Andrzej Wajda

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Andrzej Wajda (2006)

Andrzej Wajda (s. 6. maaliskuuta 1926 Suwałki, Puola) on puolalainen elokuvaohjaaja ja Puolan elokuvataiteen tunnetuimpia edustajia. Hän sai kunnia-Oscarin vuonna 2000.

Elämä ja työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andrzej Wajda on toisen maailmansodan jälkeisen ajan maailman ja erityisesti Itä-Euroopan huomattavimpia elokuvaohjaajia. Hän on tunnettu kotimaansa tunteikkaana ja tinkimättömänä kronikoitsijana. Wajda on tehnyt elokuvia Puolan politiikan ja sosialismin käännekohdista. Hänen elokuvissaan erityisesti Puolan traaginen historia on keskeisessä asemassa. Hän on tehnyt elokuvia myös Ranskassa ja Saksassa.

Itäisen Puolan toisen maailmansodan alussa vallanneet neuvostoliittolaiset surmasivat Wajdan isän Katynissa. Wajda itse toimi vastarintaliikkeessä, vaikka oli vasta murrosikäinen. Hän on tehnyt Katynin joukkomurhista elokuvan Katyn, joka sai ensi-iltansa syksyllä 2007.[1][2]

Sodan jälkeen hän opiskeli taidemaalariksi Krakovassa mutta siirtyi sittemmin Łódźin elokuvakouluun. Ohjaaja Aleksander Fordin oppilaana Wajda teki ensimmäisen elokuvansa Sukupolvi (1955). Sen jälkeen kaksi seuraavaa elokuvaa olivat Kanal – kirottujen tie (1956) ja Tuhkaa ja timanttia (1958), jotka esittelivät sodan vastaisia teemoja. Wajda oli kiinnostunut allegorioista ja symboliikasta. Wajdan ensimmäisissä elokuvissa näytteli Zbigniew Cybulski, joka tuli kuuluisaksi erityisesti elokuvasta Tuhkaa ja timanttia James Dean -tyylisenä antisankarina.

Myöhemmin Wajda teki kaksi elokuvaa Solidaarisuus-liikkeestä: Marmorimies (1976) ja Rautamies (1981). Jälkimmäisessä elokuvassa esiintyi Solidaarisuus-johtaja Lech Wałęsa, ja elokuvan myötä nousi maailmanmaineeseen myös näyttelijä Krystyna Janda. Wajda tuki kommunisminvastaista Solidaarisuus-liikettä, ja sen vuoksi hänellä oli vaikeuksia kommunistihallituksen kanssa. Vuonna 1982 hän ohjasi elokuvan Danton, joka kertoo Ranskan vallankumouksen jälkeisistä ajoista.

Alkuvuodesta 1990 Wajda valittiin senaattoriksi Puolan parlamenttiin, ja lisäksi hänestä tuli Varsovan Powszechny-teatterin johtaja. Hän jatkoi elokuvien tekemistä, varsinkin toisesta maailmansodasta: Sormuksen kruunupäinen kotka (1993) ja Pyhä viikko (1997). Vuonna 1997 Wajda ohjasi elokuvan Neiti Ei-kukaan, joka on Tomek Tryznan samannimiseen romaaniin perustuva elokuva nuorten tyttöjen elämästä.

Kolme vuotta myöhemmin Wajda sai kunnia-Oscarin elämäntyöstään elokuvataiteen parissa. Hän lahjoitti palkinnon Krakovan Jagellon yliopistolle. Helmikuussa 2006 Berliinin elokuvajuhlilla hän sai elämäntyöstään kunnia-Karhun.

Vuonna 2009 valmistui elokuva Tatarak. Se perustuu puolalaisen kirjailijan Jarosław Iwaszkiewiczin samannimiseen novelliin (suom. Kalmojuuri), unkarilaisen kirjailijan Sándor Márain kertomukseen ("Rendelés előtt")sekä pääosaa esittävän Krystyna Jandan kirjaan miehensä kuolemasta ("Zapiski ostatnie"). Elokuva palkittiin samana vuonna Berliinin elokuvajuhlilla.

Wajda aloitti vuonna 2011 tekemään elokuvaa Lech Wałesasta, jonka kanssa hän ystävystyi telakkalakkojen alkuvaiheessa 1980. Elokuvan pääosassa on Robert Wieckiewicz, Wałesan vaimon roolissa Agnieszka Grochowska. Wajda on todennut elokuvasta: "Tämä on minun vaatimaton panokseni poikkeukselliselle ihmiselle".[3]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wajda on ollut naimisissa neljä kertaa. Kolmannen vaimonsa kanssa hänellä on tytär Karolina (s. 1967). Hänen neljäs, nykyinen vaimonsa on näyttelijä, pukusuunnittelija Krystyna Zachwatowicz.

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sotatrilogia
  • Lotna – uhrimielen sankaruus (Lotna, 1959)
  • Yön leikit (Niewinni czarodzieje, 1960)
  • Mtsenskin kihlakunnan lady Macbeth (Powiatowa lady Makbet, 1961)
  • Kosta viattoman veri (Samson, 1961)
  • Rakkautta 20-vuotiaana (L'amour à vingt ans, 1962)
  • Tuhkaa (Popioły, 1965)
  • Kaikki myytävänä (Wszystko na sprzedaż, 1968)
  • Kääretorttu (Przekładaniec, 1968)
  • Portit taivaaseen (Bramy Raju, 1968)
  • Kärpästen metsästys (Polowanie na muchy, 1969)
  • Koivikko (Brzezina, 1970)
  • Maisema taistelun jälkeen (Krajobraz po bitwie, 1970)
  • Pilatus ja muut (Pilatus und andere, 1971)
  • Häät (Wesele, 1972)
  • Luvattu maa (Ziemia obiecana, 1974)
  • Varjolinja (Smuga cienia, 1976)
  • Marmorimies (Człowiek z marmuru, 1976)
  • Ilman puudutusta (Bez znieczulenia, 1978)
  • Kartanon neidot (Panny z Wilka, 1979)
  • Orkesterinjohtaja (Dyrygent, 1980)
  • Rautamies (Człowiek z żelaza, 1981)
  • Danton, (1983)
  • Rakkautta Saksassa (Eine Liebe in Deutschland, 1983)
  • Rakkaustarinoita (Kronika wypadków miłosnych, 1985)
  • Proust contre la déchéance, (1988)
  • Riivatut (Les possédes, 1988)
  • Korczak, (1990)
  • Sormuksen kruunupäinen kotka (Pierścionek z orłem w koronie, 1992)
  • Nastasja, (1994)
  • Pyhä viikko (Wielki Tydzień, 1995)
  • Neiti Ei-kukaan (Panna Nikt, 1996)
  • Pan Tadeusz, (1998)
  • Franciszek Klosan tuomio, (2000)
  • Przerwane milczenie, (2002)
  • Kosto (Zemsta, 2002)
  • Katyń, (2007)
  • Tatarak, (2009)
  • Wałęsa, (2012)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wajda begins filming Katyn movie 11.1.2006. FreeRepublic.com. Viitattu 28.6.2007. (englanniksi)
  2. Director unearths a painful past, Boston Globe
  3. Pilvikki Kause, Wajda maksaa velkaa Wałesalle, Helsingin Sanomat 5.1.2012 sivu C 1

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]