HMX

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
oktogeeni
HMX.png
Tunnisteet
CAS-numero 2691-41-0
IUPAC-nimi Oktahydro-1,3,5,7-tetranitro-1,3,5,7-tetratsokiini
SMILES C1N(CN(CN(CN1[N+](=O)[O-])[N+](=O)[O-])[N+](=O)[O-])[N+](=O)[O-]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C4H8N8O8
Moolimassa 296,155 g/mol
Tiheys 1,91 g/cm³
Sulamispiste 275 °C

HMX, oktogeeni eli syklotetrametyleenitetranitramiini on voimakas, mutta iskusta helposti räjähtävä nitroamiini, joka luetaan varsinaisiin räjähdysaineisiin. Se keksittiin vuonna 1940 kehiteltäessä heksogeenille uutta valmistustapaa.

HMX:ää on käytetty lukuisissa sotilaallisissa sovelluksissa kuten onteloammuksissa ja ydinaseiden sytyttimissä sekä myös kiinteissä rakettipolttoaineissa. Usein sitä käytetään sekoitettuna TNT:hen tai johonkin muuhun aineeseen räjähdysherkkyyden vähentämiseksi. Tyypillisiä esimerkkejä ovat oktoli (75 prosenttia HMX:ää, 25 prosenttia TNT:tä) ja OKFOL (95 prosenttia HMX:ää, 5 prosenttia vahaa). Oktolia käytetään ontelokranaattien räjähteenä.

Oktogeeni on voimakas räjähde, koska sillä on suuri molekyylipaino ja se on heksogeenin tavoin happitasattu. Sen molekyyli sisältää kahdeksankulmaisessa molekyylissä neljä hiili- ja neljä typpiatomia, joihin jokaiseen liittyy nitroryhmä. Oktogeeni kuuluu voimakkaimpien räjähteiden ryhmään. Siihen kuuluvat myös HNIW ja oktanitrokubaani, jotka kuitenkin ovat HMX:ää voimakkaampia ja vähemmän herkkiä räjähtämään iskusta.

Oktogeenin nimilyhenne HMX juontuu englannin kielen sanoista High Molecular weight rdX, "suurimolekyylipainoinen RDX".[1] Brittiläisessä armeijaslangissa kirjaimet merkitsevät Her Majesty's eXplosive.[2]

Oktogeeni on väritön kiinteä aine, jonka kemiallinen kaava on C4H8N8O8, tiheys 1,91 g/cm3, moolimassa 296,20, sulamispiste 275 °C, itsesyttymislämpötila 234 °C ja CAS-numero 2691-41-0.[3] Oktogeeni hajoaa 280 °C:ssa. Oktogeenin räjähdysnopeus on suhteellisen suuri: 9100 m/s.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]