvisiiri Baltacı Mehmet paššan johtamien osmanien ylivoimaiseen voittoon Pietari Suuren johtamasta venäläisistä ja moldovalaiskapinallisista koostuneesta armeijasta. Ylivoimaista Mehmet paššan armeijaa avustivat tataarit, kasakat ja puolalaiset vapaaehtoiset. Sota oli pitkälti Pultavan taistelun jälkeen Turkkiin paenneen Kaarle XII:n provosoima, sillä hän oli houkutellut sulttaani Ahmed III:n julistamaan sodan venäläisille. Pietari Suuri oli osaltaan pyrkinyt liittämään osmaneille kuuluneen Moldovan omaan keisarikuntaansa sekä tehnyt sotaretkiä osmanien vasallin Krimin kaanikunnan alueelle tarkoituksenaan vallata Mustanmeren rannikkoa sinne perustettavaa laivastoa varten.[5][1]

Rauhansopimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prutin taistelussa omaan leiriinsä piiritetty Pietari antautui 22. heinäkuuta 1711. Puolustuksensa romahdettua hän vetäytyi telttaansa kieltäen ketään tulemasta sisälle. Mehmet pašša hyväksyi hetken viivyttelyn jälkeen kenraali Boris Šeremetevin välittämän antautumisen. Rauhansopimuksen kohdista päätettiin seuraavana päivänä, jolloin se myös allekirjoitettiin huolimatta Mehmet paššan kenraalien ja liittolaiskuninkaiden vastustuksesta. Kaarle oli hyppäsi Prutiin uidakseen sen yli ja ehtiäkseen paikalle estämään rauhan solmimisen. Mehmet paššalla olisi ollut mahdollisuus alistaa koko Venäjä osmanien haltuun tai tehdä Pietarista sulttaanin vasalli, mutta hän hyväksyi Pietarin tilanteeseen nähden hyvin kohtuulliset rauhanehdot. Siitä hyvästä ja hänen poliittisten vastustajien juonittelun vuoksi Mehmet pašša myöhemmin erotettiin, ja nyky-Turkissa yhä suositun tarinan mukaan Mehmetin epäillään viettäneen lemmenyön Pietarin vaimon ja tulevan Venäjän keisarinnan Katariinan kanssa. Tarinan mukaan Mehmet olisi heltynyt maltillisiin rauhanehtoihin juuri tämän yön vuoksi. Todellisuudessa asiaan vaikutti muun muassa venäläiskenraali Carl Ewald von Rönnen onnistunut operaatio, jossa hän oli kiertänyt osmanien selustaan kaukana etelässä ja vallannut tärkeimmän huoltopisteen Prutille johtaneen tien varrelta sekä se, että osmanit saavuttivat sopimuksella tavoitteet, joita he alun perin lähtivät hakemaan.[1][5]

Rauhansopimuksessa päätettiin seuraavista kohdista:[1][5]

  • Azov, joka vuonna 1708 oli liitetty Venäjään, siirrettiin takaisin osmaneille.
  • Pietarin lähimenneisyydessä Krimin kaanikuntaan, Moldovaan ja sen rajalle Dneprin varrelle rakentamat linnakkeet tuhottaisiin. Linnakkeita olivat mm. Asovanmeren rannan satamakaupungin Taganrogin linnake sekä ukrainalaiset Kamenny Zaton (Zaporižžjan alue) ja Bogoroditsa (Novomoskovsk).[6]
  • Venäläiset vetäytyisivät Puolasta ja lakkaisivat puuttumasta sen asioihin.
  • Kaarle XII saisi palata rauhassa Ruotsiin.
  • Venäläiset peruisivat hankkeensa sataman saamiseksi Mustallemerelle sekä tuhoaisivat Asovanmeren laivastonsa.
  • Venäläiset eivät saaneet lähettää pysyvää suurlähetystöä Konstantinopoliin.

Sopimus ei vielä taannut rauhaa. Venäjä ei alkuun noudattanut kohtaa Puolasta[2] eikä pitkällä tähtäimellä hanketta Mustameren satamasta.[3] Kaarle XII jäi Turkkiin, tarkemmin Moldovassa olevaan Benderiin ja yritti saada sulttaanin julistamaan uuden sodan Venäjälle. Kestävämpi rauha saavutettiin vasta Edirnessä 5. kesäkuuta 1714 allekirjoitetussa sopimuksessa sen jälkeen kun Kaarle oli häädetty Turkista.[7]

Vaikka Pietari oli säästynyt suurilta menetyksiltä, tappiota ja rauhanehtoja pidettiin kuitenkin maalle häpeällisinä. Prutin rauha oli Venäjälle yksipuolisin maan solmima rauhansopimus sitä edeltävänä ja seuranneena vuosisatana.[1][5]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Aksan, Virginia H.Ottoman wars 1700-1870, s. 75, 90-98. Pearson Education, 2007. ISBN 0582308070.
  2. a b Rickard, J. (24 December 2000), Treaty of the Pruth, 21 July 1711 Viitattu 11.8.2009
  3. a b Martin Ewans: The Great Game: The progress and present position of Russia in the East, s. 3. Taylor & Francis. ISBN 0415316456.
  4. Costel Coroban: British reactions to Charles XII’s Stay in the Ottoman Empire, s. 41. Revista Română de Studii Baltice şi Nordice, Vol. 3, Issue 1, 2011.
  5. a b c d Evgeniĭ Viktorovich Anisimov (käännös englanniksi John T. Alexander): The reforms of Peter the Great, s. 126-136. M. E. Sharpe, 1993. ISBN 1563240483.
  6. Olymp Travel Ltd: Dnepropetrovsk
  7. Ezel Kural Shaw: History of the Ottoman Empire and modern Turkey, s. 231. Cambridge University Press, 1977. ISBN 0521291631.