Lech Wałęsa

Wikipedia

Lech Wałęsa [ˈlɛx vaˈwɛ̃sa] (s. 29. syyskuuta 1943, Popowo) on puolalainen sähköasentaja, ammattiyhdistysjohtaja ja ihmisoikeustaistelija, joka toimi Puolan presidenttinä vuosina 1990–1995. Hän perusti Solidaarisuuden, ensimmäisen riippumattoman ammattiyhdistysjärjestön neuvostoblokissa, ja sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1983.

Sisällysluettelo 1 Aikaisemmat vaiheet 2 Pääluottamusmiehenä ja ammattiyhdistystyössä 3 Ammattiyhdistysjohtajana 4 Presidenttinä 5 Mies Lech Walesan takana 6 Lähteet 7 Viitteet

[muokkaa] Aikaisemmat vaiheet

Wałęsa valmistui ammattikoulusta automekaanikoksi. Hän työskenteli automekaanikkona konekorjaamolla vuosina 1961–1965. Vuosina 1965–1967 hän palveli armeijassa; hänet ylennettiin korpraaliksi. Vuonna 1967 hän aloitti työskentelyn Gdańskin Lenin-telakan (puol. Stocznia Gdańska im. Lenina, nykyisin Stocznia Gdańsk) sähköasentajaksi. Vuonna 1968 hän avioitui Danuta Gołośin kanssa. Avioliitosta on syntynyt kahdeksan lasta.

[muokkaa] Pääluottamusmiehenä ja ammattiyhdistystyössä

Wałęsa oli yksi lakkoilijoista työläisten ja hallituksen välisessä lakossa Gdańskissa joulukuussa 1970. Hän toimi telakan pääluottamusmiehenä. Vuonna 1976 hänet erotettiin aktiivisen toimintansa vuoksi. Hän joutui tyytymään lyhytaikaisiin töihin. Vuonna 1978 hän alkoi muiden aktivistien kanssa järjestellä ei-kommunistista ammattiyhdistysliikettä. Hän otti osaa moniin tapahtumiin rannikolla; hän oli valtion turvallisuuspalvelun tarkkailun alaisena ja usein pidätettynä.

[muokkaa] Ammattiyhdistysjohtajana

Elokuussa 1980 hän johti Gdańskin telakan lakkoa, joka johti lakkoaaltoon eri puolilla Puolaa. Hänet nähtiin nyt kansallisena johtajana. Tavoitteena oli lisätä työläisten oikeuksia. Puolan johto joutui taipumaan neuvottelemaan 31. elokuuta 1980 tehdystä Gdańskin sopimuksesta, joka antoi työläisille oikeuden lakkoilla ja muodostaa riippumaton ammattiyhdistys.

Katolinen kirkko hyväksyi liikkeen, ja tammikuussa 1981 Paavi Johannes Paavali II vastaanotti Wałęsan Vatikaanissa. Paavi Johannes Paavali II oli itsekin puolalainen; hän mielihyvin hyväksyi kommunismin vastaisen ammattiyhdistysliikkeen ja vaikutti voimakkaasti asioiden kehittymiseen siten, että kommunistivalta päättyi Puolassa. Tätä tapahtumaa on nykyään pidetty lähtökohtana Itä-Euroopan vapautumiselle ja kommunismin päättymiselle. Wałęsa itse on suuntautunut katoliseen uskoon.

Vuosina 1980–1981 Wałęsa matkusti Kansainvälisen työväenliikkeen järjestön vieraana Italiaan, Japaniin, Ruotsiin, Ranskaan ja Sveitsiin. Syyskuussa 1981 hänet valittiin Solidaarisuuden (Solidarność) puheenjohtajaksi "Ensimmäisen kansallisen solidaarisuuden kongressissa" Gdańskissa. Puolan vapautuminen loppui joulukuussa 1981, kun kenraali pääministeri Wojciech Jaruzelski Neuvostoliiton miehityksen uhan alla määräsi sotatilan Puolaan. Hän kielsi Solidaarisuuden ja vangitsi monia sen jäseniä. Wałęsa vangittiin maatilalle. Marraskuussa 1982 hänet vapautettiin ja hän työskenteli telakalla valvonnan alaisuudessa. Hän onnistui pitämään yhteyttä maanalaisen Solidaarisuuden johtajiin. Sotatila julistettiin päättyneeksi heinäkuussa 1983 ja lokakuussa 1983 Wałęsa vastaanotti Nobelin rauhanpalkinnon. Tämä tapahtuma nosti maanalaisen liikkeen henkeä, vaikka palkintoa vastaan oli hyökätty Puolan hallituksen suunnalta.

Jaruzelski tuli epäsuositummaksi Puolan taloudellisen tilanteen tullessa huonommaksi. Lopulta Puolan hallituksen oli neuvoteltava Wałęsan ja Solidaarisuuden jäsenien kanssa. Tuloksena olivat parlamenttivaalien pitäminen, vaikkakin rajoitetusti. Tämä johti ei-kommunistisen hallituksen perustamiseen. Mihail Gorbatšovin johtama Neuvostoliitto ei käyttänyt sotilaallista voimaa pitämään Puolan kommunistipuoluetta vallassa.

[muokkaa] Presidenttinä

Solidaarisuus-ammattiyhdistyksen johtajana Wałęsa aloitti sarjan neuvotteluja maailman johtajien kanssa. Marraskuussa 1989 hän sai harvinaisen tilaisuuden puhua Yhdysvaltain kongressissa. Huhtikuussa 1990 Solidaarisuuden toisissa kansallisen parlamentin vaaleissa hänet valittiin parlamentin puhemieheksi. Joulukuussa 1990 presidentinvaaleissa hänet valittiin Puolan tasavallan presidentiksi. Hän oli presidenttinä vuoteen 1995. Hän oli menettänyt kansansuosiotaan Puolan heikon taloudellisen kehittymisen vuoksi ja häntä syyttivät entiset kommunistit yksinvaltaisuudesta. Wałęsa kärsi vaalitappion presidentinvaaleissa vasemmiston Kwaśniewskille vuonna 1995. Sen jälkeen Wałęsa on luennoinut ympäri maailmaa. Hän asettui ehdolle vielä vuoden 2000 presidentinvaaliin vuonna 1998 perustamansa Chrześcijańska Demokracja III Rzeczypospolitej Polskiej (Kolmannen tasavallan kristillisdemokratia) ehdokkaana, mutta sai vain prosentin äänistä.

Wałęsa on vastaanottanut lukuisia huomionosoituksia arvostetuilta yliopistoilta, kuten Harvardin ja Pariisin yliopistoilta. Hänet on palkittu monilla valtionpalkinnoilla (Vapaudenmitali, Philadelphia, USA; Vapaan maailman palkinto, Norja ja Eurooppalainen palkinto ihmisoikeuksista).

Hänen nimensä mukaan on nimetty Gdańskin kansainvälinen lentokenttä huhtikuussa 2004.

Wałęsa ilmoitti elokuussa 2006 eroavansa Solidaarisuudesta; jäsenmaksuaan hän ei ollut maksanut koko vuonna. Wałęsan mukaan viimeinen pisara oli kun liitto ei huomioinut hänen hallitsevaan Laki ja oikeudenmukaisuus -puolueeseen (PiS) kohdistamaansa kritiikkiä. Wałęsa boikotoi myös Solidaarisuuden 26-vuotisjuhlallisuuksia, koska ei halunnut olla samassa tilaisuudessa presidentti Lech Kaczyńskin ja hänen pääministeriveljensä kanssa.^[1]

[muokkaa] Mies Lech Walesan takana

Arto Leivo on kirjoittanut veijariromaanin Lech Walesaa 1980-luvulla auttamassa olleesta kuvitteellisesta suomalaisesta liikemiehestä.
Liikemies Mr. Pauli - Osa1 Mies Lech Walesan takana, ISBN 9789525702026

[muokkaa] Lähteet

• Keski-Uusimaan artikkeli

[muokkaa] Viitteet

	Puolan kolmannen tasavallan presidentit (1989–)
	Wojciech Jaruzelski (1.1.1990–21.12.1990) | Lech Wałęsa (22.12.1990–23.12.1995) | Aleksander Kwaśniewski (23.12.1995–23.12.2005) | Lech Kaczyński (23.12.2005–)