Wojciech Jaruzelski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wojciech Jaruzelski
Wojciech Jaruzelski.jpg
Puolan presidentti
19. heinäkuuta 198921. joulukuuta 1990
Pääministeri Mieczysław Rakowski
Czesław Kiszczak
Tadeusz Mazowiecki
Seuraaja Lech Wałęsa
Tiedot
Syntynyt 6. heinäkuuta 1923
Puolan lippu Kurów, Puola
Kuollut 25. toukokuuta 2014 (90 vuotta)
Puolan lippu Varsova, Puola
Puoliso Barbara Jaruzelska
Allekirjoitus Wojciech Jaruzelski - signature.PNG

Wojciech Witold Jaruzelski ['vɔjʨɛx jaru'zɛlskʲi][1] (6. heinäkuuta 1923 Kurów, Puola25. toukokuuta 2014 Varsova, Puola)[2][3] oli puolalainen kenraali ja poliitikko. Hän oli Puolan yhdistyneen työväenpuolueen eli kommunistipuolueen ensimmäinen sihteeri 1981–1989, valtioneuvoston puheenjohtajana eli muodollisena valtionpäämiehenä 1985–1989 ja Puolan presidenttinä 1989–1990.

Puolan kansanarmeijan rivissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorena Jaruzelski joutui 1940 Puolan jaossa monen muun itäpuolalaisen kanssa kommunistien kyyditsemänä Siperiaan, missä Jaruzelskin isä kuoli. Kun Puolan miehittäjät Neuvostoliitto ja Natsi-Saksa joutuivat 1941 sotaan keskenään Jaruzelski, anti-kommunistisista mielipiteistään huolimatta, liittyi Neuvostoliiton miehittämän alueen asukkaana kommunistisen Puolan kansanarmeijan riveihin. Puolan kansanarmeija taisteli Puna-armeijan rinnalla Saksaa vastaan.

Puna-armeijan miehitettyä koko Puolan Jaruzelski ajautui taistelemaan neuvostoliittolaisten rinnalla kansallismielisen Puolan kotiarmeijan joukkoja vastaan. Hän liittyi kommunistipuolueeseen 1947 sodan jälkeen. Vuoteen 1956 mennessä Jaruzelskista oli tullut Puolan armeijan nuorin kenraali. Hänestä tuli yleisesikunnan päällikkö 1965 ja puolustusministerinä hän toimi 1968–1983. Politbyroon täysjäsen hän oli vuodesta 1971.

Toiminta opposition nujertamiseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaruzelski edusti kovaa linjaa Puolan usein toistuvien työläislevottomuuksien käsittelyssä. Vuonna 1970 työläisten levottomuuksien kukistamisessa sai surmansa 45 ihmistä, mistä Jaruzelski sai syytteen vuonna 2000. Vuonna 1976 hän kuitenkin käytti veto-oikeuttaan estämään armeijan käytön lakkoilijoita vastaan.

Puolan kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri Stanisław Kania nimitti Jaruzelskin pääministeriksi 11. helmikuuta 1981[4], kun vuonna 1980 perustettu Solidaarisuus-ammattiyhdistysliike alkoi vaatia kommunistisen diktatuurin lopettamista ja rauhanomaista siirtymistä demokratiaanlähde?. Jaruzelski yritti neuvotella lakkoilijoiden kanssa vaatimuksista muttei saavuttanut tuloksia. 18. lokakuuta 1981 hän seurasi Kaniaa puolueen ensimmäisenä sihteerinä. Jaruzelski julisti 13. joulukuuta 1981 pääministerinä sotatilan ja murskasi Solidaarisuuden ja muun opposition ”pelastaakseen maan kuilun partaalta”. Lukuisia opposition edustajia vangittiin ja Solidaarisuus siirtyi maanalaiseen toimintaan.

Jaruzelski puolusti sotatilaa elämäkerrassaan väittäen sotatilan julistamisen estäneen Neuvostoliiton miehityksen: mikäli puolalaiset kommunistit eivät olisi itse kyenneet estämään vastavallankumousta, venäläiset olisivat murskanneet Puolan opposition itse. Tästä olisi Jaruzelskin mukaan seurannut laajaa verenvuodatusta. Osa puolalaisista pitääkin nykyään Jaruzelskia taitavana valtiomiehenä, toisten taas pitäessä häntä maanpetturina. Totuus Jaruzelskin vaikuttimista on ainakin toistaiseksi epäselvä. Sotatila peruutettiin osin vuonna 1982.

Taipuminen opposition vaatimuksiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulla Jaruzelski yritti useita kertoja neuvotella tuloksettomasti löytääkseen konsensuksen talousuudistusten tekemiseen. Hän pysäytti maan talousromahduksen ottamatta ulkomaisia lainoja. Uudistusten toista kierrosta vuonna 1988 protestoitiin laajoilla lakoilla. Vuoden 1988 lopussa hän aloitti neuvottelut katolisen kirkon, jonka paavina oli puolalainen Johannes Paavali II, ja Solidaarisuuden kanssa Neuvostoliiton viimeisen presidentin Mihail Gorbatšovin tuella. Vaalien 1989 jälkeen kommunistit menettivät valtansa ja Jaruzelskista tuli maan presidentti. Häntä seurasi presidenttinä Lech Wałęsa joulukuussa 1990.

Jaruzelskin työn jälkiarviointi Puolassa ja ulkomailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wojciech Jaruzelski vuonna 2006.

Wojciech Jaruzelski sai Suomen korkeimman kunniamerkin, Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjulla 1989. Venäjän presidentti Vladimir Putin myönsi muistomitalin Jaruzelskille 2005, mitä arvosteli muun muassa Tšekin presidentti Václav Klaus pitäen Jaruzelskia Tšekkoslovakian miehityksen 1968 symbolina. Kotimaansa presidentti Lech Kaczyński myönsi hänelle Siperiaan karkotettujen mitalin 2006, jonka Jaruzelski palautti arvostelun jälkeen Kaczynskin sanottua sen myöntämistä "virheeksi."

31. maaliskuuta 2006 Jaruzelski sai syytteen laittomasta sotatilan asettamisesta vuonna 1981. Pahimmillaan häntä uhkasi kahdeksan vuoden vankeusrangaistus. Jaruzelski välttyi oikeudenkäynneiltä huonon terveydentilansa vuoksi.

Wojciech Jaruzelski jakoi puolalaisten mielipiteitä vielä kuolemansakin jälkeen. Enemmistö kansalaisista olisi haudannut hänet tavalliselle hautausmaalle, mutta lopulta hänet haudattiin valtiollisin menoin Powązkin sotilashautausmaalle Varsovassa. [5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artikkelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?
  2. Jaruzelski kuollut. Yle uutiset 25.5.2014.
  3. Nie żyje gen. Wojciech Jaruzelski
  4. Mitä Missä Milloin 1982, Otava, s. 104
  5. Matti Hoviseppä: Lech Walesan hieno ele. Aamulehti, 4.6.2014, s. A16.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Presidentin tunnus Puolan kolmannen tasavallan presidentit (1989–)
Wojciech Jaruzelski (1.1.1990–21.12.1990) | Lech Wałęsa (22.12.1990–23.12.1995) | Aleksander Kwaśniewski (23.12.1995–23.12.2005) | Lech Kaczyński (23.12.2005–10.4.2010) | Bronisław Komorowski (virkaatekevä, 10.4.2010–)
Puolan vaakuna Puolan kansantasavallan pääministerit (1944–1989)
Edward Osóbka-Morawski (1944–1947) | Józef Cyrankiewicz (1947-1952) | Bolesław Bierut (1952–1954) | Józef Cyrankiewicz (1954-1970) | Piotr Jaroszewicz (1970–1980) | Edward Babiuch (1980) | Józef Pińkowski (1980–1981) | Wojciech Jaruzelski (2/1981–1985) | Zbigniew Messner (1985–1988) | Mieczysław Rakowski (9/1988–8/1989) | Czesław Kiszczak (1989)