Martin Scorsese

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Martin Scorsese
Martin Scorsese vuonna 2007.
Martin Scorsese vuonna 2007.
Syntymäaika 17. marraskuuta 1942 (ikä 71)
Syntymäpaikka Queens, New York, Yhdysvallat
Aktiivisena 1963–
Ammatti elokuvaohjaaja, elokuvatuottaja
Puoliso Laraine Marie Brennan (1965–71)
Julia Cameron (1976–77)
Isabella Rossellini (1979–82)
Barbara De Fina (1985–91)
Helen Morris (1999–)
Tunnetuimmat ohjaukset Taksikuski
Mafiaveljet
The Departed
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Palkinnot

Parhaan ohjauksen Oscar
2006 The Departed

Ehdokkuudet

Parhaan ohjauksen Oscar
1981 Kuin raivo härkä
1989 Kristuksen viimeinen kiusaus
1990 Mafiaveljet
2002 Gangs of New York
2004 Lentäjä
2011 Hugo
2013 The Wolf of Wall Street
Parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar
1990 Mafiaveljet
1993 Viattomuuden aika

Martin Scorsese (s. 17. marraskuuta 1942 Queens, New York, Yhdysvallat) on Oscar-palkittu yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja ja -tuottaja.

Scorsese voitti vuoden 2006 parhaan ohjaajan Oscarin elokuvalla The Departed, oltuaan aiemmin ehdokkaana yhteensä seitsemän kertaa. Scorsesen tunnetaan myös muun muassa elokuvista Taksikuski (1976), Kuin raivo härkä (1980) ja Mafiaveljet (1990), joissa kaikissa näyttelee Robert De Niro. Mafiaveljistä Scorsese sai muun muassa parhaan ohjauksen BAFTA-palkinnon. Muita Scorsesen ja De Niron elokuvia ovat Sudenpesä (1973), New York, New York (1977), Koomikkojen kuningas (1983), Cape Fear (1991) ja Casino (1995).

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikanitalialainen Scorsese valmistui New Yorkin elokuvakoulusta vuonna 1964. Ennen valmistumistaan hän oli ohjannut useita lyhytelokuvia, ja teki ensimmäisen pitkän elokuvansa vuonna 1967. Kuka kolkuttaa ovelleni? tehtiin pienellä 75 000 dollarin budjetilla, ja sitä markkinoitiin seksploitaatioelokuvana. Pääosassa esiintyi Harvey Keitel.

Koska elokuva ei menestynyt, Scorsese jatkoi leikkaajana ja kuvaajana. Hänen osittain leikkaamistaan ja kuvaamistaan dokumenteista tunnetuimmat ovat rockelokuvat, Golden Globe -voittaja Elvis kiertueella (1972) ja Oscar-voittaja Woodstock (1970).

Vuonna 1972 ensi-iltansa saanut Vapauden verinen laulu oli Scorsesen toinen täyspitkä elokuva. Hän sai sen toteuttamiseen 600 000 dollarin budjetin. Filmi menestyi hänen edellistä elokuvaansa paremmin ja pääsi levitykseen myös Suomessa. Elokuvan tuotti Roger Corman, joka nosti esille Scorsesen lisäksi muun muassa Jack Nicholsonin.

Läpimurto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen lopullista läpimurtoaan Scorsese ehti ohjaamaan ylistetyn rikoselokuvan Sudenpesä (1973), jonka tuore tähti oli Robert De Niro. Hän on sittemmin näytellyt kaikkiaan kahdeksassa Scorsesen ohjauksessa. Tällä kertaa Scorsesen oli hankittava koko 500 000 dollarin budjetti yksin, sillä hän ei suostunut Roger Cormanin ajatukseen palkata pelkästään mustia näyttelijöitä. Elokuva toi ohjaajalleen parhaan käsikirjoituksen ehdokkuuden Yhdysvaltain käsikirjoittajainliiton gaalassa.

Vuonna 1974 Scorsese ohjasi kaksi elokuvaa; dokumentin Italianamerican ja läpimurrokseen muodostuneen Alice ei asu enää täällä -draaman, jonka budjetti oli vain 85 000 dollaria. Elokuva keräsi sittemmin 18,6 miljoonan dollarin lipputulot ja nosti Scorsesen Hollywoodin huippuohjaajien joukkoon. Elokuva toi Robert Getchellille Oscar-ehdokkuuden käsikirjoituksesta, Ellen Burstynille palkinnon naispääosasta ja Diane Laddille naissivuosasta. Scorsese sai myös Cannesin Kultainen palmu -ehdokkuuden.

Taksikuski ja musiikkielokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Paul Schraderin käsikirjoitusta Taksikuski päätettiin ryhtyä tuottamaan, Brian De Palmaa suunniteltiin ohjaajaksi. Scorsesen Sudenpesä teki kuitenkin tuottajiin vaikutuksen, minkä vuoksi Scorsese sai mahdollisuuden ohjata elokuvan – mutta vain, jos De Niro saadaan pääosaan. Niinpä Scorsese ja De Niro aloittivat yhteisen elokuvan tekemisen 1,3 miljoonan dollarin budjetilla, tuloksena 28 miljoonan dollarin lipputulot. Elokuva sai neljä Oscar-ehdokkuutta, muun muassa parhaasta elokuvasta. Scorsese jäi kuitenkin ilman ohjaajaehdokkuutta. Hän kuitenkin voitti Cannesin Kultaisen palmun.

Kahden menestyselokuvan jälkeen Scorsese ryhtyi työstämään musikaalia, mikä herätti keskustelua Hollywoodissa. Musikaalielokuvat olivat jo käytännössä kuolleet, mutta vuonna 1977 Scorsesen New York, New York ja John Travoltan tähdittämä Saturday Night Fever toivat musikaalin takaisin kannattavaksi lajityypiksi. Scorsese palkkasi pääosiin De Niron ja musikaaliohjaaja Vincente Minnelliin tyttären, Cabaret-elokuvassa esiintyneen Liza Minnellin. Scorsese kutsui elokuvaansa film noir -musikaaliksi. Sen budjetti oli 14 miljoonaa dollaria. Yhdysvalloista voittoa kertyi vain alle kolme miljoonaa dollaria.

Vuosikymmenen lopulla Scorsese ohjasi vielä The Band -yhtyeestä kertovan kiitetyn dokumentin Viimeinen valssi. Scorsese on pitkin uraansa ohjannut muitakin dokumentteja sekä musiikkivideoita, muun muassa Bob Dylanin uran alkuajoista kertovan No Direction Home: Bob Dylan (2005). Scorsese on työskennellyt musiikkidokumenttien ja -videoiden yhteydessä esimerkiksi Elvis Presleyn, Bob Dylanin, Michael Jacksonin ja The Rolling Stonesin kanssa.

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyrkkeilydraama Kuin raivo härkä valmistui vuonna 1980. Pääosan De Niro voitti roolistaan Oscarin. Scorsese työsti käsikirjoitusta yhdessä Schraderin kanssa, ja 18 miljoonaa dollaria maksanut elokuva tuli teattereihin marraskuussa. Se keräsi lipputuloja vain hiukan yli 23 miljoonaa dollaria, mutta toi Oscar-gaalassa Scorseselle parhaan ohjaajan ehdokkuuden ja tuottajille parhaan elokuvan ehdokkuuden. Kaikkiaan Kuin raivo härkä voitti kaksi Oscaria ja sai kuusi ehdokkuutta.

Vuonna 1983 valmistuneessa Koomikkojen kuningas -elokuvassa päärooleissa olivat De Niro sekä koomikoiden kuninkaaksi mainittu Jerry Lewis. Rooliin olivat ehdolla myös Frank Sinatra, Dean Martin ja Johnny Carson. Lewis ei pitänyt Scorsesen työtavoista. Myöskään De Niro ja Scorsese eivät työskennelleet yhdessä pitkään aikaan filmin jälkeen. 20 miljoonaa dollarina maksanut elokuva keräsi vain 2,5 miljoonaa dollaria lipputuloja.

Kaksi vuotta myöhemmin valmistui Scorsesen ensimmäinen rikoskomedia, Illasta aamuun. 4,5 miljoonan dollarin tuotanto toi hänelle parhaan ohjaajan palkinnon Cannesissa ja tuotti budjettinsa kaksinkertaisena takaisin. Taloudellinen onnistuminen oli myös Suuret setelit (1986), joka teki yli 40 miljoonaa dollaria voittoa. Paul Newman voitti Oscarin roolistansa.

Vuosikymmenen lopulla Scorsesen Kristuksen viimeinen kiusaus (1988) herätti keskustelua Mel Gibsonin Passion of the Christin tavoin. Studio oli varma, että elokuva Jeesuksesta ei tulisi olemaan taloudellinen menestys, ja lopulta elokuva pääsi vain runsaat miljoona dollaria voitolle. Yhtiö suostui tuottamaan elokuvan vain, jos Scorsese ohjaisi heille myöhemmin tilaustyönä menestyselokuvan. Filmi toi Scorselle toisen ohjaus-Oscarin ehdokkuuden.

Vuosikymmenen päätteeksi Scorsesen ohjasi yhden jakson New York Stories -episodielokuvaan.

Coppolan jalanjäljillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikanitalialainen Francis Ford Coppola oli 1970-luvulla ohjannut Kummisetä-elokuvan, jota usein pidetään yhtenä parhaista mafiafilmeistä. Myös Scorsese halusi kuvata mafiaa. Hän teki samannimiseen romaaniin perustuvan elokuvan Mafiaveljet (1990). De Niro teki paluun Scorsesen elokuvien pääosaan, ja sivuosassa nähty Joe Pesci voitti roolistaan Oscarin. 25 miljoonaa dollaria maksanut elokuva valittiin Total Films -lehden toimituksessa maailman parhaaksi elokuvaksi. Se toi Scorseselle Oscar-ehdokkuuden ohjauksesta, tuottajalle parhaasta elokuvasta, ja kolme muuta ehdokkuutta. Lipputulot jäivät 46 miljoonaan dollariin.

Seuraavaksi Scorsese ohjasi Universalille lupaamansa menestyselokuvan, Cape Fearin. Uusintaversio J. Lee Thompsonin vuoden 1962 trilleristä toi De Nirolle ja Juliette Lewisille Oscar-ehdokkuudet. Kuvauksissa Scorsese päästi ensimmäistä kertaa ohjaajaurallaan käsikirjoittajan kuvauspaikalle. Hän haluaa tuoda esiin oman näkemyksensä, ei kirjoittajan. Tuotanto lunasti odotukset. Se maksoi 35 miljoonaa dollaria ja keräsi maailmanlaajuisesti 182 miljoonan dollarin lipputulot.

Viattomuuden aika (1993) sai neljä Oscar-ehdokkuutta ja yhden voiton. 34 miljoonaa dollaria maksanut elokuva jäi Yhdysvaltain teatterikierroksellaan tappiolliseksi, mutta maksoi itsensä takaisin ulkomaanlevityksessä.

Samaisena vuonna ensi-iltansa saanut mafiaelokuva Casino (päärooleissa De Niro, Pesci ja Sharon Stone) perustui saman kirjailijan romaaniin kuin Mafiaveljet, ja toi Stonelle Oscar-ehdokkuuden. 52 miljoonaa dollaria maksanut Casino ei menestynyt Yhdysvalloissa odotetusti, mutta keräsi ulkomailta lipputuloja 116 miljoonaan dollariin asti.

Elämäkertaelokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Scorsese päätti filmata 14. dalai-laman elämäntarinan, ja toi Kundun-nimisen tuotannon teattereihin vuonna 1997. Kohtuullisella budjetilla toteutettu elokuva oli kuitenkin paha floppi, ja jäi 23 miljoonaa dollaria tappiolle teatterikierroksellaan Yhdysvalloissa. Elokuva sai kuitenkin neljä Oscar-ehdokkuutta.

Schraderin käsikirjoituksesta filmatusta Bringin Out the Dead (1999) odotettiin hittiä, sillä 55 miljoonaa dollaria maksaneen tuotannon pääosassa nähtiin Nicolas Cage. Lipputuloja kertyi kuitenkin vain 16 miljoonaa dollaria. Tilanteen korjasi vuonna 2002 ensi-iltansa saanut Gangs of New York, joka keräsi lähes 200 miljoonan dollarin lipputulot. Elokuva jonka pääosissa oli muun muassa Leonardo DiCaprio, Daniel Day-Lewis ja Cameron Diaz oli Scorsesen työpanoksen arvoinen, ja sai peräti 10 Oscar-ehdokkuutta muun muassa parhaan ohjaajaan ehdokkuuden.

Lähes 100 miljoonaa dollaria maksanut elokuva aloitti Scorsesen yhteistyön DiCaprion kanssa, jonka myötä syntyi The Aviator – Lentäjä (2004). 110 miljoonan dollarin suurtuotanto keräsi 213 miljoonan dollarin lipputulot, ja oli ennakkosuosikki Oscar-gaalassa. 11 ehdokkuudesta vain viisi toteutui, ja Scorsese jäi jälleen ilman ohjaajapalkintoa Clint Eastwoodin voittaessa. Cate Blanchett sai roolistaan Oscarin, ja näin ollen viisi näyttelijää on voittanut patsaan Scorsesen ohjauksesta.

Vuonna 2013 Scorsese ohjasi elokuvan The Wolf of Wall Street, joka kertoo yhdysvaltalaisesta pörssimeklarista Jordan Belfortista. Pääosissa ovat muun muassa Leonardo DiCaprio, Jonah Hill ja Jean Dujardin.

Uusimmat teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Departed saapui teattereihin syksyllä 2006. Aasialaiselokuvan uusintaversion pääosissa nähtiin DiCaprion kanssa Matt Damon, Jack Nicholson ja Alec Baldwin. Elokuva voitti neljä Oscar-palkintoa vuonna 2007, kategorioista Paras ohjaus, Paras sovitettu käsikirjoitus (William Monahan), Paras leikkaus (Thelma Schoonmaker) ja Paras elokuva. Scorsese voitti ensimmäisen Oscarinsa vihdoin, oltuaan 7 kertaa ehdokkaana, ja saatuaan jo liikanimen "Oscarien epäonnekas mies". Vuonna 2010 Scorsese ohjasi elokuvan Suljettu saari, jonka pääosassa oli jälleen kerran DiCaprio. Vuonna 2011 Scorsese ohjasi elokuvan Hugo, joka oli Scorsesen ensimmäinen 3D-elokuva. Scorsesen viimeisin elokuva on vuonna 2013 ensi-iltansa saanut The Wolf of Wall Street, joka sai viisi Oscar-ehdokkuutta.

Oscar-palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oscar-palkinnot
Vuosi Elokuva Kategoria Voitto/Ehdokkuus
1981 Kuin raivo härkä Ohjaus Ehdokkuus
1989 Kristuksen viimeinen kiusaus Ohjaus Ehdokkuus
1990 Mafiaveljet Ohjaus Ehdokkuus
1990 Mafiaveljet Sovitettu käsikirjoitus Ehdokkuus
1993 Viattomuuden aika Sovitettu käsikirjoitus Ehdokkuus
2002 Gangs of New York Ohjaus Ehdokkuus
2004 Lentäjä Ohjaus Ehdokkuus
2006 The Departed Ohjaus Voitti
2011 Hugo Ohjaus Ehdokkuus

Valikoitu filmografia (ohjaajana)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valikoitu filmografia (näyttelijänä)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Martin Scorsese.