Carlos Saavedra Lamas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carlos Saavedra Lamas

Carlos Saavedra Lamas (1. marraskuuta 1878 Buenos Aires5. toukokuuta 1959 Buenos Aires), oli argentiinalainen poliitikko ja professori, joka sai ensimmäisenä latinalaisamerikkalaisena Nobelin rauhanpalkinnon, joka oli myös ensimmäinen alueelle myönnetyistä kaikista Nobel-palkinnoista.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavedra syntyi argentiinalaiseen aristokraattiperheeseen, opiskeli juridiikkaa ja väitteli Buenos Airesin yliopistosta. Valmistuttuaan hän toimi sosiologian ja juridiikan opettajana Universidad Nacional de La Platassa ja kohosi myöhemmin professoriksi Buenos Airesin yliopistoon.

Hänen keskeisin akateeminen julkaisutuotantonsa kohdistui työlainsäädäntöön ja eritoten kansainväliseen työtekijöiden kohtelua koskevaan normistoon. Eräät hänen merkittävimmistä töistään täällä alueella ovat Centro de legislacíon social y del trabajo (1927), Traités internationaux de type social (1924) ja Código nacional del trabajo (1933). Hän osallistui heti alussa Kansainvälisen työjärjestön ILO:n toimintaan. Kansainvälisen vaikutuksen lisäksi hänen työnsä ovatkin olleet monessa kohdassa Argentiinan kansallisen työlainsäädännön perusteina.

Saavedran poliittinen ura alkoi tärkeissä yhteiskunnallisissa tehtävissä, ja kahteen otteeseen hän toimi Argentiinan parlamentin jäsenenä. Jäsenyyden aikana hän osoitti erityistä kiinnostusta kansainvälisiin kysymyksiin. Vuonna 1915 hänestä tuli Argentiinan oikeus- ja opetusministeri.

Nobelin rauhanpalkintoon hänen tiensä johti hänen toimiessaan Argentiinan ulkoministerinä vuosina 19321938 presidentti, kenraali Agustín Pedro Juston virkakaudella. Hän kunnostautui toimiessaan välittäjänä Paraguayn ja Bolivian välisessä sodassa. Lisäksi hän toimi useissa yhteyksissä monenvälisten sopimusten aikaansaamiseksi sekä Euroopan että Amerikan valtioiden välille. Hänen merkittävin saavutuksena lienee Etelä-Amerikan maat kattava hyökkäämättömyyssopimus, jossa maat sitoutuivat perustamaan yhteistyöelimen, jos sopimuksen kahden osapuolen kesken syntyisi aseellinen konflikti. Tämän lisäksi sopimuksen maat sitoutuivat sekä taloudellisiin että diplomaattisiin pakotteisiin molempia sotijaosapuolia vastaan, elleivät ne lopeta aggressiota. Sopimus otettiin Kansainliiton piirissä tyytyväisenä vastaan.

Saavedra valittiin 1936 Kansainliiton yleiskokouksen puheenjohtajaksi. Vuodet 19411944 hän toimi Buenos Airesin yliopiston kanslerina ja saman yliopiston professorina aina vuoteen 1946 saakka.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]