Nobelin rauhanpalkinto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nobelin rauhanpalkinto on rauhantyöstä jaettava ja yksi viidestä vuosittain jaettavasta Nobel-palkinnosta. Rauhanpalkinnon jakaa Norjan suurkäräjien valitsema Nobel-komitea ja se jaetaan Oslossa. Palkinnon perustajan, dynamiitin keksijän Alfred Nobelin kuoleman aikaan Ruotsi ja Norja olivat valtioliitossa, jossa Ruotsin hallitus määräsi liiton ulkopolitiikasta ja Norjan hallitus vain Norjan sisäpolitiikasta. Ei tiedetä, miksi Nobel antoi rauhanpalkinnon jaon norjalaisten tehtäväksi, mutta erään tarinan mukaan se tapahtui, jotta hallitukset eivät manipuloisi rauhanpalkinnon valitsijoita.[1]

Rauhanpalkinto voidaan muista Nobel-palkinnoista poiketen myöntää myös järjestölle. Palkinto voidaan myöntää jonkin asian hyväksi toimimisesta ilman, että asia on viety päätökseen. Tämä on jälkeenpäin aiheuttanut keskustelua muun muassa vuosina 1973, 1994 ja 2007 palkittujen kohdalla. Rauhanpalkintoja ei jaettu maailmansotien aikana vuosina 1914–1916 ja 1939–1943. Lisäksi palkinto on jätetty myöntämättä vuosina 1948, 1955, 1956, 1966, 1967 ja 1972. YK:n rauhanturvajoukot saivat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1988, ja se jaettiin 10. joulukuuta 1988 Oslossa. Palkintoon oikeutettuja YK:n rauhanturvaajia on maailmassa noin puoli miljoonaa 53 eri maasta; Suomessa palkinnon saajia on noin 20 000 (YK:n rauhanturvatehtävissä 1988 tai sitä ennen palvelleet). Presidentti Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon 2008.

Varsinkin 1900-luvun alkupuoliskolla Nobelin rauhanpalkinnon myöntämisperusteina on katsottu olleen enimmäkseen sotien tai muiden konfliktien lopettamiseen tähdänneet rauhanponnistelut. [2] Vuoden 2009 rauhanpalkinnon myöntäminen Yhdysvaltain presidentin virassa vasta vajaan vuoden olleelle Barack Obamalle herätti kritiikkiä sen vuoksi, että Yhdysvallat kävi samanaikaisesti kahta sotaa. Obaman palkintoa pidettiinkin yleisesti etumaksuna, jonka lunastamiseksi presidentin olisi tehtävä lujasti töitä koko virkakautensa ajan. [3] Kahdesti rauhanpalkinnon historiassa kukaan ei ole ollut vastaanottamassa kunnianosoitusta. Natsi-Saksa ei päästänyt vuoden 1935 palkinnon saajaa, natsismin vastustajaa Carl von Ossietzkya vastaanottamaan palkintoaan; samoin Kiina esti vuoden 2010 palkinnon saajan, "valtion vastaisesta toiminnasta" vankeuteen tuomitun toisinajattelijan Liu Xiaobon ja hänen omaistensa pääsyn Osloon. [4] Esimerkiksi vuoden 1975 palkinnon saajan, neuvostoliittolaisen ydinfyysikon Andrei Saharovin saaman palkinnon vastaanotti hänen puolisonsa Jelena Bonner[5], vuonna 1983 palkitun puolalaisen Solidaarisuus-ammattiliiton johtajan Lech Wałęsan palkinnon hänen puolisonsa Danuta Wałęsa[6] ja vuoden 1991 palkinnon saajan, burmalaisen oppositiojohtajan Aung San Suu Kyin palkinnon otti vastaan hänen poikansa.[7]

Pohjois-Vietnamin rauhanneuvottelija Le Duc Tho, joka sai vuonna 1973 Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä Yhdysvaltain ulkoministerin Henry Kissingerin kanssa pyrkimyksistä Vietnamin sodan lopettamiseksi, kieltäytyi vastaanottamasta palkintoaan. Hän sanoi harkitsevansa sen vastaanottamista ”sitten kun Pariisin rauhansopimusta noudatetaan, kun tykit ovat vaienneet ja kun rauha on todella palautettu Etelä-Vietnamiin”.[8]


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://nobelpeaceprize.org/en_GB/about_peaceprize/why-norway/
  2. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2009, s. 54. Helsinki: Otava, 2008.
  3. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2011, s. 60. Helsinki: Otava, 2010.
  4. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2012, s. 65. Helsinki: Otava, 2011.
  5. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1977, s. 27. Helsinki: Otava, 1976.
  6. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1985, s. 33. Helsinki: Otava, 1984.
  7. Mitä-Missä-Milloin 2012, s. 65.
  8. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1975, s. 93. Helsinki: Otava, 1974.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]