Luettelo Nobelin rauhanpalkinnon saaneista

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä on luettelo Nobelin rauhanpalkinnon saaneista. Luettelo on kronologinen.

Luettelo Nobelin rauhanpalkinnon saaneista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luku — 1910-luku — 1920-luku — 1930-luku — 1940-luku — 1950-luku

1960-luku — 1970-luku — 1980-luku — 1990-luku — 2000-luku — 2010-luku — 2020-luku

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
1901 Henri Dunant[2]  Sveitsi Punaisen Ristin perustaja ja Geneven sopimuksen alkuunpanijoita
Frédéric Passy[3]  Ranska Parlamenttienvälisen liiton perustaja
1902 Élie Ducommun[4]  Sveitsi Asemastaan Kansainvälisen Rauhantoimiston ensimmäisenä kunniapääsihteerinä
Charles Albert Gobat[5]  Sveitsi Parlamenttienvälisen liiton ensimmäinen pääsihteeri
1903 William Randal Cremer[5]  Britannia Parlamenttienvälisen liiton perustaja
1904 Kansainvälisen oikeuden instituutti[6]  Belgia Tavoitteestaan valtioiden välisenä sovitteluelimenä
1905 Bertha von Suttner[5]  Itävalta-Unkari Kirjastaan Aseet pois! ja merkityksestään Nobelin rauhanpalkinnolle
1906 Theodore Roosevelt[7]  Yhdysvallat Työstä Venäjän–Japanin sodan lopettaneen Portsmouthin rauhansopimuksen aikaansaamiseksi
1907 Ernesto Teodoro Moneta[8]  Italia Avainhahmo italialaisessa rauhanliikkeessä
Louis Renault[9]  Ranska Johtava kansainvälisen oikeuden lakimies ja Pysyvän välitystuomioistuimen jäsen
1908 Klas Pontus Arnoldson[10]  Ruotsi Svenska freds- och skiljedomsföreningen perustaja
Fredrik Bajer[10]  Tanska BIPP:n kunniapuheenjohtaja
1909 Auguste Beernaert[11]  Belgia Edustanut kahdessa Haagin konferenssissa ja asemastaan Parlamenttienvälisessä liitossa
Paul Balluet d'Estournelles de Constant[11]  Ranska Työstään edistää Ranskan diplomaattisuhteita Saksan ja Iso-Britannian kanssa sekä urastaan Pysyvässä välitystuomioistuimessa

1910-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
1910 Kansainvälinen Rauhantoimisto[12]  Sveitsi Eri rauhanjärjestöjen yhteiselin
1911 Tobias Michael Carel Asser[13]  Alankomaat Pysyvän välitystuomioistuimen jäsen ja Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin alullepanija
Alfred Hermann Fried[14]  Itävalta-Unkari Saksan rauhanyhdistyksen perustaja
1912 Elihu Root[15]  Yhdysvallat Rauhantyöstä ja valtioiden välisen yhteistyön kehityksestä
1913 Henri la Fontaine[16]  Belgia Kansainvälisen Rauhantoimiston puheenjohtaja
1914–1916 Ei jaettu ensimmäisen maailmansodan takia
1917 Kansainvälinen Punainen Risti[17]  Sveitsi Objektiivisesta työstä sotavankien puolesta ensimmäinen maailmansota
1918 Ei jaettu
1919 Woodrow Wilson[18]  Yhdysvallat Kansainliiton perustamisesta

1920-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
1920 Léon Bourgeois[19]  Ranska Kansainliiton puheenjohtaja
1921 Hjalmar Branting[20]  Ruotsi Työstään Kansainliitossa
Christian Lous Lange[20]  Norja Työstään Norjan Nobel-komitean ensimmäisenä sihteerinä ja Parlamenttienvälisen liiton pääsihteerinä
1922 Fridtjof Nansen[21]  Norja Kansainliiton pakolaisasiain päävaltuutettu eli pakolaiskomissaari, Nansen-passi
1923–1924 Ei jaettu
1925 Austen Chamberlain[22]  Britannia Työstään Locarnon sopimusten eteen
Charles Gates Dawes[23]  Yhdysvallat Dawesin rahasto
1926 Aristide Briand[24]  Ranska Työstään Locarnon sopimusten eteen
Gustav Stresemann[24]  Saksa
1927 Ferdinand Buisson[25]  Ranska Avusta Saksan ja Ranskan väliseen sovintoon
Ludwig Quidde[25]  Saksa
1928 Ei jaettu
1929 Frank B. Kellogg[26]  Yhdysvallat Kellogg–Briand-sopimus

1930-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
1930 Lars Olof Nathan (Jonathan) Söderblom  Ruotsi Kirkon työstä maailmanrauhan eteen
1931 Jane Addams  Yhdysvallat Naisten Kansainvälisen Rauhan ja Vapauden Liiton johtaja
Nicholas Murray Butler  Yhdysvallat Kellogg-Briand-sopimus
1932 Ei jaettu
1933 Norman Angell (Ralph Lane)  Britannia The Great Illusion
1934 Arthur Henderson  Britannia Toiminnastaan Kansainliitossa ja Geneven aseistariisuntakonferenssissa
1935 Carl von Ossietzky Saksa Saksa Natsien vastustus
1936 Carlos Saavedra Lamas  Argentiina Toimi sovittelijana Bolivian ja Paraguayn välillä Chacon sodan päättämiseksi
1937 Robert Cecil  Britannia Työstään Kansainliitossa
1938 Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto Kansainliitto Nansen-passi
1939 Ei jaettu toisen maailmansodan takia

1940-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
1940–1943 Ei jaettu toisen maailmansodan takia
1944 Punaisen Ristin kansainvälinen komitea  Sveitsi Työstä ihmisyyden puolesta toisessa maailmansodassa
1945 Cordell Hull  Yhdysvallat Roolistaan Yhdistyneiden kansakuntien perustamisessa
1946 Emily Greene Balch  Yhdysvallat Naisten Kansainvälisen Rauhan ja Vapauden Liiton johtaja
John R. Mott  Yhdysvallat Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen johtaja
1947 Kveekarit eli
The Friends Service Council (Iso-Britannia)
ja The American Friends Service Committee 		 Yhdysvallat
 Britannia 		Avustustyöstään
1948 Ei jaettu
1949 John Boyd Orr  Britannia Työstään Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön hyväksi

1950-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
1950 Ralph Bunche  Yhdysvallat Sovittelijana Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa
1951 Léon Jouhaux  Ranska  
1952 Albert Schweitzer  Ranska Perusti sairaalan Gabonin Lambarénéen
1953 George Catlett Marshall  Yhdysvallat Marshall-apu
1954 Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö (UNHCR)  Yhdistyneet kansakunnat
1955–1956 Ei jaettu
1957 Lester Bowles Pearson  Kanada Pyrkimyksistään Suezin kriisin päättämiseksi
1958 Dominique Pire  Belgia Avustaan pakolaisongelmassa
1959 Philip Noel-Baker  Britannia Työstä aseistariisunnan puolesta

1960-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
1960 Albert Luthuli  Etelä-Afrikan unioni Afrikan kansalliskongressin johtaja ja taistelustaan apartheidia vastaan
1961 Dag Hammarskjöld  Ruotsi YK:n pääsihteeri, postuumisti.
1962 Linus Carl Pauling  Yhdysvallat Ydinkokeiden vastainen kampanja
1963 Punaisen Ristin kansainvälinen komitea  Sveitsi Työstään puolustaessaan ihmisoikeuksia
Punainen Risti ja Punainen Puolikuu  Sveitsi
1964 Martin Luther King, Jr.  Yhdysvallat Kansalaisoikeustoiminta
1965 Yhdistyneiden kansakuntien lastenrahasto (Unicef)  Yhdistyneet kansakunnat Kansainvälinen avustusjärjestö
1966–1967 Ei jaettu
1968 René Cassin  Ranska Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen presidentti
1969 Kansainvälinen työjärjestö (ILO)  Yhdistyneet kansakunnat  

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
1970 Norman Borlaug  Yhdysvallat Vihreän vallankumouksen käynnistäjä
1971 Willy Brandt  Saksan liittotasavalta Saksojen välisten suhteiden parantaminen
1972 Ei jaettu
1973 Henry Kissinger  Yhdysvallat Rauhanneuvottelut Vietnamin sodan lopettamiseksi
Lê Ðức Thọ (kieltäytyi palkinnosta)  Vietnamin demokraattinen tasavalta
1974 Seán MacBride  Irlanti Amnestyn johtaja
Eisaku Satō  Japani Sovintopolitiikka ja ydinsulkusopimus
1975 Andrei Saharov  Neuvostoliitto Työstä ihmisoikeuksien puolesta
1976 Betty Williams  Britannia Pohjois-Irlannin rauhanliikkeen perustajat
Mairead Corrigan  Britannia
1977 Amnesty International  Britannia Kidutuksen vastaisesta työstä
1978 Anwar Sadat  Egypti Lähi-idän rauhanneuvottelujen aloittaminen
Menachem Begin  Israel
1979 Äiti Teresa  Intia Rakkauden lähettiläät

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
1980 Adolfo Pérez Esquivel  Argentiina Väkivallaton taistelu Argentiinan sotilasjunttaa vastaan
1981 Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö (UNHCR)  Yhdistyneet kansakunnat
1982 Alva Myrdal  Ruotsi Työstä aseistariisunnan puolesta
Alfonso García Robles  Meksiko
1983 Lech Wałęsa  Puola Solidaarisuus
1984 Desmond Tutu Etelä-Afrikka Etelä-Afrikka Apartheidin vastustamisesta ja Totuus- ja sovintokomission johtamisesta
1985 Lääkärit ydinsotaa vastaan  Yhdysvallat Antamastaan tiedosta ydinsodasta
1986 Elie Wiesel  Yhdysvallat Kirjailija ja holokaustista selviytynyt
1987 Óscar Arias Sánchez  Costa Rica Esquipulaan rauhansopimus
1988 YK:n rauhanturvajoukot  Yhdistyneet kansakunnat Ylläpitää yhtä YK:n peruselementeistä
1989 Tenzin Gyatso 14. dalai-lama  Tiibet Ihmisoikeuksien rauhanomainen edistäminen Tiibetissä

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Nimi (nimet) Maa Peruste
1990 Mihail Gorbatšov  Neuvostoliitto Perestroika- ja glasnost-politiikka
1991 Aung San Suu Kyi Burman lippu (1974–2010) Burma Myanmarin sotilasjuntan vastustaminen
1992 Rigoberta Menchú  Guatemala Vastusti Guatemalan asevoimien ihmisoikeusrikoksia Guatemalan sisällissodassa
1993 Nelson Mandela Etelä-Afrikka Etelä-Afrikka Rauhan edistäminen ja apartheid-politiikan lopettaminen
Frederik Willem de Klerk Etelä-Afrikka Etelä-Afrikka
1994 Jasser Arafat  Palestiina Israelin ja Palestiinan rauhansopimus
Shimon Peres  Israel
Jitshak Rabin  Israel
1995 Józef Rotblat  Britannia Pyrkimykset ydinaseriisuntaan
Pugwash-liike  Kanada
1996 Carlos Felipe Ximenes Belo  Itä-Timor Itä-Timorin itsenäisyys
José Ramos Horta  Itä-Timor
1997 Kansainvälinen kampanja maamiinojen kieltämiseksi[27]  Sveitsi Toiminta maamiinakieltosopimuksen puolesta
Jody Williams[27]  Yhdysvallat
1998 John Hume  Britannia Toiminta rauhan saamiseksi Pohjois-Irlantiin
David Trimble  Britannia
1999 Lääkärit ilman rajoja  Sveitsi Humanitaarisesta työstä

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
2000 Kim Dae-jung[28]  Korean tasavalta Rauhantahto Pohjois-Korean kanssa
2001 Yhdistyneet kansakunnat[29]  Yhdistyneet kansakunnat Pyrkimykset maailmanrauhaan
Kofi Annan[29]  Ghana
2002 Jimmy Carter[30]  Yhdysvallat Työstä rauhan, demokratian ja ihmisoikeuksien hyväksi
2003 Shirin Ebadi[31]  Iran Työstä ihmisoikeuksien ja demokratian puolesta
2004 Wangari Maathai[32]  Kenia Työstä kestävän kehityksen, demokratian ja rauhan puolesta. Perustanut Green Belt -liikkeen eroosion vastustamiseksi muun muassa puita istuttamalla.
2005 Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA[33]  Yhdistyneet kansakunnat Ydintekniikan sotilaallisen käytön ehkäiseminen ja
ydinvoiman turvallisen, rauhanomaisen käytön edistäminen.
Mohamed ElBaradei[33]  Egypti
2006 Muhammad Yunus[34]  Bangladesh Mikroluotto
Grameen Bank[35]
2007 Al Gore[36]  Yhdysvallat Ilmastonmuutosta koskevan tiedon jakaminen
Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC[37]  Yhdistyneet kansakunnat
2008 Martti Ahtisaari[38]  Suomi Merkittävistä ponnistuksista kansainvälisten konfliktien ratkaisemiseksi
2009 Barack Obama[39]  Yhdysvallat Puheista ydinaseita vastaan ja maailmanrauhan puolesta

2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
2010 Liu Xiaobo[40]  Kiina Pitkästä ja väkivallattomasta taistelusta perustavien ihmisoikeuksien puolesta Kiinassa
2011 Ellen Johnson Sirleaf[41]  Liberia Väkivallattomasta rauhan ja naisten oikeuksien puolesta tehdystä työstä
Leymah Gbowee[41]  Liberia
Tawakkul Karman[42]  Jemen
2012 Euroopan unioni[43] Euroopan unionin lippu Euroopan unioni Edistänyt kuusi vuosikymmentä rauhaa, sopua, demokratiaa ja ihmisoikeuksia
2013 Kemiallisten aseiden kieltojärjestö[44]  Alankomaat Kemiallisten aseiden kielto
2014 Malala Yousafzai[45]  Pakistan Edistänyt tyttöjen koulutusta kehitysmaissa
Kailash Satyarthi[46]  Intia
2015 Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti[47]  Tunisia Demokratian edistämisestä vuoden 2011 vallankumouksen jälkeen
2016 Juan Manuel Santos[48]  Kolumbia Kolumbian sisällissodan rauhanneuvottelujen eteneminen
2017 International Campaign to Abolish Nuclear Weapons[49]  Sveitsi Ydinaseiden vastaisesta työstä
2018 Denis Mukwege[50]  Kongon demokraattinen tasavalta Ansioistaan taistelussa seksuaalisen väkivallan käyttöä vastaan konflikteissa
Nadia Murad[51]  Irak
2019 Abiy Ahmed[52]  Etiopia Tunnustuksena Etiopian ja Eritrean solmimasta rauhansopimuksesta

2020-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Nimi (nimet) Maa tai järjestö Peruste
2020 Maailman ruokaohjelma[53]  Yhdistyneet kansakunnat Pyrkimyksistään torjua nälkää, osallistumisestaan rauhan olosuhteiden parantamiseen konfliktialueilla ja toimimasta liikkeellepanevana voimana pyrittäessä estämään nälän käyttö sodan ja konfliktien aseena.
2021 Maria Ressa  Filippiinit Ponnisteluistaan sananvapauden turvaamiseksi[54]
Dmitri Muratov  Venäjä
2022 Ales Bjaljatski[55]  Valko-Venäjä Sotarikosten, ihmisoikeusrikkomusten ja vallan väärinkäytön raportoinnista
Memorial[55]  Venäjä
Center for Civil Liberties[55]  Ukraina
2023 Narges Mohammadi[56]  Iran Taistelustaan naisten sortoa vastaan Iranissa ja pyrkimyksistään ihmisoikeuksien ja vapauksien edistämiseksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ All Nobel Prizes in Peace nobelprize.org. Nobel-säätiö. Viitattu 1.9.2010.
  2. ↑ Henry Dunant (1828-1910) History. 4.6.1998. The International Committee of the Red Cross (ICRC). Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  3. ↑ Co-founder Frédéric Passy About IPU. Inter-Parliamentary Union (IPU). Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Elie Ducommun: First Secretary-General History. International Peace Bureau (IPB). Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Swami, Praveen: Nobel Peace Prize: politics and history World News. 10.12.2010. The Telegraph. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  6. ↑ Van Hooydonk, E.: ”Defining the Notion”, The Law Ends where the Port Area Begins: On the Anomalies of Port Law, s. 22. Maklu, 2010. ISBN 978-904-660-390-1. Google-kirjat (viitattu 5.12.2019). (englanniksi)
  7. ↑ Kreitner, Richard: December 10, 1905: President Theodore Roosevelt Is Awarded the Nobel Peace Prize Activism. 10.12.2015. The Nation. Arkistoitu 5.12.2019. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Ernesto T. Moneta Dies.; Italy's "Apostle of Peace" Was Winner of Nobel Prize in 1907 28.2.1918. The New York Times. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  9. ↑ Peace Prize Is Divided.; Teodoro Moneta of Italy and Louis Renault of France Share It 11.12.1907. The New York Times. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  10. ↑ a b Khatri, Vikas: ”Klas Pontus Arnoldson”, Nobel Peace Prize Winners, s. 18. V&S Publishers, 2012. ISBN 978-935-057-280-1. Google-kirjat (viitattu 5.12.2019). (englanniksi)
  11. ↑ a b Heffermehl, Fredrik S.: ”After World War II”, The Nobel Peace Prize: What Nobel Really Wanted, s. 83. ABC-CLIO, 2010. ISBN 978-031-338-744-9. Google-kirjat (viitattu 5.12.2019). (englanniksi)
  12. ↑ Abrams, Irwin: The Nobel Peace Prize and the Laureates: An Illustrated Biographical History, 1901-2001, s. 73. Science History Publications/USA, 2001. ISBN 978-088-135-388-4. Google-kirjat (viitattu 5.12.2019). (englanniksi)
  13. ↑ Commemorative conference: 100 years Nobel Peace Prize Tobias Asser News Archive. 8.12.2011. HCCH. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  14. ↑ Alfred Fried (1864–1921) Jewish Virtual Library. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  15. ↑ Biographies of the Secretaries of State: Elihu Root (1845–1937) Department History. Department of State (United States of America). Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  16. ↑ Henri La Fontaine, Won Nobel Prize; President of International Peace Bureau Since 1907 Is Dead in Brussels Archives. 27.5.1943. The New York Times. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  17. ↑ 1917, December 10, Red Cross is awarded Nobel Peace Prize History. 28.7.2019. A&E Television Networks. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  18. ↑ 1920, December 10, Wilson awarded Nobel Peace Prize History. 28.7.2019. A&E Television Networks. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  19. ↑ Cooper, Sandi E.: ”The Organization of National and International Peace Movements In Europe 1815–1914”, Patriotic Pacifism: Waging War on War in Europe, 1815-1914, s. 65. Oxford University Press, 1991. ISBN 978-019-536-343-2. Google-kirjat (viitattu 5.12.2019). (englanniksi)
  20. ↑ a b Hjalmar Branting Kulturella spår i Uppsala. Uppsala kommun. Viitattu 6.12.2019. (ruotsiksi)
  21. ↑ Fridjof Nansen – Nobel Peace Prize Winner 1922 Nobel Prize Laureates. University of Oslo. Arkistoitu 5.12.2019. Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  22. ↑ Sir Austen Chamberlain People Biographies. University of Glasgow. Arkistoitu 30.9.2020. Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  23. ↑ Charles G. Dawes, 30th Vice President (1925-1929) Art & History. United States Senate. Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  24. ↑ a b Memorandum on the organization of a regime of European federal union 100 Books. The European Parliament. Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  25. ↑ a b Nobel Peace Prize for 2018 goes to Denis Mukwege and Nadia Murad World News. 5.10.2018. The Gulf News. Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  26. ↑ Kimball, Joe: City Council to honor St. Paul’s Nobel Peace Prize winner, Frank B. Kellogg Two Cities. 21.8.2013. Minnesota Post (MinnPost). Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  27. ↑ a b Peristerakis, Julia: Jody Williams and the campaign to ban landmines Canadian Museum for Human Rights. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  28. ↑ Buncombe, Andrew: Kim Dae-jung: South Korean president awarded the Nobel Peace Prize for his 'Sunshine Policy' towards the North Obituaries. 20.8.2009. The Independent. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  29. ↑ a b UN wins Nobel Peace Prize Europe. 12.10.2001. BBC News. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  30. ↑ Jimmy Carter wins Nobel Peace Prize World News. 11.10.2002. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  31. ↑ Khakpour, Porochista: Shirin Ebadi: 'Almost a fourth of the people on Earth are Muslim. Are they like each other? Of course not' World News. 25.4.2017. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  32. ↑ Rice, Xan: Wangari Maathai, Nobel peace prize winner, dies at 71 World News. 26.11.2011. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  33. ↑ a b Sturcke, James: UN nuclear watchdog wins Nobel peace prize Environment News. 7.10.2005. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  34. ↑ Nobel Prize Laureate Dr. Muhammad Yunus Delivers Lecture at IDB News. 24.11.2008. The Islamic Development Bank. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  35. ↑ Nobel peace prize 2006 citation Business News. 13.10.2006. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  36. ↑ Pilkington, Ed: Al Gore wins Nobel peace prize. And this time, no one can take it away from him World News. 13.10.2007. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  37. ↑ UN Climate Panel and Al Gore Awarded Nobel Peace Prize Top Stories. 12.10.2007. Deutsche Welle. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  38. ↑ Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon Yle Uutiset. 10.10.2008. Yleisradio. Viitattu 5.12.2019.
  39. ↑ Nobel secretary regrets Obama peace prize Europe. 17.9.2015. BBC News. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  40. ↑ Liu Xiaobo: Chinese dissident and Nobel Peace Prize winner World: Asia. 13.7.2017. BBC News. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  41. ↑ a b Allison, Simon: Fellow Nobel peace prize winner criticises Ellen Johnson Sirleaf World News. 10.10.2012. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  42. ↑ Codinha, Alessandra: Tawakkol Karman Has Not Given Up on Yemen News. 27.3.2018. The Vogue Magazine. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  43. ↑ Harding, Luke: European Union wins Nobel peace prize World News. 12.10.2012. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  44. ↑ Walker, Peter: Organisation for the Prohibition of Chemical Weapons wins 2013 Nobel peace prize World News. 11.10.2013. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  45. ↑ Malala Yousafzai: Youngest Nobel Prize winner Hall of Fame. Guinness World Records. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  46. ↑ Mineo, Liz: To free every child: Nobel laureate Kailash Satyarthi’s long struggle to protect rights of the young News. 26.9.2019. The Harvard Gazette. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  47. ↑ Borger, Julian; Chrisafis, Angelique & Stephen, Chris: Tunisian national dialogue quartet wins 2015 Nobel peace prize World News. 9.10.2015. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  48. ↑ La Porte, Amy: Colombian President accepts Nobel Peace Prize for deal with FARC News: Americas. 10.12.2016. CNN. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  49. ↑ Slater, Amy: The International Campaign to Abolish Nuclear Weapons Is Honored With a Nobel Peace Prize Peace Activism News. 22.12.2017. The Nation. Arkistoitu 4.12.2019. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  50. ↑ Sandner, Philipp: Who is Nobel Peace Prize winner Denis Mukwege? Africa News. 10.12.2018. Deutsche Welle. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  51. ↑ Ford, Liz: Nobel peace prize winners launch fund for wartime rape survivors Global Development. 31.10.2019. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  52. ↑ Burke, Jason & Henley, Jon: Abiy Ahmed, Ethiopia's prime minister, wins 2019 Nobel peace prize World News. 11.10.2019. The Guardian. Viitattu 5.12.2019. (englanniksi)
  53. ↑ Nobel Peace Prize goes to UN World Food Programme BBC News Online. 9.10.2020. BBC. Viitattu 9.10.2020. (englanniksi)
  54. ↑ The Nobel Peace Prize 2021 nobelprize.org. Viitattu 8.10.2021. (englanniksi)
  55. ↑ a b c Teemu Juhola, Suvi Turtiainen: Putinin kieltämä ihmisoikeusjärjestö, Valko-Venäjällä vankilassa istuva aktivisti ja ukrainalainen järjestö saivat Nobelin rauhanpalkinnot 7.10.2022. Yle.fi, uutiset. Viitattu 8.10.2022.
  56. ↑ The Nobel Peace Prize 2023 6.10.2023. The Nobel Foundation. Viitattu 9.10.2020. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Luettelo_Nobelin_rauhanpalkinnon_saaneista&oldid=22326094”