Geneven sopimukset

Wikipedia

Alkuperäiset sopimusasiakirjat

Geneven sopimukset ovat joukko sodassa haavoittuneiden, sotavankien ja siviiliväestön kohtelua sääteleviä kansainvälisiä sopimuksia. Vuonna 1864 solmittiin Punaisen Ristin perustajan Henri Dunantin aloitteesta Genevessä sopimus, joka koski haavoittuneiden ja sairaiden sotilaiden huoltoa. Sitä on täydennetty ja laajennettu uusilla sopimuksilla vuosina 1906, 1929 ja 1949. Toisen maailmansodan jälkeen sopimukset koottiin neljäksi yleissopimukseksi.

Nykyisin voimassa olevat Geneven sopimukset ovat vuodelta 1949 ja niihin on sitoutunut noin 190 valtiota eli lähes kaikki maailman maat. Geneven sopimukset sisältävät määräyksiä siitä, miten haavoittuneita kohdellaan niin maalla kuin merellä, mitkä ovat sotavankien oikeudet sekä määräyksiä siviiliväestön suojelusta sodan aikana. Vuonna 1977 allekirjoitettiin vielä kaksi ns. lisäpöytäkirjaa, jotka koskevat mm. väestönsuojelua ja valtioiden sisäisiä aseellisia konflikteja. Geneven sopimuksissa määritellään myös Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun tunnukset, jotka ovat kansainvälisiä suojamerkkejä.

[muokkaa] Periaatteet

Geneven sopimusten yleiset periaatteet ovat seuraavat:

Tarpeetonta kärsimystä on vältettävä.
Sodankäyntimenetelmiä on rajoitettu.
Tehdään ero taistelijoiden ja ei-taistelijoiden välillä.
Lääkintä- ja avustustoiminta on puolueetonta ja sitä pitää suojella (mm. suojamerkin kunnioitus).
Kansainvälisellä yhteisöllä on oikeus valvoa periaatteiden toteutumista.

[muokkaa] Törkeät rikkomukset

Geneven sopimuksien törkeä rikkominen määritellään sotarikokseksi (P1/85/5). Yksinkertaistettuna näitä ovat:

Siviiliväestön tappaminen, ottaminen panttivangiksi, kidutus, siirtäminen ja karkoitus (IV/147, P1/85/4a)
Oman siviiliväestön siirtäminen miehitetylle alueelle (P1/85/4a)
Sellainen omaisuuden hävittäminen tai anastaminen, joka ei ole sotilaallisen välttämättömyyden kannalta perusteltu ja on toteutettu suuressa mittakaavassa laittomasti ja mielivaltaisesti, (IV/147)
Umpimähkäinen siviiliväestöön ja -kohteisiin vaikuttava aseellinen toiminta tietäen sen aiheuttavan kohtuuttomia ihmishengen menetyksiä ja haavoittumisia siviiliväestön keskuudessa tai vahinkoa siviilikohteille, (P1/85/3b)
Aseellinen toiminta vaarana olevia voimia sisältävää laitosta tai rakennelmaa vastaan tietäen hyökkäyksen aiheuttavan kohtuuttomia ihmishengen menetyksiä ja haavoittumisia siviiliväestön keskuudessa tai vahinkoa siviilikohteille, (P1/85/3c)
Hyökkääminen historiallisia, kulttuurisia tai uskonnollisia kohteita vastaan elleivät ne ole sotilaskohteiden välittömässä läheisyydessä, (P1/85/4d)
Siviileille, haavoittuneille, vangituille tai haaksirikkoisille tehdyt biologiset kokeet ja heille haitalliset lääketieteelliset toiminpiteet, (I/12, II/12, II/51, III/130, IV/147)
Rotuerotteluun perustuvan epäinhimillisen tai alentavan käytännön harjoittaminen, (P1/85/4)
Punaisen Ristin tai muun yleissopimuksissa tunnustetun suojelevan merkin petollinen käyttö, (P1/85/3f)
Taistelukyvytöntä vihollista vastaan hyökkääminen (vangittu, antautumassa oleva, tajuton tai muutoin haavoittumisen vuoksi vaaraton), (P1/85/3d)
Sotavangin pakottaminen palvelemaan vihollisvallan aseellisissa voimissa, (IV/130)
Sotavangin terveyden vaarantaminen tai kuoleman aiheuttaminen, (III/13)
Viivyttely sotavankien tai siviilihenkilöiden kotiuttamisessa, (P1/85/4b)
Säännönmukaisen ja puolueettoman oikeudenkäynnin estäminen. (P1/85/4e, IV/147)

[muokkaa] USA:n kanta

USA päätti vuonna 2002, etteivät Geneven sopimukset koske heidän vangitsemiaan "vihollistaistelijoita". USA tulkitsi, etteivät vihollistaistelijat ole sotilaita eikä siviilejä. Siksi heidät pystyttiin vangitsemaan Guantanamo Bayn vankileirille ilman Geneven sopimusten takaamaa säännönmukaista ja puolueetonta oikeudenkäyntiä, joka perustuu vangisijavaltiossa rikoksen tekohetkellä voimassa olleeseen lakiin (III/99). Vuonna 2006 Yhdysvaltain korkein oikeus kuitenkin päätti, että Geneven sopimus koskee myös Guantanamoon vangittuja.^[1]