Venäjän juutalaisten asuinalue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Venäjän juutalaisten asuinalue ja sen länsipuolinen Kongressi-Puola vuonna 1905. Tummemmilla alueilla juutalaisten osuus oli yli 17 prosenttia, vaaleimmilla alle 5 prosenttia.

Venäjän juutalaisten asuinalue (ven. черта́ осе́длости, tšerta osedlosti, jiddiš: : דער תּחום-המושבֿ tai der tkhum-ha-moyshəv, heprea: תְּחוּם הַמּוֹשָב tai tḥùm ha-mosháv) oli Venäjän keisarikunnan länsiosissa vuosien 1791–1917 välillä sijainnut suuri alue, jolla keisarikunnan juutalaiset alamaiset saivat asua. Alueen rajasi keisarinna Katariina Suuri Puolalle kuuluneiden alueiden siirryttyä Venäjälle vuonna 1772. Laajimmillaan alue sijaitsi nykyisten Liettuan, Latvian, Valko-Venäjän, Ukrainan, Moldovan, Länsi-Venäjän ja Itä-Puolan alueilla, ja siihen kuuluivat sen ajan suurista juutalaiskaupungeista muun muassa Vilna, Minsk ja Odessa. Kiova, Jalta ja muutama muu alueen suurista kaupungeista olivat kuitenkin juutalaisilta yhä suljettuja.[1] Alue lakkautettiin virallisesti vuonna 1917 Lokakuun vallankumouksen myötä.[2]

Asukasluku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1891 mennessä 700 000 Venäjän sisäosissa asunutta juutalaista oli pakkosiirretty tälle läntiselle asuinalueelle. Asuinalueella asui lopulta 90 prosenttia kaikista Venäjän juutalaisista. Vuonna 1820 alueella asui 1,6 miljoonaa juutalaista, ja vuonna 1910 jo 5,6 miljoonaa siitä huolimatta että kaksi miljoonaa alueen juutalaista oli sinä aikana muuttanut ulkomaille, lähinnä Yhdysvaltoihin.[3]

Asumisoikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alue rajattiin, koska Venäjä ei halunnut Puolalta haltuunsa siirtyneen juutalaisväestön taloudellisen vaikutuksen leviävän Venäjän keskiosiin. Juutalainen sai asua alueen ulkopuolella vain erityisluvalla. Tällaisia etuoikeutettuja olivat tiettyjen kauppiaskiltojen pitkäaikaiset jäsenet, korkeakoulutetut henkilöt kuten lääkärit ja kätilöt, asepalveluksen suorittaneet perheineen, sekä tiettyjen alojen käsityöläiset. Nämä säännöt höllentyivät vuonna 1865, mutta tiukentuivat uudelleen vuonna 1891 Aleksanteri III:n aikana. [4] Noiden vuosikymmenien aikana voimistui myös Suomen juutalaisyhteisö, kun Venäjän armeijasta vapautuneet juutalaiset jäivät Suomeen asumaan.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jewish Encyclopedia
  2. Jewish Virtual Library
  3. Jewish Virtual Library
  4. Jewish Encyclopedia
  5. Taimi Torvinen, Kadimah - Suomen juutalaisten historia, Otava, 1989, ISBN 951-1-10951-0