Perkjärvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Perkjärvi
Кирпичное, Kirpitšnoje

Perkjärvi
Кирпичное, Kirpitšnoje

Koordinaatit: 60°28′00″N, 29°22′00″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Viipurin piiri
Kunta Kyyrölä
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi Kylä
Aikavyöhyke UTC+3
Postinumero 188861












Perkjärvi (ven. v:een 1948 Перк-ярви ja v:sta 1948 Кирпичное, Kirpitšnoje[1][2][3]) on kylä Perkjärven eteläpuolella Kyyrölän kunnassa Viipurin piirissä Venäjällä. Perkjärvi kuuluu Suomen Neuvostoliitolle luovuttamiin alueisiin ja se oli Suomelle kuuluessaan osa Muolaan kuntaa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyläkuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savikon tiilitehtaan rauniot
Savikon tiilitehtaan alue vuonna 2016

Suomelle kuuluessaan Perkjärvi sijaitsi Muolaan eteläosassa Kanneljärven kunnan rajalla[4] noin 13 kilometriä Muolaan kirkonkylästä Kirkkorannasta lounaaseen.[5] Punnuksen naapurikyliä Muolaan puolella olivat lännessä Perkjärven asemakylä, pohjoisessa Taaperniemi sekä Keskikylän muodostaneet Orola, Pyykkölä, Norkkola ja Jääskelä, idässä Lavola ja Ilola sekä etelässä Kanneljärven puolella Harju ja Häme.[5] Perkjärven kyläkeskusta sijaitsi noin neljä kilometriä pitkän Perkjärven eteläpuolella. Lisäksi kylän itäosaan ulottuu Suulajärven pohjoispää.[5] Perkjärven laskujoki Perojoki muodostaa osittain kylän pohjoisrajan.[5]

Kyläkeskustan lisäksi Perkjärven itäpuolella oli Savikon kulmakunta ja Suulajärven rannalla Maisniemen kulmakunta.[5] Perkjärven kylän halki kulki maantie Parkkilasta kantatie 63 Perkjärven asemakylään ja edelleen Kuolemajärven puolelle.[6] Tästä maantiestä erkani kylätiet pohjoiseen Savikon kulmakunnan kautta Keskikylään, itään Ilolaan ja etelään Maisniemen kulmakunnan kautta Hämeen kylään.[6] Lisäksi kylän halki kulki kapearaiteinen Perkjärvi–Savikko-rautatie Perkjärven asemalta Savikon kulmakunnalla sijainneelle tiilitehtaalle.[5] Perkjärven rannalla sijainnut ruhtinas Soltikoffin kolmikerroksinen tiilirakenteinen huvila purettiin 1930-luvulla ja sen tiilistä rakennettiin Äyräpään kirkko.[7]

Kylä oli käynyt läpi monenlaisia vaiheita. Ennen rautatien rakentamista se oli pieni syrjäkylä.[8] Sittemmin Venäjältä suuntautunut huvila-asutus ja ruhtinas Soltikoffin Savikkoon perustama tehdas nostivat kylän kukoistukseen.[8] Suomen itsenäistyminen lopetti huvila-asutuksen ja johti kylän taloudelliseen ahdinkoon, josta selvittiin kehittämällä kylän maataloutta.[8] Vuonna 1936 Perkjärven kylän pinta-ala oli 51,44 neliökilometriä, josta oli peltoa 446 hehtaaria, niittyä 12 hehtaaria ja metsää 4 371 hehtaaria.[9] Kylän peltopinta-ala lisääntyi vuonna 1929 suoritetun Perkjärven laskun myötä. [10] Maatalouden ohella kylässä oli useita suuria kanaloita, joista Averin kanala oli Pohjoismaiden suurimpia.[7] Savikon kulmakunnalla toimi Savikon saha ja tiilitehdas.[7]

Perkjärven länsirannalla sijaitsi Koteja Kodittomille ry:n omistama Karjalan lastenkoti, jonne oli sijoitettu noin 40-50 orpolasta.[7]Lapset olivat Suomen sisällissodassa vuonna 1918 punaorvoiksi jääneitä lapsia, joita oli Viipurissa kaikkiaan 500. Lapsista pyrittiin kasvattamaan ja kouluttamaan kunnon kansalaisia, joilla olisi oikea ammatti aikuisena. Kaikille Viipurin läänin lastenkodeille hankittiin suoraan ruoka-apua Tanskasta, koska kunnat olivat haluttomia ja varattomia tukemaan taloudellisesti laitoksia.[11]

Koulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perkjärven koulupiiri perustettiin vuonna 1889 ja koulu aloitti toimintansa syksyllä 1890 omassa koulurakennuksessa kylän keskustassa.[12] Perkjärven koulupiiriin kuului Perkjärven kylä Maisniemen kulmakuntaa lukuun ottamatta, joka kuului Ilolan koulupiiriin. Koulupiirin kuuluivat aluksi myös myöhemmin perustetut Perkjärven asemakylän, Ilolan, Taaperniemen ja Muolajärven koulupiirit.[12] Karjalan lastenkylässä toimi oma yksityinen kansakoulu, jonka omisti Koteja Kodittomille Lapsille ry.[12]

Sota-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perkjärven asukkaat evakuoitiin läntisempään Suomeen heti talvisodan alettua vuonna 1939.[13] Moskovan rauhassa 1940 alue luovutettiin Neuvostoliitolle, mutta Suomi valtasi alueen takaisin jatkosodan alussa 1941 ja kylän asukkaat pääsivät palaamaan raunioituneeseen kotikyläänsä. Jälleenrakennus keskeytyi vuonna 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua ja kylien asukkaat evakuoitiin uudelleen. Rauhanteossa kylä jäi taas Neuvostoliiton puolelle. Sodan jälkeen Muolaan siirtoväki asutettiin Lounais-Hämeeseen ja Etelä-Pirkanmaalle, jossa Perkjärven asukkaat asutettiin pääasiassa Akaaseen ja jonkin verran myös Valkeakoskelle.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • toim. Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino: Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944. Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Karjalan kannas. Autoilijan tiekartta 2002 1:250 000. (historialliset suomalaiset paikannimet) Sankt-Peterburg: Diskus Media, 2002.
  2. ↑ Jurij Artemjev: Karjalan kannas. Historia ja nykyaika. 1938-1993 1:200 000. Sankt-Peterburg: ZAO "Karta", 1993. Kartan verkkoversio (viitattu 4.2.2010)
  3. ↑ Karjalan kannas, historian ja kulttuurin muistomerkkejä 1:200 000. Laktio Star corp., 1991. Kartan verkkoversio (viitattu 4.2.2010)
  4. ↑ Rapo Seppo: Muolaa v. 1939 Luovutettukarjala.fi. 3.9.2000. Viitattu 4.2.2010.
  5. ↑ a b c d e f Toim. Jaatinen Martti: Karjalan kartat, s. 71 & 73. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 951-31-0972-0.
  6. ↑ a b Karjalankannas 1:200 000. Karttakeskus, 1938. Kartan verkkoversio (viitattu 2.2.2010)
  7. ↑ a b c d Repo 1952, s. 476
  8. ↑ a b c Repo 1952, s. 474
  9. ↑ Luukka, Sarkanen & Repo 1952, s. 195-196
  10. ↑ Repo 1952, s. 474-475
  11. ↑ Tuomas Hoppu, Pertti Haapala: Sisällissodan pikkujättiläinen, s. 364. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35452-0.
  12. ↑ a b c Mäkirinne Mikko: Kunnallinen elämä. Muolaa, s. 230, 232 & 240. Teoksessa: Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino (toim.) Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944. Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3.
  13. ↑ Luukka & Sarkanen 1952, s. 400
  14. ↑ Luukka Sulo & Rämö Antti: Kohtalonvuodet 1939-1944, s. 443. Teoksessa: Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino (toim.) Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944. Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • toim. Heino-Vesihiisi Maija: Perkjärvi, Kannaksen kuvastin seitsemin savuin sinisin (seitsemän kannakselaista kylää omien asukkaittensa kuvaamina: Perkjärven asemankylä, Perkjärven kylä, Ilola, Keskikylä, Lavola, Leipäsuo, Taaperniemi sekä Perkjärven tykistöleiri). Hämeenlinna: Karisto, 1998. ISBN 951-23-2522-5.
Muolaa
Muolaan kylät

Ala-Kuusaa • Hanttula 2 • Harvola • Hattula • Heikkilä 3 • Heimala 5 • Himala • Hotokka • Ilola • Jaarila 5 • Jääskelä 1 • Kallainen 5 • Kannila • Karhula 2 • Kiltee • Kirkkoranta (kirkonkylä) • Koirala • Kurkela 3 • Lattula • Lavola • Lehtokylä 5 • Leipäsuo • Leirilä 3 • Muolaankylä • Myhkyrilä 4 • Määttälä • Norkkola 1 • Oinala (Oinaala) • Oravala 4 Orola 1 • Paakeli • Passila • Peikola • Peippola • Perkjärvi • Perkjärvi as • Pihkala 5 • Punnus • Pyykkölä 1 • Pällilä • Retukylä • Saavola 4 • Sakkalila 5 • Selola 5 • Soittola 2 • Sokiala • Sormula • Taaperniemi • Telkkälä • Tervola • Turulila • Vesikkala • Vihola • Ylä-Hotokka • Ylä-Kuusaa

Kyyrölän kylät

Kangaspelto • Kyyrölä • Parkkila • Sudenoja

Huomautuksia

1 Jääskelä, Norkkola, Orola ja Pyykkölä muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Keskikyläksi.
2 Vuotjärven koulupiiriin kuuluneita Soittolaa, Karhulaa ja Hanttulaa kutsuttiin toisinaan Vuotjärven kyläksi.
3 Kurkelan, Heikkilän ja Leirilän pikkukylistä käytettiin yhteisnimitystä Nurmii.
4 Myhkyrilän, Oravalan ja Saavolan pikkukylistä käytettiin yhteisnimitystä Saustala.
5 Lehtokylän koulupiiriin kuuluneista kaakkoiskulman kylistä käytettiin nimitystä Ylämaa.
6 Neljästä kylästä koostunut Kyyrölän kunta liitettiin Muolaaseen vuonna 1934.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Perkjärvi&oldid=21825034”