Sahalinin alue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sahalinin alue
Сахалинская область
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Sahalinin alue Venäjän federaation kartalla
Sahalinin alue Venäjän federaation kartalla

Koordinaatit: 46.967°N, 142.733°E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Sahalinin alue
Perustettu 20. lokakuuta 1932
Hallinto
 – Hallinnollinen keskus Južno-Sahalinsk (181 728 as.)[1]
 – Kuvernööri Aleksandr Horošavin
Pinta-ala 87 100 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) 497 973
 – väestötiheys 5,72 as/km²
Kielet venäjä
BKT (2010) 492 730,3 milj. RUB[2]
 – asukasta kohti 989,472 kRUB,
noin 24 240 EUR[3]
Symbolit
 – Lippu Sahalinin alueen lippu
 – Vaakuna Sahalinin alueen vaakuna
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus 65
 – ISO 3166 RU-SAK
www.adm.sakhalin.ru
Aikavyöhyke UTC +11 ja UTC +12

Sahalinin alue (ven. Сахали́нская о́бласть, Sahalinskaja oblast) on Sahalinin saaren ja Kuriilit käsittävä hallinnollinen alue Venäjän Kaukoidässä Aasiassa.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahalinin alueen kartta
Sahalinin alue
Suurimmat taajamat
 100 000-300 000 as.
  30 000-100 000 as.
  10 000-30 000 as.
  < 10 000 as.
Sahalinin alueen kartta

Sahalinin alue rajoittuu lännessä Japaninmereen, pohjoisessa Ohotanmereen ja idässä Kuriilien itäpuolella Tyyneen valtamereen. Lännessä olevasta mantereesta ja siellä sijaitsevasta Habarovskin aluepiiri alueen erottaa Tatariansalmi ja alueen eteläpuolisesta Japanista La Pérousen salmi. Kuriilien pohjoispuolella Sahalinin alueen naapurina on Kamtšatkan aluepiiri.

Sahalinin alue käsittää noin 950 kilometriä pitkän Sahalinin saaren ja 1150 kilometrin mittaisen Kuriilien saarten saariryhmän. Japani katsoo kuitenkin Kuriilien Iturupin, Šikotanin, Kunaširin ja Habomai-saarten muodostavan itselleen kuuluvat ns. Pohjoiset territoriot (Hoppō).

Alueen merkittävimpiin luonnonsuojelualueisiin kuuluu kaksi luonnonpuistoa (Poronaiskin luonnonpuisto Sahalinin saaren keskiosan noin 100 kilometriä pitkällä Terpenijan niemellä; Kuriilien luonnonpuisto Kuriilien lounaisella Kunašir-saarella) sekä Pienten Kuriilien suojelualue.[4]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahalinin alueen asukasluku on laskussa. Vuonna 1999 alueen asukasluku oli 609 000, mutta 2002 enää 546 695lähde? ja vuonna 2010 vain 497 973.[1]

Kaupunkilaisia alueen asukkaista oli 79,7 prosenttia (2010). Alueen suurin kaupunki on Južno-Sahalinsk (181 728 as.). Yli 15 tuhannen asukkaan kaupunkeja ja kaupunkipiirin keskuksia ovat lisäksi Korsakov (33 526 as.), Holmsk (30 937 as.), Oha (23 008 as.) ja Poronaisk (Поронайск, 16 120 as.).[1] Pienempiä kaupunkeja ovat: Dolinsk (12 200 as., koko kaupunkipiirikunta 25 899 as.), Nevelsk (11 682 as., koko kaupunkipiirikunta 17 558 as.), Aleksandrovsk-Sahalinski (10 613 as., koko kaupunkipiirikunta 13 404 as.), Uglegorsk (10 381 as.) ja Šahtjorsk (8 382 as., koko Uglegorskin kunnallispiiri 22 537 as.), Aniva (9 115 as., koko kaupunkipiirikunta 17 533 as.), Makarov (6 705 as., koko kaupunkipiirikunta 8 579 as.), Tomari (4 541 as., koko kaupunkipiirikunta 9 457 as.), Severo-Kurilsk (2 536 as.) ja Kurilsk (2 070 as., koko kaupunkipiirikunta 7 359 as.).[1]

Enemmistö asukkaista on nykyisin venäläisiä. Suurin osa alueen japanilaisesta väestöstä evakuoitiin Japaniin Neuvostoliiton vallatessa saaren eteläosan. Vuonna 2002 oli väestöstä venäläisiä 84,3 % (460 778), korealaisia 5,41 % (29 592) ja ukrainalaisia 4,0 % (21 831). Loput 6,29 % koostuu 125 etnisestä ryhmästä (muun muassa giljakeista ja ainuista).

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahalinin alue on yksi Venäjän federaation alueista (subjekti) ja sen pääkaupunki on Južno-Sahalinsk (nimenä vuoteen 1905 asti Vladimirovka ja 1905-1946 Tojohara). Alue on jaettu hallinnollisesti 17 kaupunkipiirikuntaan ja yhteen kunnallispiiriin. Alueella on yhteensä 15 kaupunkia; joidenkin piirien hallintokeskuksena on kaupunkityyppinen taajama.[1] Paikallishallinnon johdossa ovat kuvernööri ja alueduuma.

Kuvernööri Ivan Malahov erosi elokuun 2007 alussa Nevelskin maanjäristyksen jälkeisten pelastustöiden kritiikin vuoksi ja presidentti Putin nimitti hänen tilalleen entisen Ohan pormestarin Aleksandr Horošavinin, jonka alueduuma vahvisti virkaansa 9. elokuuta 2007.[5]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen talous rakentuu nykyisin paljolti petrokemiallisen tuotantotoiminnan varaan; alueelta saadaan maaöljyä, maakaasua ja kivihiiltä. Kalastus ja kalanjalostusteollisuus on myös tärkeä elinkeino. Muita teollisuudenaloja ovat metsä-, puunjalostus-, paperi- ja selluloosateollisuus. Maatalous on keskittynyt karja- ja porotalouteen sekä vihannesten viljelyyn. Lisäksi on turkistarhausta.

Sahalinin alue on suhteellisen pienestä pinta-alastaan ja väkiluvustaan huolimatta merkittävä osatekijä Venäjän taloudessa. Alueen osuus maan bruttokansantuotteesta vuonna 2010 oli tilastokeskus Rosstatin mukaan yhteensä 492,7 miljardia ruplaa eli 1,3 prosenttia koko federaation kansantuotteesta.[2]. Asukasta kohden laskettu bkt-osuus oli 989,5 tuhatta ruplaa eli noin 24 240 euroa[3]. Tämä oli 378 prosenttia maan keskiarvotasosta ja yksi maan korkeimpia.

Saaren pohjoispäästä eteläpäähän johtaa rautatie. Lisäksi on useita lentokenttiä.[6] Satama on muun muassa seuraavilla paikkakunnilla: Aleksandrovsk-Sahalinski, Holmsk, Korsakov, Korsakovin piiri (Prigorodnojen satama) ja Poronaisk.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahalin kuului alkujaan Kiinalle. Siitä tuli 1855 Venäjän ja Japanin yhteisesti hallitsema alue. Vuonna 1905 saari jaettiin kahtia siten että Japani sai eteläosan ja Venäjä pohjoisosan. Toisen maailmansodan jälkeen saari siirtyi kokonaisuudessaan Neuvostoliitolle. 28. toukokuuta 1995 7,5 Richterin maanjäristys tappoi 2 000 Neftegorskin kaupungissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 29.9.2012. (venäjäksi)
  2. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien alueellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-01-28. (venäjäksi)
  3. a b Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 2013-01-28. (englanniksi)
  4. OOPT Dalnevostotšnogo okruga (- Kaukoidän federaatiopiirin luonnonsuojelualueiden dynaaminen sijaintikartta) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 2012-12-09. (venäjäksi)
  5. Legislators in Sakhalin appoint Khoroshavin as governor. RIA. Viitattu 09.08.2007.
  6. Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]