Ehud Barak
Sivulta puuttuu | Ehud Barak אֵהוּד בָּרָק |
|
|---|---|
 |
|
| Israelin 10. pääministeri | |
|
|
|
| Presidentti | Ezer Weizman Moshe Katsav |
| Varapääministeri | Yitzhak Mordechai David Levy Binyamin Ben-Eliezer |
| Edeltäjä | Benjamin Netanjahu |
| Seuraaja | Ariel Sharon |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 12. helmikuuta 1942 (ikä 71) Mishmar HaSharon |
| Puolue | Työväenpuolue (vuoteen 2011) Itsenäisyyspuolue (vuodesta 2011) |
| Ammatti | sotilas |
| Uskonto | juutalaisuus |
| Puoliso | Nili Priel |
| Allekirjoitus |  |
Ehud Barak (hepreaksi אֵהוּד בָּרָק, syntyjään Ehud Brog, s. 12. helmikuuta 1942) oli Israelin kymmenes pääministeri vuodesta 1999 vuoteen 2001. Hän on ollut sotilastiedustelun johtaja 1983–1985, Israelin puolustusvoimien komentaja 1991–1995, sisäministeri 1995, ulkoministeri 1995–1996, Israelin työväenpuolueen johtaja 1999–2001 ja 2007– sekä puolustusministeri 2007–.
Sisällysluettelo |
Elämä [muokkaa]
Ehud Barak syntyi 12. helmikuuta 1942 Palestiinan brittiläisessä mandaatissa. Hän on eronnut ensimmäisestä vaimostaan, jonka kanssa hänellä on kolme lasta.
Koulutus [muokkaa]
Hän opiskeli matematiikkaa ja fysiikkaa Jerusalemin ja Stanfordin yliopistoissa.
Sotilasura [muokkaa]
Ehud Brog liittyi Israelin puolustusvoimiin 1959, jolloin hän vaihtoi nimensä muotoon "Barak", mikä tarkoittaa hepreaksi ukkosta. Hän palveli 35 vuotta ja yleni aina kenraalin arvoon asti. Hän oli sotilastiedustelun Amanin päällikkö 1983–1985 ja pääesikunnan päällikkö 1991–1995.
Poliittinen ura [muokkaa]
Barak toimi Israelin sisäministerinä vuonna 1995 ja ulkoministerinä 1995–1996. Vuonna 1996 hänet valittiin Israelin parlamenttiin knessetiin ja valittiin ensimmäisen kerran Työväenpuolueen johtajaksi. Israelin pääministeriksi hän nousi vuonna 1999, päihittäen pääministerivaaleissa selvällä vaalivoitolla aiemman pääministerin Benjamin Netanyahun. Vuoden 1999 pääministerivaalit pidettiin Israelin parlamenttivaalien yhteydessä, joissa Barak onnistui johdattamaan vasemmistopuolueista koostuvan One Israel -liittoutumansa vaalivoittoon, tosin hyvin kapeaan sellaiseen.
Barak vieraili ensimmäisenä Israelin pääministerinä julkisesti Turkissa, vaikka David Ben-Gurion olikin käynyt siellä salaa jo 1958.[1] Barakin kaudella Israel vetäytyi Etelä-Libanonista 18-vuotisen miehityksen jälkeen[2]. Hän myös osallistui Camp Davidin kokoukseen, jossa oli tarkoitus päättää palestiinalaisvaltion luomisesta. Toinen intifada alkoi pian tämän kokouksen jälkeen.
Barak hävisi pääministeripaikan pääministerivaaleissa 2001 murskatappiolla Likudin silloiselle puheenjohtajalle Ariel Sharonille.
Paluu politiikkaan [muokkaa]
Tammikuussa 2007 Barak ilmoitti pyrkivänsä uudelleen Israelin työväenpuolueen puheenjohtajaksi. Puheenjohtajavaalin ensimmäisellä kierroksella hän sai 39 % äänistä. Toisella kierroksella hän voitti täpärästi toisen pääehdokkaan, Ami Ayalonin. Hänet valittiin Israelin puolustusministeriksi 18. kesäkuuta 2007, Amir Peretzin erottua. Barakin kaudella Israelin puolustusvoimat hyökkäsi Gazaan. Hän oli Työväenpuolueen pääministeriehdokas vuoden 2009 parlamenttivaaleissa. Vaaleissa Työväenpuolue jäi neljänneksi.
Ehud Barak jatkoi puolustusministerinä myös Likudin johtamassa oikeistohallituksessa vuoden 2009 vaalien jälkeen.
17. tammikuuta 2011 Barak ilmoitti jättävänsä Työväenpuolueen neljän muun edustajan kanssa ja muodostavansa uuden "keskustalaisen, sionistisen ja demokraattisen" parlamenttiryhmän, jonka nimeksi tuli Itsenäisyys (עצמאות, Atzma'ut).[3]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Turkey chooses sides Jerusalem Post. Viitattu 6.1.2009.
- ↑ Israel veti joukkonsa Libanonista 18 vuoden miehityksen jälkeen Verkkouutiset. Viitattu 6.1.2009.
- ↑ http://www.jpost.com/DiplomacyAndPolitics/Article.aspx?id=203946
Aiheesta muualla [muokkaa]
 |
Israelin pääministerit |
| David Ben-Gurion • Moshe Sharett • David Ben-Gurion • Levi Eshkol • Golda Meir • Jitzhak Rabin • Menachem Begin • Jitzhak Shamir • Shimon Peres • Jitzhak Shamir • Jitzhak Rabin • Shimon Peres • Benjamin Netanjahu • Ehud Barak • Ariel Sharon • Ehud Olmert • Benjamin Netanjahu |
