Aleksanteri-instituutti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aleksanteri-instituutti on Helsingin yliopiston alainen erillislaitos, jonka tehtävänä on koordinoida Venäjän ja itäisen Euroopan tutkimusta ja opetusta valtakunnallisella tasolla, erityisesti yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden alalla. Instituutti perustettiin vuonna 1996 ja on alallaan suurimpia tutkimusyksiköitä Euroopassa. Se myös koordinoi ja edistää yhteistyötä ja vuoropuhelua akateemisen maailman, hallinnon, päättäjien, elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan välillä sekä Suomessa että kansainvälisesti. Työntekijöitä instituutissa on kuusikymmentä, ja sitä johtaa professori, VTT Markku Kivinen. Varajohtajana ja tutkimusjohtajana toimii professori, FT Markku Kangaspuro.

Tutkimustoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksanteri-instituutin tutkimustoiminta keskittyy kuudelle painopistealueelle, joita lähestytään laajempien monitieteisten tutkimusohjelmien kautta.[1] 1) Talouden diversifikaatio: Energiapolitiikka; Teollisuusyhdyskuntien ja maaseudun muutos 2) Hyvinvointiyhteiskunta: Hyvinvointi; sukupuoli ja toimijuus; Eriarvoisuus; Luokka- ja sosiaalirakenne. 3) Demokratiakehitys: Eurooppalaisuuden konstruointi ja historian poliittinen käyttö; Hallinto; Kansalaisyhteiskunnan kehitys; Media; Hyvinvointi; sukupuoli ja toimijuus. 4) Ulkopolitiikan eurooppalaistuminen: Ulkopolitiikka ja energia; Laaja turvallisuus ja kriisinhallinta. 5) Kulttuurin sosiaalinen konstituointi: Aatehistoria ja rationaalisuus; Pyhä ja maallinen; Identiteetit; Kulttuurien kohtaaminen; Kulttuurin keskukset ja periferiat. 6) Kylmä sota ja sen jälkiseuraukset.

Lisäksi instituutti koordinoi Markku Kivisen johtamaa Suomen Akatemian Venäjä-tutkimuksen huippuyksikköä "Venäjän modernisaation valinnat" (Choices of Russian Modernisation), joka on yksi viidestätoista Suomen Akatemian valitsemista huippuyksiköistä kaudelle 2012–2017. Huippuyksiköt ovat tieteenalansa parhaimpia edustajia.

Opetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksanteri-instituutti koordinoi valtakunnallista, monitieteistä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen tutkijakoulua, johon voivat hakea kaikki suomalaisissa yliopistoissa jatko-opinto-oikeuden saaneet väitöskirjantekijät, joiden tutkimus käsittelee Venäjää ja Itä-Eurooppaa. Instituutti koordinoi myös Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistoverkoston maisterikoulua (huom. ei maisteriohjelma!), jossa järjestetään mm. alueasiantuntijuutta vahvistavia kursseja, seminaareja ja gradun ohjausta. Itäisen Keski-Euroopan, Balkanin ja Baltian tutkimuksen opintokokonaisuus (IKEBB) sekä Ukraina-opintokokonaisuus on tarkoitettu Helsingin yliopiston opiskelijoille[2].

Aleksanteri-konferenssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksanteri-konferenssi on kansainvälinen Venäjän ja itäisen Euroopan tutkimuksen kysymyksiin keskittyvä konferenssi. Konferenssi järjestetään Helsingissä lokakuun loppupuolella ja sen teemat vaihtelevat vuosittain. Konferenssin teemoina ovat viime vuosina olleet:

Perestroika (2007)
Gender and Welfare (2008)
The Cold War (2009)
Energy (2010)
Russia and China (2011)
Competition (2012)[3].


Julkaisutoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksanteri-instituutissa toimii Kikimora Publishing -kustantamo, joka julkaisee Venäjän ja itäisen Euroopan tutkimusta kolmessa vertaisarvioidussa sarjassa (Kikimora A, Kikimora B ja Aleksanteri Series). Aleksanteri Papers -sarjassa ilmestyy referoimattomia julkaisuja sähköisessä muodossa.[4].

Instituutti julkaisee myös Aleksanteri News -uutiskirjettä.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tutkimuksen painopisteet Aleksanteri-instituutti. Viitattu 8.6.2012.
  2. Opetus Aleksanteri-instituutti. Viitattu 12.11.2012.
  3. Aleksanteri-konferenssi Aleksanteri-instituutti. Viitattu 12.11.2012.
  4. Julkaisut Aleksanteri-instituutti. Viitattu 12.11.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]