Henry Paulson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Henry Paulson

Henry Merritt "Hank" Paulson Jr. (s. 28. maaliskuuta 1946) on yhdysvaltalainen sijoituspankkiiri ja poliitikko, joka toimi George W. Bushin hallinnon valtiovarainministerinä heinäkuusta 2006 tammikuuhun 2009. Hän on myös Kansainvälisen valuuttarahaston johtokunnan jäsen ja entinen Goldman Sachsin johtokunnan puheenjohtaja ja toimitusjohtaja.

Paulson on syntynyt Palm Beachillä Floridassa. Hän kävi high schoolin Barringtonissa Illinoisissa ja opiskeli englantia eliittiyliopisto Dartmouth Collegessa. Vuonna 1970 hän suoritti myös MBA-tutkinnon Harvard Business Schoolissa.

Paulson työskenteli 1970–1972 Pentagonissa apulaispuolustusministerin henkilökunnassa. Hän oli myös Nixonin hallinnon sisäasioiden neuvonantajan John Ehrlichmanin apulainen vuosina 1972–1973. Ehrlichman tuomittiin vankilaan Watergate-skandaalissa.

Paulson meni Goldman Sachsin palvelukseen 1974 työskennellen Chicagon konttorissa. 1980-luvulla hän johti sijoitustoimintaa keskilännessä. Paulson nousi 1998 pankin toimitusjohtajaksi. Hän ansaitsi useina vuosina kymmeniä miljoonia dollareita pankin palveluksessa, ja hänen omaisuudekseen on arvioitu 700 miljoonaa. Hän rakensi suhteita erityisesti Kiinan johtoon, ja vieraili maassa yli 70 kertaa.

George W. Bush nimitti Paulsonin John Snow'n seuraajaksi valtiovarainministerin virkaan 30. toukokuuta 2006, minkä kongressi vahvisti 3. heinäkuuta. Valtiovarainministerinä Paulson joutui kohtaamaan syksyn 2008 talousromahduksen seuraukset. Paulsonia arvosteltiin siitä, että hän päästi investointipankki Lehman Brothersin konkurssitilaan 15. syyskuuta 2008. Pankin konkurssi johti laajaan epävarmuuteen pankkien välisillä lainamarkkinoilla ja pakotti valtiot antamaan niille takuut. Matt Taibbi kirjoitti artikkelissaan Rolling Stone-lehdessä, että Paulson oli pelastanut Bear Stearnsin muutamia kuukausia aiemmin, kuten myös Fannie Maen ja Freddie Macin, mutta antoi silti Goldman Sachsin viimeisen merkittävän kilpailijan Lehman Brothersin mennä konkurssiin. Lehman Brothersin kaatumisen jälkeisenä päivänä hän järjesti 85 miljardia dollaria vakuutusyhtiö AIG:n pelastamiseen, josta yhtiö maksoi välittömästi 13 miljardia velkojaan Goldman Sachsille.[1]

Paulson laati Ben Bernanken ja Christopher Coxin kanssa 700 miljardin dollarin avustuspaketin, ns. Paulsonin suunnitelman, pankeille, jolla oli tarkoitus ostaa niitä epävarmoja saatavia. Lakiesitys ei mennyt läpi ensimmäisellä kerralla, vaan kaatui 29. syyskuuta alahuoneen äänestyksessä. Lakiesitys tuotiin toiseen äänestykseen ja se hyväksyttiin senaattissa 1. lokakuuta ja alahuoneessa 3. lokakuuta. H.R. 1424:n läpimenon jälkeen hänestä tuli United States Emergency Economic Stabilization fundin johtaja.

Myöhemmin ilmoitettiin, ettei varoja käytetä kuten aiemmin aiottiin, vaan liittovaltio ostaa 250 miljardilla yhdeksän suurimman pankin osakkeita. Valtion hankkimat osakkeet ovat kuitenkin äänivallattomia.[2] Paulsonin suunnitelma ei myöskään asettanut rajoituksia pankkien osinkojenmaksulle, kuten Euroopassa[3][4], ja viidenneksen 125 miljardin summasta arveltiin päätyvän ensimmäisen vuoden aikana osinkoina pankkien omistajille, noin 250 miljoonaa niiden johtajille.[5][6][7]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]