Kumpupilvi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kauniin ilman kumpupilviä (Cumulus Humilis)
Keskikorkeita kumpupilviä, (Cumulus mediocris) Nämäkin ovat vielä kauniin ilman kumpupilviä, vaikka kasvaneita. Pilvien edelleen kasvu voi tietää sadetta ja ukkosta.
Korkeita kumpupilviä, Cumulus congestus, jotka ennakoivat useimmiten huonoa säätä, kesällä ukkosta ja kuurosadetta.

Kumpupilvi (Cumulus, Cu) on kumpumainen alapilvi. Kaikkein pienimmät kumpupilvet ovat valkeita hattaroita, suuret tummia möykkyjä. Kumpupilvet kasvavat ja muuttuvat nopeasti.[1] Kumpupilvet ovat yleensä erillään toisistaan. Korkealla olevien kumpupilvien alapinta on tasainen ja yläpuoli kukkakaalimaisen kumpuileva. Kuivalla ja lämpimällä ilmalla kumpupilvet voivat nousta lähes kolmen kilometrin korkeuteen.[2] Kosteassa tropiikissa niiden alapinta voi olla vain noin 500 metrin korkeudessa.[3]

Muodostuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kumpupilviä muodostuu yleisimmin aamuisin ja aamupäivisin, kun Auringon lämmittämä ilma alkaa kohota. Kumpupilviä syntyy tiheään muutaman sadan metrin korkeudella pieninä kokkareisina hattaroina, ja ne myös usein hajoavat nopeasti.[2]

Kumpupilvet ovat kesällä aluksi matalia kauniin ilman pilviä (Cumulus humilis). Kun kumpupilvi pullistuu korkeammaksi, siitä tulee keskikokoinen kumpupilvi (Cumulus mediocris), joka kuivan korkeapaineen aikana haihtuu illan kuluessa. Kosteammalla ilmalla kumpupilvi jatkaa kasvuaan, ja siitä voi alkaa tulla sadetta myös kesäaikaan. Se voi muuttua ensin korkeaksi pullistuneeksi (Cumulus congestus) tai vallinharjamaiseksi kumpupilveksi (Cumulus castellanus), ja lopulta kuuropilveksi ja ukkospilveksi.[2]

Jos alemmassa ilmakehässä on vakaa ilmakerros, kumpupilvet voivat runsastua ja yhdistyä kumpukerrospilveksi.[2] Otollisissa oloissa yhdensuuntainen tuuli, kumpupilviin liittyvät nousuvirtaukset ja niiden välissä olevat kompensoivat laskuliikkeet voivat muodostaa pitkittäissuuntaan pyöriviä rullapyörteitä, jotka näkyvät pilvijonoina kunkin rullan harjalla. Toisinaan tilannetta voimistaa rullien yläreunan yläpuolelle osunut inversiokerros.[4]

Jaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • William J. Burroughs, Bob Crowder, Ted Robertson, Eleanor Vallier-Talbot, Richard Whitaker: Sää, Ihmeellinen luonto. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5236-9.
  • Vartiainen, Juha: Suuri pilvikirja. Helsinki: Readme.fi, 2013. ISBN 978-952-220-669-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kumpupilvi Cumulus Pilvikuvasto Ilmatieteen laitos
  2. a b c d Vartiainen 2013, s. 127–128.
  3. Burroughs et al. 1998, s. 194.
  4. Cloud Streets Weather Online. Viitattu 17.8.2012.
  5. Karttunen, Hannu & Koistinen, Jarmo & Saltikoff, Elena & Manner, Olli: Ilmakehä, sää ja ilmasto, s. 474–476. Helsinki: Ursa, 2008. ISBN 978-952-5329-61-2.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kumpupilvi.