Goldman Sachs

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
The Goldman Sachs Group, Inc.
Osake NYSE: GS
ISIN US38141G1040
Perustettu 1869
Perustaja Marcus Goldman
Samuel Sachs
Toimitusjohtaja David M. Solomon
Kotipaikka New York City, New York, Yhdysvallat
Tuotteet rahoituspalvelut
Liikevaihto Nousua 36,6 mrd. USD (2018)[1]
Nettotulos Nousua 10,4 mrd. USD (2018)[1]
Henkilöstö Nousua 36 600 (2018)[1]
Kotisivu www.goldmansachs.com

The Goldman Sachs Group, Inc., tavallisemmin Goldman Sachs, on yksi maailman suurimmista liikepankeista. Pankki on perustettu vuonna 1869,[2] ja sen pääkonttori sijaitsee New Yorkissa. Goldman Sachsilla on toimistoja maailman johtavissa talouskeskuksissa, kuten New Yorkissa, Chicagossa, Los Angelesissa, Bangaloressa, Frankfurtissa, Zürichissä, Pariisissa, Lontoossa, Hongkongissa, Milanossa, Sydneyssä, Tokiossa ja Torontossa.

Talousjulkaisu Forbesin maailman suurimpien julkisesti noteerattujen yritysten Forbes Global 2000 -listalla Goldman Sachs oli vuonna 2016 sijalla 77 ollen samalla 29. suurin yhdysvaltalainen pörssiyritys. Goldman Sachsin markkina-arvo oli 73 miljardia Yhdysvaltain dollaria (toukokuussa 2016) ja liikevaihto 32,79 miljardia USD (2015), josta kertyi 4,37 miljardin dollarin liikevoitto. Vuoden 2015 lopussa henkilökuntaa suurpankilla oli 36 800.[3]

Taseensa perusteella (861,40 mrd. USD) pankki luokiteltiin vuonna 2016 maailman 28. suurimmaksi julkisesti noteeratuksi pankiksi.[4] Maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden vakautta seuraavan Financial Stability Boardin loppuvuoden 2015 listalla pankki luetellaan yhtenä maailman 30 keskeisimmistä pankista (G-SIBs, maailmanlaajuisesti systemaattisesti tärkeät pankit).[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Goldman Sachsin perusti 1869 Yhdysvalloissa saksanjuutalainen siirtolainen Marcus Goldman. Yhtiö listautui New Yorkin pörssiin vuonna 1999[2]. Ensimmäisen ulkomaisen toimistonsa se avasi Lontooseen vuonna 1970.

Pankilla on ollut myös tiiviit yhteydet Yhdysvaltain poliittiseen johtoon. Lloyd Blankfeinia edeltäneestä toimitusjohtajasta ja johtokunnan puheenjohtajasta Henry Paulsonista tuli Yhdysvaltain valtiovarainministeri George W. Bushin hallinnossa. Häntä edeltäneistä kolmesta toimitusjohtajasta Jon Corzine on ollut senaattori ja New Jerseyn kuvernööri; Stephen Friedman kansallisen talousneuvoston johtaja ja ulkomaantiedustelun johtokunnan (PFIAB) puheenjohtaja G. W. Bushin hallinnossa ja Robert Rubin valtiovarainministeri Bill Clintonin hallinnossa.

Subprime-kriisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Goldman Sachs Tower, Jersey City, New Jersey. 283 metriä korkea Goldman Sachsin toimistotiloja sisältävä pilvenpiirtäjä on New Jerseyn korkein rakennus.

Subprime-kriisin myötä Goldman Sachs ja Morgan Stanley ilmoittivat 22. syyskuuta 2008 vetäytyvänsä investointipankkitoimialalta, jolloin niistä tulee tavallisia liikepankkeja[6]. Goldman Sachs ja Morgan Stanley olivat viimeiset merkittävät itsenäiset yhdysvaltalaiset investointipankit. Investointipankkitoiminta perustui taattuun markkinarahoituksen saamiseen, jota ei enää katsota mahdolliseksi entisessä laajuudessa[6]. Liikepankiksi muuttuvista pankeista tulee holdingyhtiöitä, ja niihin sovelletaan vastedes tavallisia pankkeja koskevia, huomattavasti investointipankkeja tiukempia sääntöjä. Vastineeksi rahoitusvaihtoehdot monipuolistuvat ja esimerkiksi Yhdysvaltain keskuspankin hätälainoitus tulee niiden saataville.[7]

The New York Timesin mukaan Goldman Sachs kärsi erityisesti American International Group -episodista, sillä se on tämän suurin kauppakumppani[2]. Goldman Sachs syytti seuraavana päivänä The New York Timesin uutista asiasta yksityiskohdiltaan harhaanjohtavaksi – yritys kertoo, ettei sillä ole 20 miljardin dollarin saatavia kiinni AIG:ssa, kuten lehti oli väittänyt[8].

Vielä vuonna 2007 yritys teki voittoa 11,6 miljardia dollaria (investointipankkien ennätys[2]), sekä maksanut toimitusjohtajalleen Lloyd C. Blankfeinille Wall Streetin kaikkien aikojen vuosikorvauksen, 68,7 miljoonaa dollaria[2]. Pankin työntekijöiden keskipalkan uutisoitiin olleen on 600 000 dollaria vuodessa[2].

Goldman Sachs toimii maailmanlaajuisesti taloudellisena neuvonantajana monille merkittäville yhtiöille, valtioille ja varakkaille perheille.[2]

Berkshire Hathawayn sijoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikemies Warren Buffettin luotsaama sijoitusjätti Berkshire Hathaway ilmoitti 23. syyskuuta 2008 investoivansa Goldman Sachsiin 5 miljardia dollaria[9]. Summa käytetään etuoikeutettujen osakkeiden ostoon. Berkshire Hathaway saa myös ostowarrantteja, joilla se voi lunastaa 43,5 miljoonaa lisäosaketta 115 dollarin kappalehintaan seuraavan viiden vuoden kuluessa[10]. Jos yritys päättää käyttää ostowarranttinsa, sen omistus Goldman Sachsista nousee noin 9 prosenttiin[10].

Berkshire Hathaway saa osakepotistaan jatkossa 10 prosentin (500 miljoonan dollarin[2]) vuosittaista osinkoa. Goldman Sachs voi ostaa osakkeet takaisin milloin tahansa 10 prosentin preemiolla. Tunnetun sijoittajaguru Buffettin toimi tulkittiin markkinoilla parhaaksi mahdolliseksi luottamuslauseeksi pankin liiketoimintamallille.[9][11]

23. syyskuuta 2008 Goldman Sachs ilmoitti myös laskevansa liikkeelle 2,5 miljardin dollarin edestä osakkeita julkisessa osakeannissa[9].

Investointipankista liikepankiksi, hankintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

28. syyskuuta 2008 raportoitiin, että Goldman Sachs etsii jopa 50 miljardin dollarin edestä ostettavaa vaikeuksiin joutuneista liikepankeista[12]. Talletusvarallisuuden kasvattamista pidetään välttämättömänä, että Goldman Sachs voi siirtyä investointipankista liikepankkitoimintaan, kuten se oli aikaisemmin ilmoittanut tekevänsä[12]. Goldman Sachsin on spekuloitu hankkivan hoidettavakseen mieluummin institutionaalisten asiakkaiden kuin yksittäisten kuluttajien talletuksia, jotta se voisi säilyttää imagoonsa kuuluvan eksklusiivisuuden ja arvovallan. Pankilla on ennestään jo 150 miljardin dollarin varat, jotka se siirtää Utahissa toimivaan tytäryhtiöön, joka toimii yrityslainoituksessa[12].

Asuntoluottojohdannaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pankki myi sijoittajille asuntomarkkinoiden sijoitusjohdannaisia mutta salasi asiakkailta, että niiden takana oli miljardööri John Paulsonin hedgerahasto, joka valitsi mukaan riskialttiita arvopapereita. Samalla rahasto myi johdannaisia "lyhyeksi", koska uskoi niiden romahtavan. Sijoittajille koitui miljardien eurojen tappiot, mutta pankki itse sai tuottoa. Sitä vastaan nostettiin syyte, mutta heinäkuussa 2010 Yhdysvaltojen rahoitusmarkkinoita valvova viranomainen SEC ja Goldman Sachs tekivät kiistassa sopimuksen, ja pankki maksaa 550 miljoonan dollarin (426 miljoonan euron) korvaukset Yhdysvaltojen valtiovarainministeriölle (300 miljoonaa dollaria) ja sijoittajille (250 miljoonaa dollaria). Korvaus on Yhdysvalloissa rahoitusalan ennätys, ja siksi sopimusta pidetään SEC:ille voittona. Pankille se oli edullinen, sillä jos se olisi joutunut maksamaan sakkoja, ne olisivat voineet nousta jopa yli miljardiin dollariin. Pankki myönsi antaneensa sijoittajille liian vähän tietoa.[13][14]

Yhtiön johtoportaasta eronnut Greg Smith julkaisi 14. maaliskuuta 2012 New York Timesissa kriittisen erokirjeen, jossa hän syyttää yhtiötä moraalisesta rappeutumisesta. Kirje on saanut merkittävää huomiota julkisuudessa.[15][16]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Annual Report 2018 (PDF) Goldman Sachs. Viitattu 4.5.2019. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Cresswell, Julie: Wall Street, R.I.P.: The End of an Era, Even at Goldman The New York Times. 27.9.2008. Viitattu 28.9.2008. (englanniksi)
  3. The World’s Biggest Public Companies - United States, page 3 (Forbes Global 2000 -lista maailman suurimmista julkisesti noteeratuista yhtiöistä - Yhdysvallat. Lähteenä käytetty myös sivua #77 Goldman Sachs Group. Market Cap As of May 2016: $73 Billion) forbes.com. Viitattu 29.10.2016. (englanniksi)
  4. Ethan Bratton and JahanZaib Mehmood Chaudhary: Largest 100 banks in the world (2016) (Perustuu pääosin edellisen tilivuoden lopun eli 31.12.2015 tietoihin) 12.4.2016. SNL Financial, snl.com. Viitattu 29.10.2016. (englanniksi)
  5. 2015 update of list of global systemically important banks (G-SIBs) (pdf) 3.11.2015. fsb.org. Viitattu 29.10.2016. (englanniksi)
  6. a b Harper, Christine & Torres, Craig: Goldman, Morgan Stanley Bring Down Curtain on Wall Street Era Bloomberg. Viitattu 22.9.2008. (englanniksi)
  7. Williams, Sofia: Fed sinetöi Goldmanin ja Morganin kohtalon Arvopaperi. 22.9.2008. Arkistoitu 27.9.2008. Viitattu 22.9.2008.
  8. Stempel, Jonathan: Goldman Sachs faults NY Times story on AIG risk Reuters. 28.9.2008. Viitattu 29.9.2008. (englanniksi)
  9. a b c Bratton, Anna Jo: Berkshire buying $5 billion stake in Goldman Sachs Yahoo! Finance. 23.9.2008. Viitattu 24.9.2008. (englanniksi)
  10. a b Stempel, Jonathan: Buffett to invest $5 billion in Goldman Yahoo! Finance. 23.9.2008. Viitattu 24.9.2009. (englanniksi)
  11. Melender, Tommi: Analyytikot: Goldman on kuivilla Arvopaperi. 24.9.2008. Arkistoitu 27.9.2008. Viitattu 25.9.2008.
  12. a b c Erman, Michael: Goldman seeks to buy up to $50 billion in assets: report Reuters. 28.9.2008. Viitattu 29.9.2008. (englanniksi)
  13. Goldman Sachsin petosjupakkaan syntyi sopu. Helsingin Sanomat, 17.7.2010, sivu B 5
  14. Goldman Settles With S.E.C. for $550 Million The New York Times. 15.7.2010. (englanniksi)
  15. Goldman Sachs -johtajan erokirje nousi luetuimpien joukkoon yhdysvaltalaislehdessä (Arkistoitu – Internet Archive), Ylef.fi uutiset, viitattu 15.3.2012
  16. Greg Smith, Why I Am Leaving Goldman Sachs (Smithin kirje), New York Times 14.3.2012, viitattu 15.3.2012

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Goldman Sachs.