Karjalankannas

Karjalankannas (vihreällä)

Karjalankannaksen kangasmetsää

* Vaalimaa

SAIMAA

Viipurinlahti

Koiviston saaret

Seiskari

* Uuras

* Koivisto

* Johannes

* Saimaan kanava

* Makslahti

* Enso

* Jääski

* Kaukjärvi

Muolaanjärvi

* Antrea

* Heinjoen as.

*Perkjärvi

KARJALAN TASAVALTA

* Vuoksi

* Raivola

Retusaari

* Terijoki

* Hiitola

* Päivilä

* Kivennapa

* Elisenvaara

* Kronstadt

* Kellomäki

* Tiurinlinna

* Valkjärvi

* Kaarlahti

* Rajajoki

* Siestarjoki

Kilpola

LEMPAALAN
YLÄNKÖ

* Valkeasaari

* Kiviniemi

* Saijanjoki

Suvanto

* Sakkola

* Sierattala

* Rautu

* Ohtajoki

* Vaskela

* Suomen asema

* Uusi Miina

* Taipaleenjoki

* Neva

* Toksova

Konevitsa

Valamo

SUOMI

SUOMENLAHTI

* Lappeenranta

* Viipuri

* Imatra

* Käkisalmi

PIETARI

LAATOKKA

* Seuloskoi

Karjalankannas (ven. Карельский перешеек, Karelski perešejek, ruots. Karelska näset) on Venäjän luoteisosassa, Pietarin liittokaupungin pohjoisosassa ja Leningradin alueella sijaitseva maa-alue, joka erottaa Laatokan ja Suomenlahden toisistaan. Karjalankannaksen rajaksi kaakossa katsotaan Neva ja luoteessa Viipurinlahti ja sen perukasta Suomenvedenpohjasta vedetty linja Laatokkaan, joka kulkee suunnilleen Venäjän ja Suomen välisen rajan suuntaisesti Leningradin alueen ja Karjalan tasavallan väliselle rajalle ja edelleen tätä rajaa seuraten Laatokan länsiosaan.

Nykyisin alueen nimen suositeltu oikea kirjoitustapa on Karjalankannas, mutta entistäkin nimitystä Karjalan kannas edelleen käytetään. Yleisluonteista, lyhyempää nimeä Kannas on myös käytetty varsinkin toisen maailmansodan aikaa käsittelevissä suomalaisissa lähteissä, jos sekaantumisen vaaraa muihin kannaksiin ei ole ollut.

Geologia

Jääkausi ja sen jälkeinen maankohoaminen ovat vaikuttaneet Karjalankannaksen maiseman muodostumiseen. Maa kohoaa alueella edelleen. Kannasta halkova Vuoksi virtaa Saimaasta Laatokkaan. Vuoksen vedenkorkeus on vaihdellut ajan saatossa ja sen ollessa korkeimmillaan vesistö muodosti Vuoksenlaakson muinaisjärven, jonka rannalle syntyi asutusta metallikaudella.

Historia ja hallinto

Vuodesta 1812 – pienin muutoksin Siestarjoella 1842 ja 1864 – Karjalankannaksen leveämmän pohjoisosan muodostaneet Itä-Kannas ja Länsi-Kannas kuuluivat Suomeen, mutta maa menetti ne Neuvostoliitolle talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940. Pohjoisosan noin 300 000 asukkaan väestön valtaenemmistö evakuoitiin Suomeen ja paikoilleen jäi vain noin 700, jotka olivat enimmäkseen kansallisuudeltaan venäläisiä. Neuvostoliitto liitti osan saamastaan alueesta heti sodan jälkeen perustamaansa Karjalais-suomalaiseen neuvostotasavaltaan ja Koivisto–Vuoksi-linjan eteläpuolisen osan Leningradin alueeseen.

Jatkosodan alussa Suomen armeija hyökkäsi Neuvostoliittoon heinäkuussa 1941. Suomi miehitti Moskovan rauhassa menettämänsä alueet Karjalankannaksella, mutta ylitti myös talvisotaa edeltäneen rajan pysähtyen vasta Stalinin linjalle Leningradin pohjoiselle puolustusvyöhykkeelle, Karjalan linnoitusalueelle syyskuun alussa taistelujen laantuessa enimmäkseen asemasodaksi. Tällöin suomalaisjoukot aloittivat omalta osaltaan Leningradin piirityksen. Taisteluissa kesällä 1944 suomalaiset joutuivat perääntymään Etelä- ja Länsi-Kannakselta. Lisäksi Suomi joutui vetäytymään Itä-Kannakselta Moskovan välirauhansopimuksen tultua voimaan syksyllä 1944.

Jatkosodan jälkeen 1944–1946 Karjalankannas tuli kuulumaan kokonaisuudessaan Leningradin alueeseen ja sen ympäröimään nykyisen Pietarin kaupunkialueeseen. Lähes kaikki kannaksen suomenkieliset paikannimet korvattiin 1940-luvun lopulla venäjänkielisillä ”neuvostolaisilla” uusnimillä, joilla ei ollut muutamaa tapausta lukuun ottamatta minkäänlaista historiallista taustaa. Paikannimistä, joita ei muutettu, mainittakoon Viipuri (kaupungin venäjänkielinen vastine Выборг, Vyborg säilyi) sekä ainakin rautatieasemat/seisakkeet Хаколахти, Hakolahti; Ханнила, Hannila; Инкиля, Inkilä; Яппиля, Jäppilä; Каннельярви, Kanneljärvi; Кархусуо, Karhu(n)suo; Куолемаярви, Kuolemajärvi; Лейпясуо, Leipäsuo; Лениярви, Lenijärvi; Местерьярви, Mesterjärvi; Мюллюпельто, Myllypelto; Ояярви, Ojajärvi; Петяярви, Petäjärvi ja Таммисуо, Tammisuo.

Karjalankannaksen nykyisessä pohjoisosassa sijaitsevat Käkisalmen piiri ja Viipurin piiri sekä eteläosassa puolestaan Seuloskoin piiri ja noin puolet Pietarin liittokaupungista (Nevan pohjoispuoliset alueet).

Talous

Karjalankannas taantui Neuvostoliiton alaisuudessa ja itsenäisen Venäjän alkuvuosina taloudellisesti ja alueen elintaso ja vauraus on ollut Venäjän mittapuulla heikko. Viime vuosina alueen talous on kuitenkin lähtenyt nousuun – lähinnä suuremmilla paikkakunnilla – ja oli vuonna 2004 alempaa keskitasoa.

Karjalankannaksen suomalaiset kunnat asukaslukuineen vuonna 1939

Oikealla olevassa klikattavassa kartassa on eräitä Karjalankannaksen paikkakuntia ja muita kohteita. Kartassa on käyttty vanhaa suomenkielistä nimistöä.

Kaupungit

Käkisalmi (5 083) Viipuri (86 000) Kauppalat Koivisto (2 500) Maalaiskunnat Heinjoki (3 670) Johannes (9 638) Kanneljärvi (3 500) Kaukola (4 024)

Kivennapa (10 000) Koiviston maalaiskunta (9 500) Kuolemajärvi (5 332) Käkisalmen maalaiskunta (5 100) Metsäpirtti (4 900) Muolaa (11 300) Pyhäjärvi (7 985) Rautu (5 990) Räisälä (8 000) Sakkola (6 000)

Terijoki (8 000) Uusikirkko (11 500) Valkjärvi (7 760) Vuoksela (3 000) Vuoksenranta (3 000) Äyräpää (5 980) Osittain Karjalankannaksella sijainneet (maalais)kunnat Antrea (9 000) Kirvu (9 000) Viipurin maalaiskunta (16 000)

Aiheesta muualla

• Karjalan kartat (Suomen-aikaiset luovutetun alueen kartat eri mittakaavoissa, skannattuina). maanmittauslaitos.fi
• Karjalan kannas. Historia ja nykyaika. 1938-1993 (kartta jossa vanhat ja uudet paikannimet, latinalaisin kirjaimin) ZAO "Karta". www.aroundspb.ru
• Karjalan kannas, historian ja kulttuurin muistomerkkejä Kartta 1:200 000. Laktio Star corp. 1991. www.aroundspb.ru
• Kannaksen paikkakuntien uudelleennimeäminen 1948-1949 (luettelo piireittäin):Топонимический справочник переименований населенных пунктов на Карельском перешейке winterwar.karelia.ru (venäjäksi)