Golda Meir

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Golda Meir
גולדה מאיר
Golda Meir
Israelin 4. pääministeri
17. maaliskuuta 19693. kesäkuuta 1974
Edeltäjä Levi Eshkol
Seuraaja Jitzhak Rabin
Tiedot
Syntynyt 3. toukokuuta 1898
Kiova, Venäjän keisarikunta
Kuollut 8. joulukuuta 1978 (80 vuotta)
Jerusalem Israel
Puolue Mapai
Puoliso Morris Meyerson (1917-1951†)
Ammatti opettaja
Uskonto juutalaisuus

Golda Meir (o.s Mabovitz, ent. Meyerson) 3. toukokuuta 1898 Kiova, Ukraina8. joulukuuta 1978 Jerusalem) oli Israelin valtion perustajia. Hän toimi työministerinä 1949–1956, ulkoministerinä 1956–1965 sekä Israelin neljäntenä pääministerinä 1969–1974.

Golda Meir oli Israelin politiikan "rautarouva" – vuosia ennen kuin sanaa alettiin käyttää Margaret Thatcherista. David Ben Gurion kuvasi häntä kerran "hallituksen ainoaksi mieheksi".[1] Hän oli maansa ensimmäinen nainen pääministerinä ja näihin päiviin ainoa Israelissa, kolmas naispääministeri maailmassa.

Lapsuus Venäjän keisarikunnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Golda Mabovitz syntyi Venäjän keisarikunnassa Kiovassa, Ukrainassa vuonna 1898.[2] Lapsuutensa aikaisimmaksi muistikuvaksi Golda mainitsee muistelmissaan isänsä rakentamassa estettä talon etuoveen kuultuaan huhuja tulossa olevista juutalaisiin kohdistuvista väkivaltaisuuksista, pogromista. Elinolot olivat kovat keisarikunnan länsirajalla sijainneella alueella, jonne juutalaisia oli pakotettu muuttamaan – Golda ja hänen kaksi sisartaan (Sheyna ja Tzipke) olivat usein nälissään ja kylmissään. Goldan seitsemästä sisaruksesta viisi kuoli lapsuudessaan.[3]

Perheen isä Moshe Mabovitz muutti vuonna 1903 Yhdysvaltoihin, muun perheen muuttaessa perässä vuonna 1906. Ennen muuttoa Yhdysvaltoihin muu perhe asui äidin kotikaupungissa Pinskissä.[3] Goldan ihailema isosisko Sheyna oli vaarassa toimiessaan sionistisessa vallankumousliikkeessä.

Yhdysvaltoihin muutto 1906[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Golda Meir vuonna 1914 Milwaukeessa

Perhe asettui Milwaukeehen, Wisconsiniin, jossa isä työskenteli puuseppänä ja äiti, Blume Naiditch, piti ruokakauppaa. Goldan ollessa vain kahdeksanvuotias hän joutui aamuisin lyhyen aikaa huolehtimaan kaupasta äidin käydessä ostamassa tavaraa kauppaan torilta.

Golda Meir kävi Fourth Street -koulua (nykyisin Golda Meir School) vuodesta 1906 vuoteen 1912. Koulussa Golda organisoi ensimmäisen yhteiskunnallisen projektinsa, kun hän järjesti rahankeräystilaisuuden, jotta hänen koulukaverinsa saisivat rahaa koulukirjoja varten.[3]

Goldan ollessa 14 hän meni North Division High Schooliin ja työskenteli osa-aikaisena. Hänen äitinsä kehotti Goldaa lopettamaan koulunkäynnin, hankkimaan työpaikan ja menemään naimisiin vanhemman miehen kanssa. Golda kapinoi ja karkasi kotoaan Sheynan luo Denveriin. Golda asui Denverissä vuoden käyden koulua North High Schoolissa. Tuona aikana hän tapasi Morris Myersonin, mainoskylttimaalarin, josta myöhemmin tuli hänen aviomiehensä.[4]

Golda palasi Milwaukeehen isänsä toiveesta ollessaan 18-vuotias. Milwaukeessa Golda toimi aktiivisesti nuorisoliike Habonimissa. Hän piti puheita kokouksissa ja hän usein puhui sosialistisen sionismin puolesta. Hän myös toimi Palestiinasta tulleiden vierailijoiden hyväksi.

Valmistuttuaan opettajaksi Golda työskenteli julkisissa kouluissa. Nuoruudestaan asti poliittisesti aktiivisena hän liittyi virallisesti Sionistiseen Työväenpuolueeseen vuonna 1915. Golda avioitui Morris Myersonin kanssa vuonna 1917. Vuonna 1921 pariskunta ja Goldan vanhempi sisko Sheyna muuttivat Palestiinaan.[3]

Palestiinassa 1921[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset vuodet Britannian hallitsemassa Palestiinassa Golda ja Morris asuivat ja työskentelivät Merhavian kibbutsissa. Hänet valittiin edustamaan kibbutsia ammattiyhdistysliike Histadrutissa.[4]

Vuonna 1924 Golda ja Morris muuttivat pois kibbutsista aluksi Tel Aviviin ja lopulta Jerusalemiin. Jerusalemissa perheeseen syntyi poika ja tyttö, Menachem ja Sarah. Vuonna 1928 Golda valittiin sihteeriksi Histadrutin naisasiain neuvostoon. Tehtävä vaati muuttamista Tel Aviviin, jonne Golda lapsineen muutti Morrisin jäädessä Jerusalemiin. Vuonna 1936 Meir nousi Histadrutin johtoon.[2]

Histadrut kasvoi ammattiyhdistysliikkeestä lopulta sionistiliikkeen varjohallitukseksi Britannian alaisessa Palestiinassa, Goldan vaikutusvallan kasvaessa järjestössä. Vuonna 1946 brittihallinto pidätti useita sionistiliikkeen johtajia. Golda vältti pidätyksen ja nousi Histadrutin johtoon. Hän neuvotteli brittihallinnon kanssa ja oli myös yhteydessä kasvavaan aseelliseen itsenäisyysliikkeeseen.

Israelin perustaminen 1948[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Golda Meir oli yksi kahdestakymmenestäneljästä Israelin valtion itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajasta 14. toukokuuta 1948.[2]

Seuraavana päivänä Egyptin, Syyrian, Libanonin, Transjordanian ja Irakin joukot hyökkäsivät Israeliin. Goldalle myönnettiin Israelin ensimmäinen passi[5] ja hän matkusti Yhdysvaltoihin kerätäkseen rahaa uudelle valtiolle. Keräys tuotti 50 miljoonaa dollaria.[4]

Palattuaan Golda toimi lyhyen aikaa ensimmäisenä Israelin suurlähettiläänä Moskovassa,[2] jättäen tehtävän vuonna 1949. Osallistuessaan juutalaisen juhlapäivän viettoon Moskovassa 1948 Golda sai sankarin vastaanoton paikalle kokoontuneilta 50 000 venäjänjuutalaiselta. Joukkokokous osoitti, että Stalinin toimesta suoritettu venäjänjuutalaisten sortaminen ei ollut onnistunut hävittämään juutalaisten identiteettiä.[6] Israelin kymmenen sekelin seteleissä on kuva tästä joukkokokouksesta.[7]

Vuonna 1949 Golda valittiin Israelin parlamenttiin knessetiin,[4] jossa hän toimi yhtäjaksoisesti vuoteen 1974.

Hallituksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Golda Meir ja Eva Perón 9.4.1951.

Golda Meir oli Israelin työministerinä vuodesta 1949 vuoteen 1956, jolloin maahan suuntautui voimakas muuttoliike. Alkaen vuodesta 1956 hän toimi ulkoministerinä pääministeri David Ben-Gurionin hallituksessa.[2] Ben-Gurion pyysi Goldaa vaihtamaan sukunimensä heprealaiseksi. Meir tarkoittaa valon sytyttäjää.[4]

1960-luvun alussa Goldalla todettiin lymfooma. Hän piti sairauden salassa,[4] koska hänen mielestään sairaudesta ilmoittaminen olisi tehnyt hänet muiden mielestä kyvyttömäksi hoitamaan tehtäviään. Lopulta Golda erosi hallituksesta vuonna 1965, perustellen eroaan sairaudella ja työuupumuksella. Golda toimi työväenpuolueen pääsihteerinä kahdeksan kuukautta jättäen tehtävän elokuun 1. päivänä 1968.

Pääministerikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levi Eshkolin kuoltua äkillisesti sydänkohtaukseen 26. helmikuuta 1969 parlamentti valitsi Golda Meirin pääministeriksi.[8] Israelin pääministerinä hän oli 17. maaliskuuta 19691974. Meirin aloittaessa pääministerinä Israel oli täynnä itseluottamusta vallattuaan Kuuden päivän sodassa suuria alueita arabinaapureilta. Egypti jatkoi sotatoimia ampumalla tykistöllä Israelin joukkoja Suezin kanavan varrella.

Operaatio Jumalan kosto ja Jumalan Viha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1972 olympiakisoissa Münchenissä tapahtuneen terrori-iskun jälkeen pääministeri Meir vetosi maailman johtajiin saadakseen tukea iskuun vastuullisten kiinnisaamiseksi. Tukea ei kuitenkaan tullut riittävästi Meirin ja Israelin puolustuskomitean mielestä, ja he valtuuttivat Mossadin murhaamaan Musta syyskuu -järjestön ja PFLP:n jäseniä missäpäin maailmaa tahansa.[9]

Jom kippur -sota 1973[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jom kippur -sota

Israelin tiedustelupalvelu ei kyennyt selvittämään, olivatko arabinaapurit hyökkäämässä vai ei kuin vasta sotaa edeltävänä päivänä. Kuusi tuntia ennen sodan alkua Meir tapasi puolustusministeri Moshe Dayanin ja yleisesikuntapäällikkö David Elazarin. Dayan oli sitä mieltä, että hyökkäys olisi epätodennäköinen, kun taas Elazar olisi halunnut tehdä ennalta ehkäisevän hyökkäyksen Syyrian joukkoja vastaan.[10]

Meir teki päätöksen olla tekemättä ennalta ehkäisevää iskua,[4] koska hän arvioi Yhdysvaltojen jättävän Israelin ilman tukea tässä tapauksessa, ja Euroopasta ei tukea saataisi, koska arabimaat uhkasivat Euroopan maita öljynviennin lopettamisella. Tämä oli oikea päätös, ja Yhdysvallat aloitti myöhemmin ilmasillan Israeliin (Operation Nickel Grass).[11] Myöhemmin Henry Kissinger vahvisti Meirin arvion oikeaksi: jos Israel olisi iskenyt ensin, se ei olisi saanut Yhdysvalloilta "naulaakaan".[10]

Eroaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meir joutui eroamaan Jom Kippur -sodan tuloksena 11. huhtikuuta 1974, koska katsottiin, että hän olisi pääministerinä osavastuussa siitä, että Syyria ja Egypti pääsivät yllättämään 6. lokakuuta 1973 Israelin; tämän lisäksi koalitiohallituksessa oli sisäisiä ongelmia.[12] Hänen seuraajakseen pääministeriksi valittiin Jitzhak Rabin. Suhtautumisessa palestiinalaisiin hän katsoi, ettei tarvinnut tehdä kompromisseja niin pitkään kuin Israel oli turvassa.

Meirin hauta Herzl-vuorella

Golda Meir kuoli vuonna 1978 syöpään 80 vuoden ikäisenä, ja hänet haudattiin Herzlin vuorelle Jerusalemissa.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gerald Butt: Golda Meir 1998. BBC. Viitattu 25.10.2014.
  2. a b c d e Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 129. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  3. a b c d Golda Meir: An Outline of a Unique Life MSU Denver. Viitattu 25.10.2014.
  4. a b c d e f g Golda Meir Jewish Women's Archive. Viitattu 25.10.2014.
  5. Golda Meir becomes Israeli Prime Minister HistoryToday. Viitattu 25.10.2014.
  6. Where Russian Jews found their voice J-Space. Viitattu 25.10.2014.
  7. No Big Danger of Anti-Semitism, Russian Premier Tells Rabin 1994. NY Times. Viitattu 25.10.2014.
  8. 1969: Israel elects first female leader 7.3.1969. BBC News. Viitattu 25.3.2008. (englanniksi)
  9. Olympics Massacre: Munich - The real story 2006. The Independent. Viitattu 25.10.2014.
  10. a b Three years too late, Golda Meir understood how war could have been avoided Times of Israel. Viitattu 25.10.2014.
  11. Operation Nickel Grass Air Mobility Command Museum. Viitattu 25.10.2014.
  12. Mrs. Meir Announces Her Resignation; Says ‘my Decision is Irrevocable’ 11.4.1974. JTA. Viitattu 25.10.2014.
  13. The Herzl Museum Jewish Virtual Musem. Viitattu 25.10.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Barth, Reinhard: Historian suurnaiset. (Frauen, die Geschichte machten. Von Hatschepsut bis Indira Gandhi. Suomennos Tuulikki Virta, Katja Zöllner. Alkusanat Kaari Utrio. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005. ISBN 951-20-6762-5.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Golda Meir -sitaatteja. (englanniksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Golda Meir.
Israelin vaakuna Israelin pääministerit
David Ben-GurionMoshe SharettDavid Ben-GurionLevi EshkolGolda MeirJitzhak RabinMenachem BeginJitzhak ShamirShimon PeresJitzhak ShamirJitzhak RabinShimon PeresBenjamin NetanjahuEhud BarakAriel SharonEhud OlmertBenjamin Netanjahu