Manytš

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Manytš (ven. Маныч) on Kalmukiassa, Stavropolin aluepiirissä ja Rostovin alueella Etelä-Venäjällä sijaitseva jokisysteemi,[1] joka sijaitsee Kaspianmeren ja Mustanmeren altaiden välisessä soisessa Kaman-Manytšin painanteessa. Painannetta on usein pidetty Euroopan ja Aasian rajana.lähde?

Donin vesistöalue. Alueen eteläosassa Doniin laskee vasemmalta Läntinen Manytš ("За́п. Ма́ныч"), joka alkaa Manytš-Gudilon suolajärvestä.

Läntinen Manytš (ven. За́падный Ма́ныч, Zapadnyi Manytš) on 219 km:n (tai 420 km)[1][2][3] pituinen Donin sivujoki,[4] joka saa alkunsa Kalmukian, Rostovin alueen ja Stavropolin aluepiirin rajalla sijaitsevasta Manytš-Gudilon suolajärvestä. Se virtaa Rostovin alueen Proletarskin kaupungin halki ja yhtyy Doniin Manytškajan kylässä Donin Rostovin itäpuolella. Don laskee edelleen länteen Asovanmereen. Läntisen Manytšin alkuperäisen uoman peittävät nykyään lähes kokonaan joen juoksulle padotut kolme tekojärveä, Proletarskin, Vesjolyin ja Ust-Manytšin tekojärvet.[5] Osa lähteistä mainitsee valuma-alueen laajuudeksi 35 600 km2.[1][2][3]

Itäinen Manytš (ven. Восточный Ма́ныч, Vostotšnyi Manytš) puolestaan virtaa itään Kalmukiasta sen ja Stavropolin aluepiirin rajaa pitkin ja päättyy Sostinon järviin. Joki on noin 141 km pitkä. Sen juoksulle rakennettiin vuonna 1969 Tšograin tekojärvi (Чограйское водохранилище), joka saa vettä myös Kuma- ja Terekjoista kanavien kautta.

Ennen vesistörakentamista Läntisellä ja Itäisellä Manytšilla oli yhteinen lähdejoki Kalaus, jonka vedet haarautuivat länteen ja itään. Päävirtaus oli kuitenkin itään, kunnes 1900-luvulla itäinen virtaus kokonaan estettiin. Ennen rakentamista molemmat joet myös olivat ajoittain kuivuvia, kutistuen vuosittain tai vuodenajoittain vain erillisten suolajärvien ja -lampien ketjuiksi ja täyttyen makealla vedellä vain kevään tulva-aikaan.[6]

1900-luvun puolivälistä molemmat joet ovat saaneet lisävettä kastelukanavajärjestelmien kautta, Länsi-Manytš 1948-53 alkaen Kubanista ja Donin juoksulle padotusta Tsimljanskin tekojärvestä, Itä-Manytš 1960-luvun lopulta Terekistä ja Kumasta Kuman-Manytšin kanavan kautta. Vuosittainen virtaama joissa on näin kasvanut 8- ja 4-kertaiseksi luonnontilaan verrattuna.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Manytš (Zapadnyi Manytš) (Venäjän vesistötietokannan tietoja Läntisestä Manytš -joesta) Viitattu 10.8.2014. (venäjäksi)
  2. a b Zapadnaja Manytš (lähdeteos vuodelta 2006) Geografitšeskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien nettiversio. Viitattu 10.8.2014. (venäjäksi)
  3. a b Zapadnyi Manytš (BSE-verkkotietosanakirjan artikkeli) Suuri neuvostotietosanakirja. 1969—1978. Viitattu 10.8.2014. (venäjäksi)
  4. Manytš (lähdeteos vuodelta 2001) Geografitšeskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien nettiversio. Viitattu 10.8.2014. (venäjäksi)
  5. V.H. Peihvasser: Novyi Atlas avtomobilnyh dorog 2006–2007. Rossija – Strany SNG – Pribaltika 1:750 000, 1:1 500 000 (+ 1:4000 000). Minsk: Tribum, 220053 g. Minsk. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  6. Manytš (Brockhaus–Jefron -tietosanakirjan (1890—1907) artikkeli verkkomuodossa) Entsiklopeditšeski slovar F. A. Brokgauza i I. A. Jefrona. Viitattu 9.8.2014. (venäjäksi)