Nord Stream

Wikipedia

Pohjois-Euroopan Babajevosta Greifswaldiin johtava 2010 valmistuva venäläis-saksalainen maakaasuputki

Nord Stream (ennen Pohjois-Euroopan maakaasuputki) on venäläis-saksalainen kaasuputkihanke, jossa rakennetaan on vedenalainen kaasuputki Babajevosta Viipurin sataman kautta Greifswaldiin. Maakaasuputken omistaa yhteisyritys Nord Stream AG. Kaasulinjan ensimmäisen putken pitäisi valmistua käyttöön 2010 mennessä ja toisen myöhemmin.

917 kilometriä kahta maakaasunsiirtoputkea maan päällä maksaa Gazpromin arvion mukaan 1,1–1,3 miljardia euroa (1,3–1,5 miljardia dollaria). Putken kokonaiskustannusarvioksi Greifswaldiin saakka muodostuu neljä miljardia euroa, jolloin meren alitse kulkevan 1 198 kilometriä pitkän osuuden hinnaksi muodostuu 5,5–6 miljardia euroa. Maan päällä kaksi putkea maksavat keskimäärin 1,2–1,4 miljoonaa euroa kilometriltä, kun taas Itämeren pohjassa 2,3–2,4 miljoonaa euroa kilometriltä.

Putken omistavat 51 % osuudella Gazprom, ja 24,5 % osuuksilla E.ON Ruhrgas sekä Wintershall. Yhdessä kaksi putkea pystyvät siirtämään 55 miljardia kuutiota maakaasua vuodessa Babajevosta Greifswaldiin. Putken käyttöpaine on tällöin 210 Ata.

[muokkaa] Poliittisia arvioita

[muokkaa] Vastustusta

Putkea vastaan ovat baltialaiset ja puolalaiset esittäneet kritiikkiä pitäen sitä ympäristönsuojelullisesti kyseenalaisena, jopa vaarallisena. Viron oikeistolaisen Pro Patria -hallituspuolueen puheenjohtaja Tonis Lukas pitää venäläis-saksalaista merenalaista maakaasuputkea iskuna Euroopan unionin kasvoille.

Eesti Päevalehtessä Tarton yliopiston oikeusinstituutin rehtori Heiki Lindpere, kansanedustaja Igor Gräzin, entinen pääministeri Juhan Parts ja Tallinnan entinen kaupunginjohtaja Hardo Aasmäe vaativat 27. joulukuuta 2005 Suomelta aluevesirajan laajentamista todeten, että mikäli Virokin tekisi näin, olisi mahdollista estää maakaasuputken rakentaminen Viipurista. Virolla on velvollisuus ilmoittaa Suomelle aluevesirajansa laajentamisesta 12 kuukautta etukäteen, mutta nopeampikin käsittely on mahdollinen, mikäli parlamentit suostuvat siihen. Maat sopivat aluevesirajasta vuonna 1993, mutta jättivät keskelle Suomenlahtea tilaa kansainväliseen käyttöön.

International Energy Agencyn ekonomisti Faith Birol pitää puolalaisten tapaan maata pitkin kulkevaa maakaasuputkea turvallisempana.^[1]

[muokkaa] Saksan ja Venäjän riippumattomuus

Saksa ja Venäjä puolestaan laskevat säästävänsä mahdolliset Virolle, Latvialle, Liettualle tai Puolalle kokonaan maanpäällisestä putkesta koituvat transitomaksut. Gazprom vakuuttaa vedenalaisen putken olevan ekologiset vaatimukset täyttävä. Saksan liittotasavallan entinen liittokansleri Gerhard Schröder edisti pohjoiseurooppalaista maakaasuputkea liittokanslerina ollessaan, ja hänestä tulee yhtiön hallintoneuvoston puheenjohtaja 1,5 miljoonan euron vuosipalkalla.

[muokkaa] Ekologisia perusteluja

Ruotsin pääministeri Göran Persson (sd) sanoi Itämeren maiden yhteistyökokouksen yhteydessä Visbyssä, että kaasuputki on siksi vaarallinen hanke, että se uhkaa kaiken päätteeksi nostaa vielä Itämeren pohjaan upotetut myrkyt esiin. Perssonin mukaan kaasuputken suunnittelijat ovat valinneet linjauksen, jonka matkalla Itämeren pohjakerroksissa makaa miinoja, myrkkyjä ja muuta upotettua ympäristöjätettä. "Putken rakentaminen uhkaa johtaa ympäristötuhoon kaikkien niiden ympäristöongelmien lisäksi, joista Itämeri kärsii", hän sanoi. Perssonin mukaan Suomi ja Ruotsi tekevät yhteistyötä punnitakseen hankkeen perusteellisesti ympäristön näkökulmasta.

[muokkaa] Suomen kannanottoja

Suomen pääministerin Matti Vanhasen (kesk) mukaan Ruotsin tavoin myös Suomi päättää jatkossa, tukeeko se Venäjän ja Saksan maakaasuputkihanketta.

Ulkoasianministeriön Markus Lyra mainitsi Helsingin Sanomille annetussa haastattelussa, että maakaasuputki tarvitsee Suomen luvan, koska sen reitti kulkee Suomen talousvyöhykkeen kautta.

[muokkaa] Ruotsalaiskommentteja

Ruotsissa Pohjois-Euroopan maakaasuputkesta nousi kiista, kun osoittautui, että maakaasuputkea tukenut Ruotsin entinen pääministeri ja silloinen ulkoasiainministeri Carl Bildt oli saanut venäläisiä energiayhtiön optioita. Ruotsissa virisi myös keskustelu kansallisesta turvallisuudesta. Maakaasuputki kulkisi Gotlannin länsipuolelta. Eläköitynyt ruotsalaisdiplomaatti Krister Wahlbäck esitti Helsingissä, että Ruotsin pitäisi tutkia ensiksi alue, jolle Pohjois-Euroopan maakaasuputkea ollaan vetämässä, koska esimerkiksi matalikoille Ruotsi voisi rakentaa tuulivoimaa merelle.^[2]

Mikäli maakaasuputki olisi tässä mielessä Ruotsin edun vastainen, voisi viedä kiistaksi kehittyneen kysymyksen mahdollisesti Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen.

[muokkaa] Muita maakaasuputkia

• Jamal-Eurooppa -maakaasuputki
• Moldovan maakaasukysymys

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Finlex: [1] Pariisin rauhansopimus
• Martti Ahtisaari [2] Berliner Rede -puheenvuoro Adlon-hotellissa Berliinissä 26.4.1998
• (englanniksi) Pohjois-Euroopan maakaasuputken virallinen sivusto
• (englanniksi) Gazpromin virallinen lehdistötiedote
• (englanniksi) Der Spiegel Schöderistä ja Win Gasista
• (venäjäksi) Rossijskaja gazeta Schröder hallintoneuvoston puheenjohtajaksi