Heinjoen asemanseutu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lakkautettu Heinjoen rautatieasema.
Maakaasuputkien varastointialuetta vuonna 2008, jolloin linjaa rakennettiin kylän lähistölle.

Heinjoen asemanseutu (ven. посёлок при ста́нции Ве́щево, posjolok pri stantsii Veštševo, "Veštševon asema") on maaseututaajama Karjalankannaksella Kähärin maalaiskunnassa, Leningradin alueen Viipurin piirissä, noin 20 kilometriä Viipurin itäpuolella. Suomeen kuuluessaan se oli osa Heinjoen kuntaa ja sijaitsi Heinjoen kirkonkylästä noin viisi kilometriä etelään.

Alueluovutuksen jälkeinen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueluovutuksen jälkeen Neuvostoliitossa kylätselvennä nimettiin vuonna 1948 uudelleen Veštševoksi Samara-Uljanovskin 24. divisioonan komentajan Pjotr Veštševin mukaan, joka kaatui Väisäsessä 6. joulukuuta 1939.[1]

Heinjoen asemanseutu oli Neuvostoliiton aikaan sotilaskylä. Siellä toimi Luoteis-Venäjän suurin sotilaslentokenttä, pinta-alaltaan 790 hehtaaria.lähde? Lentokenttä rakennettiin vuosina 1960–1970.

8. maaliskuuta 1988 Heinjoen lentokentällä tapahtui välikohtaus kun Ovetškinin perheen kaappaaman matkustajakoneen miehistö teki pakkolaskun kentälle. Tilanne päättyi kun Neuvostoliiton turvallisuusjoukot valtasivat koneen. Kone tuhoutui välikohtauksessa pommista alkaneen tulipalon seurauksena.

Neuvostoliiton hajoaminen vaikutti rankasti kylään. Sotilaslentokenttä päätettiin lakkauttaa vuosina 1993–1994 Neuvostoliiton hajottua. Lentokenttä on nykyään Gazpromin omistuksessa, ja sitä on käytetty muun muassa Nord Stream -kaasuputkilinjan putkien varastointipaikkana. Kylässä on paljon Neuvostoliiton-aikaisia autioituneita rakennuksia ja bunkkereita, joista osa on hajotettu ja kaikki irtain varastettu. Asukkaista suuri osa on yhä entisiä Neuvostoliiton sotilaita tai heidän jälkeläisiään.lähde?

Lentokenttä oli kaavailtu korjattavaksi ja sinne oli tarkoitus rakentaa Euroopan suurimpiin lukeutuva rahtilentokenttä, jonka hinnaksi oli arvioitu 160 miljoonaa dollaria. Lentokenttä oli suunniteltu avattavaksi vuonna 2000, mutta hanke kariutui talousongelmiin.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylä sijaitsee keskellä metsää. Maaperä on hiekkaa, ja alueella on useita järviä ja lampia.

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taajaman keskustassa on kolme elintarvikekauppaa, koulu, päiväkoti, leikkikenttä ja Viipurista tulevan bussilinjan päätepysäkki. Siellä on myös kioski, saha, hautausmaa ja entinen rautatieasema, jolla liikenne lakkautettu. Kylän rakennukset ovat kerrostaloja, jotka toimivat Neuvostoliiton armeijan työntekijöiden ilmaisina työsuhdeasuntoina. Kerrostalot ovat huonokuntoisia; ne lämpenevät kylän oman kivihiilivoimalan avulla. Kylässä on vesitorni, jonka vesi tulee kaivosta, ja vesi on juomakelpoista.

Nähtävyyksiä ovat toisesta maailmansodasta muistuttavat monumentti ja panssarivaunu. Monumenttipaikka on neuvostosotilaiden joukkohauta ja muistomerkki, johon on kirjattu noin 800 kaatuneen neuvostosotilaan etu- ja sukunimi.

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinjoen asemalle pääsee kääntymällä M10/E18-tieltä vanhalle Pietarin-tielle A122, josta erkanee edelleen erittäin mutkainen tie asemanseudulle. Pieni pätkä tiestä kulkee entisen betonilaatoista rakennetun kiitotien päällä, mutta nyt sen peittää uusi asfaltti kun tie asfaltoitiin koko matkalta vuonna 2009, mutta tien pohjatöitä ei suoritettu. Kylään pääsee myös linja-autolla Viipurista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rautala, Ari: ”Eversti Vihman 12. Divisioonan hyökkäys”, Karjalan takaisin valtaus 1941, s. 161. Heinjoki. Jyväskylä: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6636-x.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]