Dneprin vesivoimalaitos
| Dneprin vesivoimalaitos | |
|---|---|
 Voimalaitospato alavirran suunnasta nähtynä. |
|
| Tyyppi | vesivoimalaitos |
| Teho | 1 548 MW |
| Rakentaminen aloitettu | 1927 |
| Valmistunut | 1932 |
| Sijainti | Zaporižžja, Ukraina |
| Joki | Dnepr |
Dneprin vesivoimalaitos (ukr. ДніпроГЕС, DniproHES) on Ukrainan suurin vesivoimalaitos ja yksi Euroopan suurimmista. Se on Dnepr-jokea hallitsevan kuuden suuren padon ja vesivoimalan muodostaman kaskadin toiseksi alin voimala ja se sijaitsee Zaporižžjan kaupungin kohdalla.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakennustyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän keisarikunnassa kaavailtiin voimalaa Dneprille vuonna 1905. Jo 1800-luvulla oli tehty suunnitelmia saada alun perien koskien hallitsema Dneprin alajuoksu liikennöitäväksi koko matkaltaan.
Vesivoimalan patoa ja voimalaitosta alettiin rakentaa GOELRO-suunnitelman puitteissa, ja se saatiin valmiiksi Neuvostoliiton ensimmäisen viisivuotissuunnitelman puitteissa. Voimalaitoksen suunnitteli professori Ivan Aleksandrov, josta tuli myöhemmin valtion(talous)suunnitelmaviraston, Gosplanin, johtaja. Padon suunnittelivat arkkitehdit Viktor Vesnin ja Nikolai Kolli.
Padon rakentaminen alkoi vuonna 1927 ja sähköntuotanto lokakuussa 1932. Laitoksen teho oli 560 MW; se oli tuolloin Euroopan suurin voimala ja yksi maailman suurimpia. Rakentamista valvoi yhdysvaltalainen eversti H. Cooper. Voimalaitoksen ensimmäiset generaattorit olivat General Electricin valmistamia.
Teolliset keskukset Zaporižžja, Kryvyi Rih ja Dnepropetrovsk (nyk. Dnipro) kasvoivat voimlaitoksen rakentamisen aikana sen sähkön käyttäjiksi, mm. alumiinin tuotantokeskuksina. Alumiinin tuotanto liittyi tuolloin lähinnä lentokoneteollisuuden tarpeisiin. Hanke oli samanlainen yhdistetty varustelu-, työllisyys- ja kansantaloutta kiihdyttävä investointihanke kuin Yhdysvaltain TVA-voimalat Tennesseessä noin 10 vuotta myöhemmin.
Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan aikana voimalaitos tuhottiin kahdesti. Neuvostoliiton joukot hävittivät sen peräytyessään vuonna 1941. Saksalainen miehittäjä korjasi voimalan ja puolestaan vaurioitti sitä joutuessaan vetäytymään vuonna 1943.
Toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostoliittolaiset jälleenrakensivat laitoksen vuosina 1944-1949 ja se alkoi taas tuottaa sähköä 1950. Vuosina 1969-1980 patoon rakennettiin toinen voimalaitos, jonka sähköteho oli 828 MW.
Voimalaitos nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyinen pato Dneprin poikki heti Hortytsjan saaren yläpuolella on 800 metriä pitkä ja 61 meträ korkea. Padon rakentaminen nosti Dneprin vedenpintaa sen yläpuolella 37 metriä. Tämän jälkeen myös joen entiset koskialueet muuttuivat navigointikelpoisiksi.
Itsenäinen Ukraina yksityisti voimalaitoksen, joka tuottaa nykyisin 3,64 miljardia kWh vuodessa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Valokuvia padosta
- GOELROn 85:s juhlavuosi (Arkistoitu – Internet Archive)
- Valokuvia padosta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Lisää valokuvia padosta
- Dneprin vesivoimalan räjähdys
- Venäläiset hyökkääjät tekivät ohjushyökkäyksen Dnipron HEPP:lle – patorakenteita tarkastetaan