Carl von Ossietzky
Sivulta puuttuu 
Carl von Ossietzky (3. lokakuuta 1889 Hampuri – 4. toukokuuta 1938 Berliini) oli saksalainen pasifisti ja journalisti. Hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1935.
Vaikka Ossietzky menestyi huonosti koulussa hän pystyi aloittamaan uran toimittajana. Hän vastusti armeijaa ja ensimmäistä maailmansotaa, mutta joutui värväytymään huonosta terveydestään huolimatta. Weimarin tasavallan aikana hänet tunnettiin demokratian ja moniarvoisen yhteiskunnan puolustajana. Ossietzky julkaisi tietoja Saksan salaisesta ilmavoimien varustelusta, jonka Versaillesin rauhansopimuksen ehdot kielsivät. Hänet tuomittiin vankeuteen valtiopetoksesta 1931. [1]
Ossietzky vastusti Hitleriä ja varoitti natsien uhasta vuosia ennen kuin natsit nousivat valtaan Saksassa tammikuussa 1933. Valtiopäivätalon palamisen jälkeen natsit tiukensivat otettaan vastustajistaan ja hänet vangittiin 28. helmikuuta. Ossietzky vietiin keskitysleirille lähelle Oldenburgia, jossa hän sairastui tuberkuloosiin, jota ei hoidettu. [1]
Natsien vastustuksesta huolimatta hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto 1935. Hänen olisi kuulunut matkustaa Osloon vastaanottamaan palkinto, mutta natsit eivät suostuneet vapauttamaan häntä. Viranomaisten mukaan palkinnon vastaanottaminen tarkoittaisi, että hän joutuisi deutsche Volksgemeinschaft (saksalaisen kansainyhteisön) ulkopuolelle.[1] Hän osoitti kansalaistottelemattomuutta julkaisemalla viestin:
Pitkän pohdinnan jälkeen olen päättänyt vastaanottaa Nobelin rauhanpalkinnon, joka minulle on myönnetty. En yhdy valtion salaisen poliisin näkemykseen, että eristäisin niin tekemällä itseni saksalaisesta yhteiskunnasta. Nobelin rauhanpalkinto ei ole merkki sisäisestä poliittisesta kamppailusta, vaan ihmisten välisestä yhteisymmärryksestä. Palkinnon saajana tulen tekemään parhaani edistääkseni tätä yhteisymmärrystä ja saksalaisena tulen aina pitämään mielessäni Saksan oikeutetut kiinnostuksen kohteet Euroopassa.
Hitler raivostui Ossietzkyn päätöksestä. Saksan lehdistöä kiellettiin kirjoittamasta Nobel-palkinnosta, kun taas Joseph Goebbelsin johtama propagandaministeriö tiedotti ulkomaille, että Ossietzky on vapaa kulkemaan. Tämä ei ollut totta, sillä mm. kansainliiton komissaari Danzigissa, sveitsiläinen professori Carl Jakob Burckhardt yritti parhaansa saada Ossietzky vapaaksi siinä onnistumatta. Jälkeenpäin löytyneiden poliisin dokumenttien mukaan Ossietzkya ei aiottukaan vapauttaa ja myös hänen passinsa pidätettiin. [1] 30. tammikuuta 1937 annetussa asetuksessa Hitler kielsi Nobelin vastaanottamisen kaikilta saksalaisilta. Sen sijaan luotiin uusi Saksan kansallinen tieteiden ja taiteiden palkinto.[2]
Ossietzky vietiin poliisin sairaalaan Berliinissä toukokuussa 1937. Vaikka Ossietzky oli hyvin heikossa kunnossa, häntä pidettiin sairaalassakin jatkuvan vartioinnin alaisena. Hän kuoli Nordendin sairaalassa tuberkuloosin ja keskitysleirissä koettujen kärsimysten heikentämänä. [1]
Oldenburgin yliopisto Carl von Ossietzky Universität Oldenburg on nimetty hänen mukaansa.
Carl von Ossietzky on kiinalaisen Liu Xiaobon ohella ainoa, jonka saamaa Nobelin rauhanpalkintoa ei kukaan ole ottanut vastaan. Liu Xiaobolle myönettiin rauhanpalkinto vuonna 2010.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ a b c d e Nobel Foundation: Carl von Ossietzky BiographyViitattu 18.6.2009
- ↑ Max Domarus: Hitler. Speeches and Proclamations 1932–1945.. Bolchazy-Carducci Publishers, 1990. ISBN 0-86516-228X. s.874-875,1320
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Burger, Felix: Carl von Ossietzky (Zürich, 1937)
- Singer, Kurt: Carl von Ossietzky: Fredshelten i Koncentrationslejren (1937) (verkkoversio tanskaksi)
- Sternburg, Wilhelm von: "Es ist eine unheimliche Stimmung in Deutschland." Carl von Ossietzky und seine Zeit (Berlin: Aufbau Verlag, 1996).
- Nobel biography
