Tämä on lupaava artikkeli.

Maria Ressa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Maria Ressa
Maria Ressa vuonna 2011.
Maria Ressa vuonna 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt2. lokakuuta 1963 (ikä 60)
Manila, Filippiinit
Ammatti toimittaja
Muut tiedot
Tunnustukset Vapauden kultainen kynä (2018)
Neljän vapauden palkinto (2020)
Guillermo Canon maailman lehdistövapauden palkinto (2021)
Nobelin rauhanpalkinto (2021)
Aiheesta muualla
Kotisivu

Maria Ressa (s. 2. lokakuuta 1963 Manila, Filippiinit) on filippiiniläinen toimittaja ja Rappler-uutissivuston perustaja ja toimitusjohtaja. Hän on Filippiinien ensimmäisiä tutkivia journalisteja, ja hän on johtanut muun muassa CNN:n Manilan- ja Jakartan-toimistoja sekä ABS-CBN:n uutis- ja ajankohtaistoimitusta. Ressa oli perustamassa Rappleria vuonna 2012. Pienestä uutissivustosta kasvoi nopeasti Filippiinien suurimpia. Sivusto on kirjoittanut kriittisesti myös presidentti Rodrigo Duterten hallinnosta, mistä se on joutunut vaikeuksiin. Ressaa vastaan on nostettu useita syytteitä, ja vuonna 2020 hänet todettiin syylliseksi kyberherjaustapauksessa. Ressa on saanut kansainvälisesti tunnustusta sananvapauden puolustajana, ja Filippiinien hallintoa on syytetty yrityksestä hiljentää Ressa.

Maria Ressalle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2021 yhdessä Dmitri Muratovin kanssa.[1]

Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maria Ressa syntyi Manilassa vuonna 1963, jolloin hänen äitinsä oli vasta 18-vuotias. Maria menetti isänsä vuoden vanhana. Marian äiti muutti tämän jälkeen Yhdysvaltoihin, ja Maria jäi siskonsa kanssa isänsä perheen hoidettavaksi. Äiti lensi kuitenkin säännöllisesti tapaamaan tyttäriänsä.[2]

Maria Ressa muutti kymmenenvuotiaana äitinsä ja isäpuolensa luokse Yhdysvalloissa ja kasvoi sen jälkeen New Jerseyssä. Amerikanitalialainen isäpuoli adoptoi Marian.[3] Perhe asui Toms Riverissä, missä Ressa kävi myös high schoolinsa.[4] Hän opiskeli Princetonin yliopistossa, mistä hän valmistui vuonna 1986. Hän suoritti alemman korkeakoulututkinnon englannista ja sai todistuksen myös teatterista ja tanssista. Valmistumisensa jälkeen Ressa palasi Filiippineille ja meni Philippines Dilimanin yliopistoon opiskelemaan journalismia Fulbright-stipendin turvin.[5]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CNN:llä ja ABS-CBN:llä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ressa tuotti 1986–1987 ABS-CBN 2 -kanavalle viikoittaisia yhteiskunnallisia ohjelmia ja toimi valtiollisen PTV 4 -aseman vastaavana tuottajana. Hän toi ensimmäisten joukossa tutkivan journalismin Filippiinien televisioon.[6]

CNN:n Manilan-toimistoa Ressa johti 1987–1995 ja Jakartan-toimistoa 1995–2005.[7] Syyskuun 11. päivän terroritekojen jälkeen Ressasta tuli CNN:n Aasian johtava tutkiva journalisti. Hän kirjoitti Kaakkois-Aasian terroriverkostojen noususta kirjan Seeds of Terror: An Eyewitness Account of Al-Qaeda’s Newest Center of Operations in Southeast Asia.[6] CNN:ltä Ressa siirtyi vuonna 2005 ABS-CBN:n uutis- ja ajankohtaistoimituksen johtajaksi. Hänen alaisuudessaan oli yli tuhat toimittajaa.[8]

Rappler[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ressa työskenteli ABS-CBN:llä aina vuoteen 2012 saakka, jolloin hän oli perustamassa Rappleria.[8] Ressa ja kolme muuta toimittajaa olivat saaneet ajatuksen uudenlaisesta uutissivusosta, joka toimisi startup-yrityksen tavoin. Rapplerilla oli alkuun 12 nuorta toimittajaa ja kehittäjää. Se oli suunnattu nuorille lukijoille, mutta sosiaalisen median markkinnoinnin ansiosta se kasvoi nopeasti Filippiinien neljänneksi suurimmaksi uutissivustoksi.[9]

Rappler ja Ressa alkoivat joutua hallinnon ahdistelemaksi Rodrigo Duterten noustua presidentiksi. Rappler uutisoi kriittisesti Duterten väkivaltaista sotaa huumeita vastaan, jonka aikana on monia ihmisiä tapettu sekä ihmisoikeuksia rikottu. Duterte viittasi ensimmäisen kerran Rappleriin heinäkuussa 2017 pitämässään valtion tilaa käsitelleessä puheessa, kun hän sanoi sen olevan kokonaan yhdysvaltalaisten omistama ja näin perustuslain vastainen. Ressa tyrmäsi väitteen, mutta elokuussa 2017 Filippiinien arvopaperi- ja pörssikomissio alkoi tutkia Rappleria. Komissio perui yrityksen lisenssin, mutta vetoomustiomioistuin palautti sen. Rappler joutui seuraavaksi vastaamaan veropetossyytteisin, ja Ressa pidätettiin marraskuussa 2018. Ressa vapautettiin takuita vasten, ja hänen mukaansa syytökset ovat täysin poliittisia.[9]

Ressa todettiin kesäkuussa 2020 syylliseksi kyberherjaukseen. Tapauksen taustalla oli Rapplerin vuonna 2012 julkaisema juttu, jossa käsiteltiin liikemies Wilfredo Kengin yhteyttä korkeimman oikeuden tuomariin. Tapaus tuotiin ensimmäisen kerran oikeuteen vuonna 2017, mutta silloin se todettiin vanhentuneeksi. Pian tämän jälkeen oikeusministeriö muutti vanhentumisrajan vastaavissa tapauksissa vuodesta 12 vuoteen. Kyberherjauslaki oli astunut voimaan neljä kuukautta jutun julkaisun jälkeen, mutta tuomioistuimen mukaan artikkelista vuonna 2014 korjattu kirjoitusvirhe teki artikkelista lain alaisen.[10] Kengan tapaus oli vielä kesällä 2021 vetoomustuomioistuimessa, ja Ressa voi saada siitä kuusi vuotta vankeutta. Ressalla oli tuolloin yli seitsemän oikeustapausta käynnissä.[11] Rapplerin asianajajiin kuuluva Amal Clooney kutsui tammikuussa 2021 Filippiinien hallitusta avoimeksi kamppailuksi Ressan hiljentämiseksi.[12]

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ressa oli yksi Time-lehden Vuoden henkilöitä vuonna 2018. Time nosti Vuoden henkilöiksi joukon vainottuja ja murhattuja toimittajia ”Totuuden puolustajina”. Time-lehden kunnianosoituksen lisäksi Ressa on palkittu monilla muillakin tunnustuksilla.[5] World Association of Newspapersin Vapauden kultaisen kynän hän sai vuonna 2018 ja Neljän vapauden palkinnon vuonna 2020.[13][14] Unescon jakaman Guillermo Canon maailman lehdistövapauden palkinnon hän sai vuonna 2021.[15] Ressalle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto 8. lokakuuta 2021 yhdessä Dmitri Muratovin kanssa.[16][17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ HS: Sananvapauden edistäjät Maria Ressa ja Dmitri Muratov saavat Nobelin rauhanpalkinnon
  2. ↑ Kate Whitehead: Maria Ressa, Duterte critic and ‘guardian of the truth’, says journalists are under attack Post Magazine. 26.5.2019. South China Morning Post Publishers Ltd. Viitattu 7.4.2021. (englanniksi)
  3. ↑ Eric Johnson: Memo from a ‘Facebook nation’ to Mark Zuckerberg: You moved fast and broke our country Vox. 11.12.2018. Vox Media, LLC. Viitattu 7.4.2021. (englanniksi)
  4. ↑ Amanda Oglesby: TIME person of the year, from Toms River, to trigger Time Square ball drop Asbury Park Press. 11.12.2018. Gannett. Viitattu 7.4.2021. (englanniksi)
  5. ↑ a b Allan Shen: Maria Ressa ’86, journalist and 2018 Time Person of the Year, named 2020 Baccalaureate speaker The Daily Princetonian. 25.11.2019. Viitattu 7.4.2021. (englanniksi)
  6. ↑ a b Maria Ressa CNN. Cable News Network LP, LLLP.. Viitattu 7.4.2021. (englanniksi)
  7. ↑ Maria A. Ressa Reporters without borders. Viitattu 7.4.2021. (englanniksi)
  8. ↑ a b Maria Ressa International Center for Journalists. Viitattu 7.4.2021. (englanniksi)
  9. ↑ a b Hannah Ellis-Petersen ja Rebecca Ratcliffe: Maria Ressa: everything you need to know about the Rappler editor The Guardian. 15.6.2020. Guardian News & Media Limited. Viitattu 7.4.2021. (englanniksi)
  10. ↑ Rebecca Ratcliffe: Journalist Maria Ressa found guilty of 'cyberlibel' in Philippines The Guardian. 15.6.2020. Guardian News & Media Limited. Viitattu 7.4.2021. (englanniksi)
  11. ↑ Lian Buan: Manila court drops cyber libel case vs Maria Ressa, Rambo Talabong 12.8.2021. Rappler. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  12. ↑ Rebecca Ratcliffe: Amal Clooney decries 'legal charade' after journalist Maria Ressa charged again with libel The Guardian. 19.1.2021. Guardian News & Media Limited. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  13. ↑ Journalist and Princeton graduate Maria Ressa named Baccalaureate speaker 25.11.2019. The Trustees of Princeton University. Viitattu 7.4.2021. (englanniksi)
  14. ↑ Maria Ressa Roosevelt Foundation. Arkistoitu 12.4.2021. Viitattu 7.4.2021. (englanniksi)
  15. ↑ World Press Freedom Day: Philippines journalist Maria Ressa to receive 2021 UNESCO/Guillermo Cano World Press Freedom Prize 27.4.2021. Unesco. Viitattu 7.10.2021. (englanniksi)
  16. ↑ Maria Ressa. Facts 8.10.2021. nobelprize.org. Viitattu 8.10.2021. (englanniksi)
  17. ↑ Dmitry Muratov. Facts 8.10.2021. nobelprize.org. Viitattu 8.10.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nobelin rauhanpalkinnon saajat
1901–1925

1901: Dunant, Passy 1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen 1925: Chamberlain, Dawes

1926–1950

1926: Briand, Stresemann 1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit 1949: Boyd Orr

1951–1975

1950: Bunche 1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō 1975: Saharov

1976–2000

1976: B. Williams, Corrigan 1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja 2000: Kim

2001–

2001: YK, Annan 2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maria_Ressa&oldid=21872205”