Saksan valtiopäivätalon tuhopoltto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Palomiehet sammuttavat Saksan valtiopäivätaloa.

Saksan valtiopäivätalon tuhopoltto (saks. Der Reichstagsbrand Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?) oli 27. helmikuuta 1933 tapahtunut tuhopoltto, joka vaurioitti pahasti Saksan valtiopäivätaloa Berliinissä. Tapahtuma oli historiallisesti merkittävänä, sillä siitä tuli käännekohta Weimarin tasavallan poliittisen järjestelmän luhistumisessa natsi-Saksan diktatuurin tieltä. Vain kuukautta aiemmin Saksan hallitukseen Adolf Hitlerin johdolla nousseet natsit syyttivät tuhopoltosta valtiojärjestystä vastaan tähdättyä kommunistien salaliittoa ja kykenivät tämän varjolla aloittamaan aivan valtiopäivävaalien alla hyökkäyksen kommunistista puoluetta vastaan. Pian he saivat toteutetuksi lakiuudistuspaketin, joka johti kansalaisoikeuksien rajoituksiin, muiden puolueiden kieltämiseen ja lopulta täydellisen diktatuurin rakentamiseen.

Tuhopoltosta otettiin kiinni hollantilainen kommunisti Marinus van der Lubbe, joka myöhemmin todettiin syylliseksi, tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin. Yhä kiistellään siitä, sytyttikö hän tosiaan rakennuksen yksin. Paloa on usein väitetty natsien itsensä sytyttämäksi ns. false flag -operaatioksi. Van der Lubben oikeudenkäynnin yhteydessä syytettiin salaliitosta tuhopolttoon neljää muuta kommunistia, joista kolme oli bulgarialaisia – tunnetuimpana Georgi Dimitrov –, mutta heidät todettiin todisteiden puutteessa syyttömiksi ja karkotettiin Neuvostoliittoon.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bahar, Alexander – Kugel, Wilfried: Der Reichtagsbrand: Geschichte einer Provokation. Neue Kleine Bibliothek, 182. Köln: PapyRossa, 2013. ISBN 978-3-89438-495-1.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.