Chun Doo-hwan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Chun Doo-hwan
Chun Doo-hwan.png
Korean tasavallan presidentti
1. syyskuuta 198025. helmikuuta 1988
Pääministeri Yoo Chang Soon
Kim Sang Hyup
Chin Iee Chong
Lho Shin Yong
Lee Han Key
Kim Chung Yul
Edeltäjä Choe Gyuha
Seuraaja Roh Tae-woo
Tiedot
Syntynyt 18. tammikuuta 1931
Hapcheon, Korea
Puolue Demokraattinen puolue
Puoliso Rhee Soon-ja

Chun Doo-hwan (hangul: 전두환, hanja: 全斗煥, s. 18. tammikuuta 1931) on korealainen kenraali ja Korean tasavallan presidentti 19801988. Valtakautensa jälkeen hänet tuomittiin kuolemaan 1996, mutta presidentti Kim Dae-jung armahti hänet.

Ennen presidenttiyttä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chun valmistui 1955 sotilasakatemiasta ja oli vaikutusvaltaisen Hanahoi-upseeriryhmän (하나회) jäsen. Armeijan turvallisuuspalvelun johtajana hän oli vastuussa presidentti Park Chung-heen murhan tutkimuksista. 12. joulukuuta 1979 Chun määräsi esikuntapäällikkö kenraali Chung Sung-hwan (정승화, 鄭昇和) pidätyksestä ilman presidentti Choe Gyuhan lupaa. Seuraavana aamuna hänen kumppaninsa sotilasakatemian 11. kurssilta olivat maan asevoimien johdossa.

17. toukokuuta 1980 Chun laajensi sotatilalain kattamaan koko maan ja hajotti kansalliskokouksen. Monet poliitikot pidätettiin ja osa tuomittiin kuolemaan, kuten Kim Dae-jung, jonka kansainvälinen painostus sai pelastettua. Protestit hiljettiin väkivaltaisesti, kuten Gwangjussa, jossa verilöylyssä tapettiin satoja mielenosoittajia 18.–27. toukokuuta 1980.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Choi erosi elokuussa ja Chun valittiin hänen seuraajakseen Kansallisen yhdistymisen konferenssissa syyskuussa. Helmikuussa 1981 Chun valittiin presidentiksi uuden perustuslain mukaisesti Demokraattisen oikeuspuolueen ehdokkaana. Hän oli tuolloin eronnut armeijasta ryhtyäkseen presidentiksi korotettuaan itsensä ensin neljän tähden kenraaliksi.

Chun hallitsi vahvaa keskitettyä valtiota ja nopea talouskasvu jatkui hänen aikanaan. Hänen autoritaarisuudestaan huolimatta hänellä oli huomattavasti vähemmän valtaa kuin Parkilla vuoden 1972 perustuslain mukaan. Presidenttikaudet oli kuitenkin rajattu yhteen, eikä Chun pyrkinyt toiselle kaudelle 1988. Hän oli kuitenkin valinnut luokkatoverinsa Rohin seuraajakseen.

Chunin vieraillessa Rangoonissa Burmassa 1983, pommi-isku tappoi 21, joihin kuului Etelä-Korean hallituksen jäseniä. Chun selviytyi iskusta niukasti saapuessaan paikalle vain muutamien minuuttien kuluttua.

Vuoteen 1986 mennessä rikastunut korealainen keskiluokka oli tyytymätöntä poliittisten vapauksien puutteeseen ja Chunin hallintoon. Heinäkuussa 1987 keskiluokka liittyi opiskelijoiden mielenosoituksiin. Samassa kuussa Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan lähetti Chunille kirjeen, jossa tuki demokraattisten instituutioiden perustamista. Näiden tapahtumien seurauksena Roh ilmoitti 29. kesäkuuta uudistusohjelmasta mielenosoittajien toiveiden mukaisesti. Näihin kuuluivat suorat presidentinvaalit ja oppositiopoliitikkojen vapautus. Chun hyväksyi muutokset, jotka välittömästä nostivat Rohin suosiota ja hänet valittiin seuraavaksi presidentiksi.

Presidenttiyden jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chun valtakauden jälkeisessä ilmapiirissä hänen kautensa toimia alettiin arvostella, mukaan lukien hänen perheensä valtavaa korruptiota. Marraskuussa 1988 Chun meni Baekdamsan buddhalaiseen temppeliin katumuksen eleenä ja vietti siellä kaksi vuotta.

Vuonna 1996 Chun ja Roh vangittiin korruptiosyytteiden vuoksi. 16. joulukuuta 1996 heidät tuomittiin myös maanpetoksesta ja kapinasta vallankaappauksen vuoksi. Chun tuomittiin aluksi kuolemaan, joka muutettiin elinkautiseksi. Presidentti Kim Dae-jung armahti heidät myöhemmin sovittelun eleenä.

Presidential Standard of the Republic of Korea.svg Korean tasavallan presidentit
Rhee | Heo (Acting) | Yun | Park | Choe | Chun | Roh TW | Kim YS | Kim DJ | Roh MH | Lee | Park