Saimaan kanava

Saimaan kanava

Mälkiän sulku edessäpäin, oikealla kanavan vanha linjaus

Saimaan kanava (ven. Сайменский канал, Saimenski kanal) on ensimmäisen kerran 1856 avattu kanava, joka yhdistää Saimaan vesistöalueen Lappeenrannasta Viipurin kautta Suomenlahteen luoteis-kaakkoissuuntaisesti Suomessa ja Venäjällä. Nykyinen, 50 vuodeksi solmittu vuokrasopimus on ollut voimassa vuodesta 2012.

Saimaan kanavan Suomen-puoleinen osa on kokonaisuudessaan Lappeenrannan kaupungin alueella ja sen pituus on 23,3 kilometriä. Venäjän-puoleisen osuuden pituus on 19,6 kilometriä ja sijaitsee Kamennogorskin kaupunkiasutuksen ja Seleznjovon maaseutuasutuksen rajalla sekä Viipurin kaupungissa. Kanavan kokonaispituus on 42,9 kilometriä. Kokonaisputous Saimaalta Suomenlahdelle on keskimäärin 75,7 metriä ja se on porrastettu kahdeksalla sululla, joiden putouskorkeudet vaihtelevat 5,5 metristä 12,4 metriin. Kanavan ylitse johtaa seitsemän avattavaa ja kuusi kiinteää siltaa. Kanava on 50–60 metriä leveä ja enintään kuusi metriä syvä.

Saimaan kanavaa pitkin kuljetettiin yli kaksi miljoonaa tonnia tavaraa, pääasiassa metsä- ja kaivannaisteollisuuden raaka-aineita sekä tuotteita 2007.

Historia

Kanavahankkeita

Vanhaa Saimaan kanavaa vuonna 1903

Kanavayhteyttä Saimaasta Suomenlahteen oli kaavailtu jo 1500-luvun alussa ja uudelleen 1600-luvun alussa (Pontuksen kaivanto), mutta nämä yritykset eivät johtaneet tulokseen. Jälkikäteen tätä on pidetty onnekkaana ja on jopa arveltu, että kaivanto olisi saattanut tyhjentää koko Saimaan mereen. Ajatus jäi kuitenkin elämään, mutta vasta kun Vanha Suomi vuonna 1812 liitettiin Suomen suuriruhtinaskunnan yhteyteen, olivat sekä valtiolliset että taloudelliset olot hankkeelle suotuisat. Kanavakysymys nousikin tällöin voimakkaasti esille, ja siitä seurasi useita taloudellisia ja teknisiä selvityksiä komitea- ja asiantuntijavaiheineen sekä voimakkaita kannanottoja kanavan rakentamisen puolesta ja vastaan.

Monet tunnetut aikalaiset edistivät hanketta: muun muassa J. V. Snellman piti kanavan rakentamista tärkeänä ja julkaisi Saima-lehdessään laajoja kirjoituksia, jotka käsittelivät tulevan Saimaan kanavan merkitystä Itä- ja Kaakkois-Suomen taloudellisen hyvinvoinnin edistäjänä.

Ensimmäinen rakentaminen

Vuonna 1856 avatun vanhan Saimaan kanavan tuloväylä Viipurinlahdelta kulki Viipurin Linnasalmen kautta

Saimaan kanavaa alettiin rakentaa toukokuussa 1845. Se oli silloin suurin Suomessa toteutettu rakennustyömaa, joten yksistään kanavan rakentamisella oli suuri taloudellinen vaikutus. Työmaalla oli ulkomaisia, lähinnä ruotsalaisia asiantuntijoita, sillä Venäjällä ei ollut aikaisemmin rakennettu kanavia kiviseen ja mäkiseen maastoon. Ruotsissa oli hiljattain rakennettu Trollhättanin ja Götan kanavat, joita käytettiin esikuvina. Louhintatöissä käytettiin Suomessa ensimmäistä kertaa ruutia. Kanava vihittiin 7. syyskuuta 1856. Sen pituus oli 58 kilometriä pitkä ja siinä oli 28 sulkua.

Saimaan kanavasta tuli heti turistinähtävyys. Se onnistui myös elvyttämään Itä-Suomen taloutta, mitä varten se oli rakennettukin. Kanavan rakentaminen oli maksanut kolme miljoonaa ruplaa, mikä oli enemmän kuin valtion silloinen vuosibudjetti. Taloudellisesti kanava oli kuitenkin varsin kannattava, ja sen on laskettu tuottaneen kustannuksia enemmän vajaassa 25 vuodessa. Kanavamaksuja alennettiinkin, mutta vuotuinen ylijäämä oli silti huomattava. .

Toinen rakentaminen

Vilkkaan liikenteen takia kanavan kapasiteetti alkoi käydä riittämättömäksi 1900-luvulla. Huippuvuonna 1923 kanavan läpi kulki 13 000 alusta ja yli miljoona tonnia tavaraa . Kanavaa alettiin rakentaa uudestaan 1927 ja työstä oli saatu valmiiksi hieman alle kaksi viidesosaa, kun talvisota syttyi 1939 ja työt keskeytyivät. Moskovan rauhassa 1940 kanavan luoteispuoli pysyi Suomessa, mutta kaakkoispuoli sisältyi Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin. Jatkosodan alettua 1941 suomalaisjoukot valtasivat kaakkoispuolen ja kanava oli suomalaisten käytössä, kunnes kesällä 1944 Neuvostoliiton puna-armeijan suorittama Viipurin-Petroskoin operaatio pakotti lopettamaan liikennöinnin. Sodan päättäneen Moskovan välirauhansopimuksen mukaan suomalaisjoukkojen oli vetäydyttävä vuonna 1940 hyväksytylle rajalle.

Kolmas rakentaminen

Vuonna 1968 avatun nykyisen Saimaan kanavan tuloväylä on Kivisillansalmessa Linnasaaren länsipuolella

Heti sodan jälkeen Neuvostoliiton kanssa aloitettiin neuvottelut kauttakulusta kanavassa, mutta kanavan kolmas rakentaminen pääsi alkamaan kuitenkin vasta vuonna 1963, jolloin Suomi vuokrasi Neuvostoliiton puoleisen osan ja sitä ympäröivän alueen 50 vuodeksi. Tuolloinen sopimus sisällytti alueeseen myös Viipurinlahdella sijaitsevan saaren, Malyi Vysotskin tavaroiden jälleenlastausta ja varastoimista varten tukinuiton tarpeisiin. Kanavaa laajennettiin laivojen suurentumisen takia ja uusi kanava vihittiin käyttöön 1968.

Vuokrasopimus ja -alue

Vuokrasopimuksen mukaan sopimusvaltioita edustavat kanava-asioissa maiden hallitusten nimittämät kanavavaltuutetut. Suomen kanavavaltuutetut ovat olleet maaherra Urho Kiukas, kansliapäällikkö Reino Auvinen, kansliapäällikkö Juhani Korpela ja vuodesta 2007 kansliapäällikkö Harri Pursiainen. Venäjän kanavavaltuutettu on ollut vuodesta 2003 lukien ensimmäinen varaliikenneministeri Sergei Aristov.

Sopimuksen mukaan vuokra on 1,22 miljoonaa euroa vuodessa ja vuokraa tarkistetaan 10 vuoden välein.

Suomelle vuokrattu alue kattaa kanavan lisäksi maata kanavan molemmin puolin noin 30 metriä paitsi sulkujen ja siltojen kohdalla 200 metriä. Lisäksi vuokra-alueeseen kuuluu Nuijamaan ja Brusnitšnojen välisen tien ja kanavan välillä oleva maa-alue.

Kanavan sulut

Saimaan kanavan sulut ovat Saimaalta Suomenlahdelle lueteltuina (suluissa putouskorkeus):

• Suomen puolella
  • Mälkiä (12,4 m)
  • Mustola (7,2 m)
  • Soskua (8,3 m)

• Venäjän puolella
  • Pälli (ven. kyrill. Пялли) (11,7 m)
  • Iljistoje (ven. kyrill. Илистое, ent. Lietjärvi) (10,2 m)
  • Tsvetotšnoje (ven. kyrill. Цветочное, ent. Rättijärvi) (5,5 m)
  • Iskrovka (ven. kyrill. Искровка, ent. Särkijärvi) (11,4 m)
  • Brusnitšnoje (ven. kyrill. Брусничное, ent. Juustila) (10,0 m)

Käyttäjät

• Koko Saimaan kanavalla (sekä Suomen että Venäjän puolella) saavat liikennöidä kaikkien maiden rahti- ja huvialukset, kuitenkin purjealukset voivat kulkea vain purjeet koottuina joko konevoimalla tai hinauksessa.
  • Saimaan kanavan vuokra-alueella (Venäjän puoleinen osa) saavat liikennöidä kaikki venäläiset alukset ja sota-aluksia lukuun ottamatta kaikki suomalaiset alukset. Matkustajia saavat siellä kuljettaa vain venäläiset ja suomalaiset alukset sekä muiden maiden huvialukset. Vuokra-alueella on sotilaallisen materiaalin kuljettaminen sallittu vain venäläisille aluksille samoin kuin yksinomaan venäläisten sota-alusten liikennöinti.

Koko kanavalla saavat ilman erikoislupaa liikennöidä alukset, joiden mitat ovat enintään seuraavat:

• pituus: 82,50 m
• leveys: 12,60 m
• syväys: 4,35 m
• maston korkeus veden pinnasta: 24,50 m
• hinattavan aluksen syväys saa kuitenkin olla 4,50 m

Ylisuurille aluksille on haettava erikoislupa. Luvat myöntää Liikennevirasto.

Suurin sallittu nopeus kanavauomassa on 9 km/h laivoille, joiden syväys ylittää 3,9 m. Tätä pienemmällä syväyksellä kulkevilla laivoilla nopeus on porrastettu 9–18 km/h aluksen syväyksen ja väylän mitoituksen mukaan. Kanavan sulkuosuuden (Mälkiä-Juustila) kauttakulkuaika on 5–8 tuntia riippuen liikenteen vilkkaudesta ja aluksen koosta.

Kulttuuriympäristö

Museovirasto on määritellyt Saimaan kanavan yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.

Katso myös

• Höyrylotja
• Saimax

Aiheesta muualla

• Saimaan kanavan ja muiden sulkukanavien liikennetilasto 2011 (pdf), Liikennevirasto
• Veneily Saimaan kanavassa Liikennevirasto
• Matka Saimaan kanavalla Lappeenranta
• Saimaan kanava ennen sotia Elävä arkisto, Yleisradio
• goSaimaa.com
• Paaskoski, Jyrki: Viipuriin ja maailmalle. Saimaan kanavan historia. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-17933-0.
• Hikipää, Aune: Vanha Saimaan kanava. Muistoja vanhalta Saimaan kanavalta. Lappeenranta: Lappeenrannan Kilta, 1994. ISBN 952-90-5767-9.

Vuoksen vesistön kanavat