Kim Dae-jung

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kim Dae-jung Nobelin rauhanpalkinto
Kim Dae-jung (Cropped).png
Korean tasavallan 15. presidentti
25. helmikuuta 199825. helmikuuta 2003
Pääministeri Kim Jong-pil
Park Tae-Joon
Lee Han-dong
Chang Sang
Chang Dae-whan
Kim Suk-soo
Edeltäjä Kim Joung-sam
Seuraaja Roh Moo-hyun
Tiedot
Syntynyt 3. joulukuuta 1925
Hauido, Jeollanam-do, Korea
Kuollut 18. elokuuta 2009 (83 vuotta)
Soul, Etelä-Korea
Puolue Demokraattinen puolue
Allekirjoitus Kim Dae-jung signature.png

Kim Dae-jung (3. joulukuuta 1925 Haui-do, Korea18. elokuuta 2009 Soul, Etelä-Korea[1]) oli Korean tasavallan presidentti vuosina 1997–2003. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2000 lähestymisestään Pohjois-Korean kanssa. Kim Dae-jung nousi presidentiksi keskellä talouskriisiä, ja hänen aikanaan Etelä-Korea onnistui elvyttämään taloutensa uuteen nousuun.

Elämä ennen presidenttiyttä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kim lähti politiikkaan 1954 vastustamaan Syngman Rheeta. Hänet valittiin kansalliskokoukseen 1961, mutta Park Chung-heen vallankaappaus mitätöi vaalit. Hänet valittiin uudelleen 1962 ja 1967 vaaleissa ja hän pyrki presidentiksikin 1971. Korean keskustiedustelupalvelun (KCIA) agentit kaappasivat Kim'in hotellista Tokiosta elokuussa 1973, ja häntä oltiin kuljettamassa sidottuna merelle, mutta Japanin merivoimat ilmeisesti havaitsi veneen ja hänet vapautettiin Soulissa viiden päivän kuluttua. Hänet kuitenkin tuomittiin 1976 viiden vuodeksi vankilaan, joka muutettiin kotiarestiksi 1978. Hänet vapautettiin Parkin salamurhan jälkeen 1979. Hänet kuitenkin pidätettiin uudelleen Chun Doo-hwanin valtaannousun ja Gwangjun tapahtumien jälkeen ja tuomittiin kuolemaan. Yhdysvaltain painostuksesta tuomio muutettiin vankeudeksi ja Kim pääsi maanpakoon. Hän asettui Bostoniin ja opetti Harvardin yliopistolla, kunnes palasi Koreaan 1985, jossa hänet jälleen asetettiin kotiarestiin.

Kim pyrki presidentiksi ensimmäisissä vapaissa vaaleissa 1987. Hän sai 27 % äänistä, toinen opposition ehdokas Kim Young-sam 28 %, jolloin voittajaksi nousi Chunin seuraajakseen valitsema kenraali Roh Tae-woo. Kim oli ehdolla myös 1992 vaaleissa Kim Young-samia vastaan, mutta hävisi tälle. Tämän jälkeen hän lähti Britanniaan, jossa opetti Clare Hallissa Cambridgen yliopistolla. Hän palasi jälleen Koreaan 1995 ja pyrki neljännen kerran presidentiksi. Maan talous oli juuri romahtanut Aasian talouskriisiin ja hallitukseen oltiin tyytymättömiä. Oikeiston äänet jakautuivat myös kahden ehdokkaan kesken. Kimin nousu presidentiksi oli ensimmäinen kerta kun valtapuolue luovutti rauhanomaisesti vallan oppositiosta valitulle ehdokkaalle.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kim valinta keskellä Aasian talouskriisiä johti suuriin muutoksiin maan talouselämässä. Taloutta järjesteltiin kansainvälisen valuuttarahaston ohjeiden mukaan.

Ulkopolitiikassa Kim aloitti niin sanotun päivänpaistepolitiikan pohjoista naapuria kohtaan, mihin sisältyi vastikkeeton talous- ja humanitaarinen apu. Maiden välien paraneminen johti kesäkuun 2000 historialliseen kokouksen Kimin ja Kim Jong-ilin välillä, josta Kimille myönnettiin myöhemmin Nobelin rauhanpalkinto.

Maiden suhteet pysyivät kuitenkin kireinä ja vuonna 2002 niiden kiistelemällä merialueella käytiin taistelu laivaston alusten kesken. Pohjois-Korea jatkoi myös ydinaseohjelmaansa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kim Dae-jung.
  1. Etelä-Korean entinen presidentti Kim Dae-jung kuollut Helsingin Sanomat. 18.8.2009. Viitattu 18.8.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidential Standard of the Republic of Korea.svg Korean tasavallan presidentit
Rhee | Heo (Acting) | Yun | Park | Choe | Chun | Roh TW | Kim YS | Kim DJ | Roh MH | Lee | Park
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.