Menachem Begin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Menachem Begin
מנחם בגין Nobelin rauhanpalkinto
Menachem Begin
Israelin 6. pääministeri
21. kesäkuuta 197710. lokakuuta 1983
Presidentti Efraim Katzir
Yitzhak Navon
Chaim Herzog
Edeltäjä Jitzhak Rabin
Seuraaja Jitzhak Shamir
Tiedot
Syntynyt 16. elokuuta 1913
Brest-Litovsk, Venäjän keisarikunta
Kuollut 9. maaliskuuta 1992 (78 vuotta)
Tel Aviv, Israel
Puolue Likud
Puoliso Aliza Arnold
Uskonto juutalaisuus
Allekirjoitus Menachem Begin signature.svg

Menachem Wolfovitch Begin (16. elokuuta 1913, Brest-Litovsk, Venäjä, nyk. Brest, Valko-Venäjä9. maaliskuuta 1992, Jerusalem) oli Israelin pääministeri 1977–1983.

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Begin syntyi liettualaiseen aškenasijuutalaiseen perheeseen Brest-Litovskissa. Beginistä tuli sionistijärjestö Betarin johtaja vuonna 1939. Hän pakeni Puolaan hyökänneitä natseja loikkaamalla Vilnaan. Hän oli Neuvostoliitossa karkoitettuna SIperiaan vuosina 19401941.[1] Päästyään vapaaksi Stalin-Sikorski -sopimuksen mukaan vuonna 1941 hän liittyi puolalaiseen armeijaan ja siirtyi Lähi-Itään.[2] Begin siirtyi Persian kautta brittien hallitsemaan Palestiinaan, missä hän pian teki itsestään arvostetun siionistikapinallisen liityttyään radikaaleihin Vallankumouksellisiin sionisteihin.

Irgun-järjestön palveluksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Begin liittyi sotilaalliseen Irgun-järjestöön ja vuosina 1943-1947 hän oli järjestön johtaja.[1] Hän oli vastuussa Jerusalemin Kuningas Daavid -hotellin pommiräjäytyksestä, jossa kuoli 91 Britannian hallinnon ja armeijan henkilöä.[3][4] Britannian tiedustelupalvelu MI5 lupasi hänestä 10 000 punnan palkkion elävänä tai kuolleena. Begin oli hankkinut Irgunille aselastin Altalena-laivalla, mutta Haganah tuhosi laivan tykistötulella pääministeri David Ben-Gurionin käskystä. Irgun teki terroritekoja yhdessä maanalaisen Stern-järjestön kanssa osittain Beginin käskystä.

Mukaan politiikkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1948 Begin perusti oikeistopuolue Herutin "Vapaus", josta tuli myöhemmin laajempi Likud-puolue. Ensimmäisissä parlamenttivaaleissa vuonna 1949 Herut sai 18 paikkaa, kun taas Revisionistipuolue ei ylittänyt äänikynnystä ja hajosi vaalien jälkeen. Vuosien 1948–1977 välillä Beginin alaisuudessa Likud muodosti pääopposition hallitsevaa työväenpuoluetta vastaan. Likud valittiin hallitukseen ja Beginistä tuli Israelin pääministeri vuonna 1977.[1]

Pääministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmalta: Begin, Jimmy Carter ja Anwar Sadat Camp Davidissa 1978

Likudin vaalivoiton jälkeen Työväenpuolue jäi ensimmäistä kertaa oppositioon Israelin historiassa. Begin totesi voittonsa olevan "käännekohta juutalaisen kansan historiassa." Begin jäi pääministerin virasta pois vaimonsa kuoleman jälkeen elokuussa 1983.

Camp Davidin rauha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Camp Davidin rauha

Begin allekirjoitti Israelin ja Egyptin välisen rauhansopimuksen 1978. Rauhansopimuksen keskeinen sisältö oli Siinain niemimaan luovutus Egyptille ja Egyptin suostuminen tunnustamaan Israelin valtio. Se oli käännekohta Lähi-Idän konfliktin historiassa, koska ensimmäistä kertaa historiassa arabivaltio tunnusti Israelin itsenäisyyden. Beginin julkisuuskuva muuttui lähes yhdessä yössä vastuuttomasta kansalliskiihkoilijasta historiallisten mittasuhteiden valtiomieheksi. Useat merkittävät Likudin jäsenet, etupäässä Jitzhak Shamir ja Ariel Sharon vastustivat sopimusta ja pidättäytyivät äänestämästä, kun sopimus ratifioitiin knessetissä.

Begin ja Anwar Sadat saivat Nobelin rauhanpalkinnon sopimuksen johdosta vuonna 1978.[5]

Irakin ydinreaktorin pommitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Operaatio Opera

Begin antoi käskyn pommittaa Irakin ydinreaktoria vuonna 1981. Hän sanoi: "Emme voi sallia vihollisen kehittelevän joukkotuhoaseita Israelin kansaa vastaan". Tätä kutsutaan Beginin doktriiniksi.[6] Kansainvälinen yhteisö, mukaan lukien Yhdysvallat tuomitsi hyökkäyksen jyrkästi.

Libanonin sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Libanonin sota 1982

Vuonna 1982 Israel hyökkäsi Libanoniin ajakseen Palestiinan vapautusjärjestö PLO:n pois Israelin pohjoisrajalta. Israelin puolustusvoimat etenivät kuitenkin kauemmas kuin oli alun perin tarkoitus, aina Beirutiin asti. Tyytymättömyys sotaa kohtaan kasvoi ja oli huipussaan Sabran ja Shatilan verilöylyn jälkeen. Hallitusta pidettiin epäsuorasti syyllisenä verilöylyyn ja puolustusministeri Ariel Sharon erosi. Israel miehitti Libanonin eteläosaa vuoteen 2000 asti.

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beginin toimintaa voi arvostella monin tavoin. Hän toimi terroristina ja surmaten lukuisia ihmishenkiä, käyttäen kyseenalaisia toimintatapoja. Hänen saamansa Nobelin rauhanpalkintoa onkin kritisoitu. Hän oli kuitenkin myös juutalaisen kansanosan voimakas puolustaja 1940-luvun Palestiinassa ja hänellä oli merkittävä panos Israelin itsenäisen valtion synnyssä. Helmikuussa 2005 Begin äänestettiin Israelin suurimmaksi johtajaksi 32,8 prosentin ääniosuudella.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Shilon, Avi: Menachem Begin: A Life. Translated from the Hebrew by Danielle Zilberberg & Yoram Sharett. New Haven: Yale University Press, 2012. ISBN 978-0-300-16235-6.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Menachem Begin Encyclopedia Britannica
  2. Menachem Begin Biographical Nobelprize.org - The Official Website of the Nobel. Viitattu 13.7.2012. (englanniksi)
  3. Menachem Begin Profile BBC
  4. The birth of Israel BBC
  5. The Nobel Prize in Peace 1978 Nobelprize.org - The Official Website of the Nobel. Viitattu 13.7.2012. (englanniksi)
  6. Israeli pilots can deliver ‘nukeout’ NY Daily News 2012

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Menachem Begin.
Israelin vaakuna Israelin pääministerit
David Ben-GurionMoshe SharettDavid Ben-GurionLevi EshkolGolda MeirJitzhak RabinMenachem BeginJitzhak ShamirShimon PeresJitzhak ShamirJitzhak RabinShimon PeresBenjamin NetanjahuEhud BarakAriel SharonEhud OlmertBenjamin Netanjahu