Ukkonen

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo sääilmiöstä. Ukkonen on myös Maj Karman albumi.
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Paikoitellen teksti on sekavaa ja päällekkäistä tietoa. Jos jollakulla riittää aika perehtymiseen– - joopa - yritin– jatkakoot muut tästä.

Jatkettu on. Hieman siistimpi, onko toivomuksia.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Salama
Salama

Ukkonen on voimakas sääilmiö, jossa pilviin syntyneet erimerkkiset staattiset sähkövaraukset purkautuvat salamaniskuna. Salaman valokaari kuumentaa ilmaa, joka laajenee äkillisesti. Se kuuluu lähellä iskua paukauksena ja kauempana jyrinänä. Ukkospilvi varautuu, kun rakeet törmäilevät toisiinsa ja synnyttävät hankaussähköä.

Ukkosella yleensä tuulee kovasti ja sataa rankasti. Tuulen kaatamat puut ja lennättämät oksat voivat salaman lisäksi olla myös vaarallisia ihmiselle. Ukkosta kannattaa varoa, mutta ei pelätä. On hyvin harvinaista, että salama tappaa ihmisen, varsinkin jos pysytellään sisätiloissa. Useammin se vaurioittaa tele- ja sähköverkkoihin kytkettyjä laitteita. Ukkosella kannattaa pyrkiä sisälle ja maastossa välttää aukeita ja korkeita paikkoja sekä korkeita puita ja mastoja.

Ukkosen jälkeen ilma tuoksuu raikkaan otsonipitoiselta, sillä salamanisku tuottaa hapesta otsonia.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Ukkosen synty

Pääartikkeli: Kuuropilvi
Cumulonimbus, täysin kehittynyt ukkospilvi kaukaa nähtynä. Ukkospilvessä on alasimen muotoinen yläosa, joka on monesti kuituinen.
Cumulonimbus, täysin kehittynyt ukkospilvi kaukaa nähtynä. Ukkospilvessä on alasimen muotoinen yläosa, joka on monesti kuituinen.
Lähellä oleva ukkospilvi, joka ulottuu noin 30 asteen korkeuteen.
Lähellä oleva ukkospilvi, joka ulottuu noin 30 asteen korkeuteen.

Ukkosen synty edellyttää korkealle nousevaa kosteaa ilmavirtausta, jota edistää korkea lämpötila maan pinnalla, ja kylmyys ylemmässä ilmakehässä. Suomessa ukkoskausi on toukokuusta syyskuuhun, ja kovimmat ukkoset ovat yleensä kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun. Ukkospilvi syntyy kasvamalla kumpupilvestä. Nuori ukkospilvi on kuin valtava kumpupilvi, vanhassa näkyy kuituinen alasin.

Ukkosen sanotaan monesti syntyvän kylmän ja lämpimän ilmamassan törmätessä. Usein sanonta pitääkin paikkansa, kylmässä rintamassa kylmä, kuivahko ilma tunkeutuu lämpimään, kosteaan ilmamassaaan kiilan tavoin. Tämä ajaa edellään olevan lämpimän kostean ilman nousuliikkeeseen. Niin sanotut iltapäiväkuurot, joihin joskus liittyy ukkosia, syntyvät lämpimän ja kostean ilman kohotessa nopeasti ylöspäin, vaikkei kylmää rintamaa esiinnykään. Suomessa kaakkoinen lämmin ilmavirtaus voimistaa näitä lämpöukkosia eli ilmamassaukkosia.

Ukkosta ei synny, jos ilmakehän yläosissa on lämmintä ilmaa inversiokerroksena, joka estää nousuvirtauksen. Tällöin syntyy tasaisia kumpukerrospilvilauttoja ja pannukakkumaisia kuuropilviä. Voimistuva nousuvirtaus voi silti rikkoa inversion ajan kuluessa ja aloittaa ukkosen.

Jotta ukkonen alkaisi, pilvessä tapahtuvan nousuvirtauksen on noustava niin korkealle, että syntyy lunta, rakeita, lumirakeita ja jääneulasia, joiden hankaus synnyttää suuren hankaussähkövarauksen. Lumirakeet ja jääneulaset vaihtavat varauksia törmätessään, koska niissä on eri tavoin sähköistyvä kiderakenne. Ukkospilven voimakas nousuvirtaus nostaa kevyemmät, positiivisesti varautuneet jäähiutaleet ylöspäin, ja painavammat negatiivisesti varautuneet jääpartikkelit putoavat painovoiman vaikutuksesta pilven alaosaan, sillä niiden ilmanvastuksen ja painon suhde on pienempi. Pilven alaosan negatiivinen varaus luo positiivisen varauksen alleen maanpinnalle. Käytännössä pilven sisäiset varaukset eivät ole näin yksinkertaisesti järjestäytyneitä. Kehittyvän ukkospilven sisällä tapahtuu ennen ensimmäistä salamaniskua pienempiä sähköpurkauksia, jotka kertovat salamoinnin alkamisen olevan mahdollista. Yleensä ensimmäiset salamat ovat pilvisalamoita, ja aikaisintaan muutamien minuuttien kuluttua kasvava ukkospilvi alkaa tuottaa maasalamoita.

Pilven eri osien tai pilven ja maan välille syntynyt jännite-ero purkautuu voimakkaana äkillisenä sähköpurkauksena eli pilvi-, tai maasalamana. Kun purkauskanava kuumenee yhtäkkiä 30 000 asteeseen, ilma laajenee räjähtäen ja lähettää paineaallon. Salamanisku on yleensä monikertainen eli samaa tai osittain samaa purkauskanavaa pitkin tapahtuu sekunnin murto-osassa useita salamapurkauksia. Pilven varaustilojen äkillinen muutos synnyttää lähialueella usein lisää salamanlyöntejä, joiden jälkeen seuraa tauko, kunnes jännite pilvessä on jälleen kasvanut riittävästi uuden salaman muodostumiseksi.

Usein salaman lähiosumasta kuuluu vain paukahdus, mutta jos esim. pilvisalama on useita kilometrejä pitkä, sen eri osista lähteneet paineaallot saapuvat kuulijan korviin eri aikaan ja jyrinä kestää pitkään.

Kuvan pilvi ennakoi kesäaikaan todennäköisesti ukkosta.
Kuvan pilvi ennakoi kesäaikaan todennäköisesti ukkosta.

Pilvipisarat jäätyvät pilvessä 0 °C:tä huomattavasti alempana. Pilven yläosien lämpötilan on oltava alle -25 °C, jotta tulisi ukkosta. Se edellyttää 7 kilometrin korkuista pilveä. Pilven nousu ylös vaatii epävakaata ilmakehää.

Sadetutkan tiedoista voi päätellä, että jos tutkakaiun voimakkuus pilven -10 °C:n lämpötilaa vastaavalla tasolla on voimakkaampi kuin 40 dBz, esiintyy maasalamoita.

Ukkonen voi olla yksittäinen ukkossolu, rintamamainen laajalla, noin 50 km:n läpimittaisella alueella oleva monisoluinen ukkonen, ukkospilvien ryhmä. Monisoluinen ukkonen saattaa olla jonomainen, ja näyttää sen takia pysyvän pitkään paikallaan, vanhojen ukkospilvien liikkuessa ylätuulten mukana uusia tulee tilalle.

[muokkaa] Ohjeita salamaniskulta suojautumiseen

Pääartikkeli: Salamalta suojautuminen

Ukonilmalla kannattaa pysyä autossa tai sisätiloissa, jos mahdollista. Suurin osa salamoinnista tapahtuu pilven alla, missä vettä sataa rankasti, tai sen reunamilla, mutta pilven yläosasta iskevä positiivinen maasalama voi iskeä maahan yli 10 km:n päähän itse ukkospilvestä. Etukäteen ei voi arvata, minne salama seuraavaksi lyö, mutta usein se lyö paikkaan, joka on ympäristöään korkeammalla. Vaarallista on korkealla mäellä, korkean puun alla, aukiolla yksin jne. Salamaniskupaikoista on olemassa ns. vanhankansan tietoa, mutta tätäkin asiaa tutkitaan. Jonkinlaista preferenssiä saattaa olla salamaiskuista lähinnä kosteikkoihin, eikä välttämättä niinkään kuivien kallioiden laella kasvaviin puihin. Metsästä voi löytää paikkoja jossa on useampi puu silpoutunut vuosikymmenen aikana - ehkä ne ovat juuri niitä otollisia maastopaikkoja salamaniskuille? Myös veneily ja uinti ukkosen aikana on erittäin vaarallista.

Salaman sähkövirtaa kuljettavat johtavat rakenteet, esimerkiksi putkistot, kaapelit ja metalliaidat. On erityisen vaarallista olla pistorasian lähellä ukkosella. Maahan yhteydessä olevat metalliesineet, esimerkiksi vesihana ja lämpöpatteri, ovat vaarallisia, samoin kosteat maan alla olevat tilat voivat olla turvattomia.

[muokkaa] Ukkosen etäisyys

Pääartikkeli: Salama

Ukkosen jyrinä kuuluu 10–20 km:n päähän, ja varsinkin yöllä salamat voivat näkyä huomattavasti kauemmaksi elosalamoina, tai kalevantulina. Ukkosen etäisyyttä voi arvioida seuraavasti: lasketaan salaman lyönnin ja jyrinän välinen aika ja jaetaan se kolmella. Jos siis salaman ja jyrinän väliä on kolmekymmentä sekuntia, ukkonen on noin 10 kilometrin päässä. Internetissä on monia ns. salamatutkia (salamapaikantimia tai -suuntimoita), joista voi arvioida ukkosen etäisyyttä. Jos ukkostaa muutaman kymmenen kilometrin etäisyydellä suunnasta, mistä pilvet näyttävät tulevan, on syytä varautua lähestyvään ukonilmaan. Ukkonen voi myös kehittyä ja nousta äkkiarvaamatta. Ukkospilvien valkeat yläosat näkyvät jopa 30–300 km:n päähän jos näkyvyys on hyvä, mikä ei ole tavallista ennen ukkosta. Ukkospilvi voi olla alempien pilvien peitossa, ja sen erottumista voi haitatta autereinen taivas. Vasta 10–30 km:n etäisyydeltä näkyy ukkospilven mustanharmaa alapuoli, ja siltä etäisyydeltä ukkospilvi voi saavuttaa havaitsijan 10–60 minuutissa. Jos taivaalle ilmestyy kesällä jykeviä valkeitakin kumpupilviä siinä suunnassa, mistä kylmän rintaman on luvattu tulevan, ukkosta voi olla tunnin parin päästä. Sisällä valojen vilkkuminen viittaa ukkosen olevan hyvin lähellä, karkeasti ottaen ehkä alle 20 km:n päässä. Radion AM-alueella kuuluvasta rätinästä voi päätellä ukkosen olevan ehkä alle 150 kilometrin päässä. Ukkossade on sadetutkakuvassa se rankimman sateen alue. Jos se näyttää tulevan peräkkäisistä kuvista päätellen kohti, on syytä varautua ukkoseen. Pieni sadeläikkä etelärannikolla kahdentoista aikaan voi ukkostaa rajusti kello 18 aikaan sisämaassa. Verkossa on myös muutaman tunnin jäljessä olevia sääsatelliittien kuvia. Yksittäiset ukkospilvet näkyvät kuvissa suurehkoina valkeina pyöreinä läikkinä, jotka leviävät vähitellen. Usein ukkospilvet ovat rykelmissä. Rykelmä on usein pitkulainen niin että pilvien kulkusuunnassa näkyy monta ukkosta peräkkäin tai melkein peräkkäin.

[muokkaa] Ennustaminen

Pääartikkeli: Ukkosen ennustaminen

Ennen kesäistä ukkosta ilma on usein kuuma, painostava, hiostava ja kostea. Taivas on pilvetön mutta samea ja pilvet ja tuuli tulevat lännestä, lounaasta tai etelästä. Autereinen samea ilmakehä viittaa ukkoseen. Usein on lämmin yö ja ilma kosteaa päivällä. Aamukastetta syntyy helposti. Ukkosta tunnin-vuorokauden sisään ennustaa monesti vallinharjapilvi, kokkarepilvi ja varsinkin kumpupilvien kasvu leveyttään korkeammaksi aamupäivällä. Ilmanpaineen lasku ja tuulen voimistuminen voivat kertoa lähestyvästä matalapaineesta ja ukkosesta. Mutta heikko tuuli voi kertoa lämpöukkosen mahdollisuudesta. Myös heikko tai kaukanakin tummina viiruina näkyvä sade voi joskus kesällä enteillä ukkosta.

Ukkonen johtuu monen tyyppisistä sääoloista, ja sitä ei kyetä ennustamaan millään yleispätevällä, varmalla tavalla. Ukkonen voi olla hyvin lyhytikäinen ilmiö. Usein ukkonen liittyy matalapaineeseen eli kylmän tai lämpimän rintaman saapumiseen, tai kumpupilvien kasvuun korkeiksi iltapäivällä ja illalla. Kylmä rintama ei varsinkaan hidasliikkeisenä aina synnytä ukkosta. Vaikka muut olot ilmakehässä olisivat ukkoselle suotuisat, ilmasta voi puuttua ukkoselle riittävä kosteus. Joskus matalapaineen osakeskuksen lähelle syntyy yllättäen voimakas ukkonen, tai kumpupilvi kasvaa odotettua nopeammin ukkospilveksi. Leveyttään korkeammat kumpupilvet eivät aina kasva ukkospilviksi, ja kaukana näkyvät ukkospilvet eivät aina tule kohdalle.

Kesällä lähellä olevan ukkospilven tuntee monesti siitä, että se on väriltään tumman siniharmaa. Ukkospilven kulkusuuntaa ei kannata katsoa sen alla kulkevista repalepilvistä, jotka kulkevat alatuulen mukana ja eri suuntaan muiden pilvien kanssa.


Sääennustuksissakin ukkosen esiintymistä jollakin paikkakunnalla on vaikea ennustaa, koska sääennusteiden laskenta perustuu yleispäteviin säähavaintoihin ja tietokonemalleihin, joissa on kussakin omat puutteensa. Asiasta kiinnostuneen kannattaakin tutustua konvektioennusteisiin ja mm. CAPE-indeksiin.

[muokkaa] Ukkosta synnyttäviä sääjärjestelmiä

Rintaman luonteisia ukkosia, jotka useimmiten liittyvät matalapaineisiin

Säärintamien ulkopuolella


[muokkaa] Uskomuksia ukkosesta

  • Ukkonen ei nouse (suurten) vesistöjen yli: Ukkospilvet pystyvät liikkumaan mihin tahansa. Ne liikkuvat ylemmässä ilmakehässä vallitsevien tuulten mukaan, jotka monesti puhaltavat eri suuntiin kuin maanpintatuuli. Usein salamoivan ukkospilven tullessa kohti se meneekin ohi tai sammuu ennen kohdalle tuloa, jolloin syntyy vaikutelma paikan kiertäneestä ukkosesta. Monesti vesistöjen yllä on viileämpää, mikä aiheuttaa ukkoseen liittyviä nousuvirtauksia hillitsevän korkeapaineen veden ylle. Voimakas ukkonen kuitenkin pääsee isonkin vesistön yli. Tietyissä lämpöoloissa elokuussa lämpimän veden yllä on kuitenkin matalapaine, jolloin vesistö ei "pysäytä" ukkospilven kulkua vesistön yli. Joet ja voimajohdot eivät vaikuta ukkospilviin tai niiden liikkeeseen, eikä korkea masto houkuttele tai luo ukkosta, vaikka salama siihen tavallista useammin iskeekin.
  • Ukkonen liikkuu vastatuuleen: Ennen ukkosta tuulee usein ukkospilveen päin, mikä johtuu ukkospilven sisäisen voimakkaan nousuvirtauksen imusta pilven etureunalla.
  • Ukkonen purkaa ilmakehän sähkövarauksia: Tällä ei ole maallikon kannalta merkitystä, ukkospilvi on generaattori, joka kehittää itse sähkönsä. Sähkö on rakeiden ja lumihiutaleiden törmäyksissä synnyttämää hankaussähköä.
  • Ukkonen menee pois ja palaa takaisin, ns. kiertävä ukkonen. Tämä on harvinaista, yleensä ukkosalueella on monta ukkossolua (pilveä) ja uusia syntyy jatkuvasti. Kun edellinen ukkossolu menee ohitse, uusi tulee perästä.
  • Ukkonen nousee päälle tai "on päällä". Meteorologia tuskin tuntee moista määrittelyä. Ukkospilvisolu kulkee tuulen mukana ja on havaitsijan päällä silloin kun sataa, oli salamointi sitten verkkaista tai kiivaampaa. Silti ukkosen voidaan sanoa olevan kohdalla tai päällä, jos salaman ja ukkosen jyrähdyksen väliaika on lyhyt, ja salama iskee aivan lähelle.
  • Salama ei iske kahta kertaa samaan paikkaan: Salaman iskupaikka on satunnainen, mutta sillä on taipumus iskeä normaalia korkeammalle oleviin paikkoihin ja kulkea johtavaa maata, esimerkiksi vetistä ojaa tai peruskalliota pitkin.
  • Ennen ukonilmaa on painostava ja hiostava tunne: Pitää paikkansa, ukkosia syntyy helpommin kuumassa ja kosteassa ilmassa, joka tuntuu ihmisestä painostavalta. Monesti ukkospilveen liittyvä kylmä laskuvirtaus raikastaa hetkeksi ilmaa, vaikka kyse olisi lämpöukkosesta helteisessä ilmassa. Ilma puhdistuu laajemmin, jos kyse on kylmään rintamaan liittyvästä ukkosesta.

[muokkaa] Ukkonen kansanperinteessä

Dramaattisuutensa vuoksi ukonilman syntyä on selitetty eri kansojen tarustossa yleensä itse ylijumalan kuvitteellisilla tekemisillä. Suomen kielen ukkonen, ukonilma, tulee Ukko-jumalasta. Muinaisnorjan ja skandinaavien Thor lienee antanut panoksensa nykyenglannin thunder-sanaan. Myös kreikkalaisten Zeus, roomalaisten Juppiter, kiinalaisten Lei Gong ja japanilaisten Raiden olivat ukkosenjumalia. Balttilainen Perkele oli ukkosenjumala, ja sana on lainautunut Suomen kieleen kaikkien tuntemana voimakkaana kirosanana. Lisäksi juutalais-kristillinen Jumala on taivaan jumala jäänteenä ajoilta, jolloin juutalaisuus oli polyteistinen.

Ukkosen aikana sade huuhtoo maata, ja toisinaan sateen jälkeen maasta paljastuu muinaisia esineitä. Entisaikoina sateen jälkeen löydettyjä kivikautisia kirveitä ja muita teroitettuja kiviesineitä on arveltu ukkosenjumalan maahan heittämiksi, ja niitä on kutsuttu muun muassa ukonvaajoiksi, vuolimiksi ja ukonkirveiksi. On ehkä uskottu, että kiviesine on syöksynyt maahan salaman iskiessä. Vastaavia uskomuksia on ollut eri puolilla Euraasiaa.

Tietoa salamaan liittyvästä kansanperinteestä löytyy artikkelista salama.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ukkonen.
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Linkkien karsimista

Yleistä

Ukkostutkia

Sadetutkia ja ennusteita

Ukkosriskiä ennustavia karttoja

Ukkosindeksikarttoja englanniksi

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Ukkonen
Henkilökohtaiset työkalut