Howard Hughes

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Howard Hughes
Howard Hughes
Howard Hughes
Syntynyt 24. joulukuuta 1905
Yhdysvaltain lippu Humble, Texas
Kuollut 5. huhtikuuta 1976 (70 vuotta)
Yhdysvaltain lippu Houston, Texas
Kansallisuus yhdysvaltalainen
Ammatti liikemies, sijoittaja, lentäjä, insinööri, elokuvatuottaja ja -ohjaaja
Puoliso Ella Rice (1925–1929)
Jean Peters (1957–1971)
Allekirjoitus [[Kuva:Howard Hughes signature.svg|128px]]

Howard Robard Hughes, Jr. (24. joulukuuta 1905 Humble, Texas5. huhtikuuta 1976 Houston, Texas) oli yhdysvaltalainen talousmagnaatti, lentäjä, insinööri, elokuvaohjaaja ja -tuottaja sekä hyväntekijä. Miljardööri Hughes oli aikanaan yksi maailman varakkaimpia henkilöitä.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Howard Robard Hughes II syntyi Texasin Humblen kaupungissa 24. joulukuuta vuonna 1905 Howard Robart Hughes vanhemman (1869–1924) ja Allene Stone Ganon (1883–1922) lapseksi. Howard ja Allene olivat menneet vihille Dallasissa 24. toukokuuta 1904.

Hughesin Howard-isä rikastui öljynporauslaitteita valmistavan Hughes Tools -yhtiön avulla. Yhtiö erikoistui poranteriin, joita yhtiö ei myynyt, vaan vuokrasi. Hughes Tools oli patentoinut maailman ainoan tehokkaan öljyporan terän.[1] Hughesin Allene-äiti kuoli yllättäen leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin 38-vuotiaana 29. maaliskuuta 1922 ja Howard-isä 54-vuotiaana sydäninfarktiin alle kaksi vuotta myöhemmin 14. tammikuuta 1924. Hughes peri 18-vuotiaana isältään Hughes Tool -yhtiön[1] ja muutti perinnön valtavaksi omaisuudeksi.

Poranterillä ansaitut dollarit eivät tyydyttäneet teksasilaisnuorukaisen kunnianhimoa. Ilmailusta innostunut Hughes asettui vuonna 1925 Los Angelesiin tavoitteenaan elokuvatuottajan ura.

Elokuvamoguli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvateollisuudessa Hughes seurasi Joseph Kennedyn kaltaisten miljonäärien esimerkkiä ja perusti elokuvastudion muun muassa kauniin naisseuran hankkimiseksi. Hughesin studiolla tuotettiin kuitenkin myös merkittäviä elokuvia kuten Hornan enkelit -lentosotaelokuva, jonka Hughes sekä ohjasi että tuotti. Neljän miljoonan dollarin jättibudjetillaan se oli kallein siihenastisista elokuvista.

Hornan enkelit kuvattiin alun perin mykkäfilmiksi kahden miljoonan dollarin budjetilla, mutta Hughes halusi sen äänielokuvaksi, ja se filmattiin täysin uudelleen 1,7 miljoonan dollarin budjetilla. Elokuvasta odotettiin suurta floppia, mutta se sai hyvät arvostelut ja menestyi lippuluukuilla. Elokuvassa nähtiin muiden muassa suomalainen Carl von Haartman ja stunt-lentäjänä tuleva natsi-Saksan Luftwaffen teknologiapäällikkö, ensimmäisen maailmansodan hävittäjä-ässä Ernst Udet. Elokuvan kuvauksissa kolme lentäjää menehtyi koneiden osuessa toisiinsa. Elokuva jäi Hughesin ainoaksi varsinaiseksi ohjaustyöksi.[2]

Toinen elokuva, johon Hughes on merkitty ohjaajaksi, on Lainsuojaton, jossa hänen osuutensa on kuitenkin vähäinen. Ohjaamisen aloitti Howard Hawks, ja sen jälkeen sitä ohjasi Hughes, mutta lopulta mukana oli myös Jules Furthman. Lainsuojaton-elokuvassa oli eroottinen lataus, joka aiheutti sen sensuroinnin.

Hughes tuotti myös klassikoksi nousseen Arpinaama-elokuvan (1932), jonka ohjasi hänen hyvä ystävänsä Howard Hawks. Hawksin oli tarkoitus myös alun perin ohjata Hornan enkelit.

Ilmailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hughes H-4 Hercules "Spruce Goose".

Hughes kiinnostui ilmailusta ja perusti Hughes Aircraft -lentokoneyhtiön. Hänen H-1-kilpakoneensa oli edelläkävijä, jossa oli sisäänvedettävä laskuteline, iso tähtimoottori, saumaton runko ja muita uudistuksia. Jotkut pitävät sitä toisen maailmansodan hävittäjäkoneiden esikuvana. Vuonna 1954 Look-lehden haastattelussa Hughes itse arvioi innostuneena koneensa olleen japanilaisen Zero-hävittäjän mallina.[3]

Hughes hankki omistukseensa TWA-lentoyhtiön ja vaikutti täten muun muassa Lockheed Constellation -lentokoneen suunnitteluvaatimuksiin.

XF-11

Hughesin valtava kuljetuslentovene Hercules oli esimerkki Hughesin rahoitusresursseista ja peräänantamattomuudesta.

Vuonna 1946 Hughes loukkaantui pahasti XF-11-tiedustelukoneen prototyypin murskauduttua Los Angelesissa, jossa hän lensi koelento-ohjelman vastaisesti. Koneen moottorihäiriö johti maahansyöksyyn. Hughes poltti keuhkonsa ja sai luunmurtumia. Hän pystyi lentämään koneen toista prototyyppiä vuotta myöhemmin. Tämä onnettomuus lienee eräs alkusyy hänen bakteerikammoonsa. Yhdysvaltain ilmavoimat ei tilannut Hughesin konetta.

Vuoden 1946 uutiskatsaus XF-11-onnettomuudesta

Hughes Aircraft ei koskaan saanut toimivia välejä asevoimien osto-organisaatioihin. Yhtiö vaurastui vasta, kun se alkoi tehdä tutkia, ohjuksia ja 1960-luvun alussa satelliitteja. Myöhemmin tehdas laajensi tuotevalikoimaansa helikoptereihin.

Hughesin nimi nousi 1970-luvulla julkisuuteen hänen laitteittensa ollessa käytössä uponneen neuvostoliittolaisen ydinsukellusveneen nostossa.

Erakkoelämä ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erakoiduttuaan Hughes eli mormonihenkivartijoiden ja eräiden harvojen ystäviensä avustamana hotelleissa tulematta julkisuuteen yli 20 vuoteen. Hughesilla oli tapana vuokrata aina hotellin kattohuoneisto. Vuosina 1966–1976 Hughes asui hotelleissa Beverly Hillsissa, Bostonissa, Las Vegasissa, Nassaussa, Vancouverissa, Lontoossa, Managuassa ja Acapulcossa. Hän sairastui pakko-oireiseen häiriöön.[4]

27. marraskuuta 1966 Hughes saapui Las Vegasiin junanvaunulla ja muutti Desert Inn -hotelliin. Hughes kieltäytyi lähtemästä hotellista, ja niinpä hän skandaalien välttämiseksi osti kyseisen hotellin vuonna 1967. Hotellin kahdeksas kerros oli kokonaan osa Hughes-imperiumia ja yhdeksäs kerros oli Hughesin yksityinen residenssi. Vuosina 1966–1968 hän osti useita hotelleja ja kasinoita Las Vegasista. Hughes oli Nevadan suurin veronmaksaja. Yhdysvaltain hallitus suoritti 1960- ja 1970-luvuilla maanalaisia ydinkokeita Nevadan autiomaassa, ja Hughes pelkäsi saavansa ionisoivaa säteilyä. Hän päätti lähteä Yhdysvalloista Managuaan, Nicaraguaan. Hän asui Intercontinental Hotelissa Nicaraguajärven rannalla, missä hän sai kaipaamaansa yksityisyyttä ja hänellä oli oma vartiosto.

Vuonna 1972 joulukuussa 6,5 richterin maanjäristys teki tuhoaan Managuassa. Salamurhaa ja lehdistöä pelkäävä Hughes pakeni Nicaraguan presidentinpalatsiin, jossa diktaattori Anastasio Somoza Debayle antoi hänelle turvapaikan. Hughes lähti yksityisellä lentokoneella Floridaan vielä samana päivänä.

Vain hyvin harvat olivat viimeisten 25 vuoden aikana nähneet Hughesin tai puhuneet hänen kanssaan yksityisesti. Hän kammosi bakteereita, ja hän oli hyvin tarkka siisteydestä. Eräs hänen yrityksensä johtaja oli kerran saanut tavata hänet, mutta heidän piti olla sterilisoidussa huoneessa. Kaksi osakkeenomistajaa yritti saada hänet julistetuksi kuolleeksi, mutta Hughesin lakimiehet ilmoittivat hänen kuitenkin elävän. Tuomioistuin hyväksyi asian.

Vuonna 1972 yhdysvaltalainen kirjailija Clifford Irving ilmoitti, että hän aikoo julkaista Howard Hughesin muistelmat. Kustantajana toimi McGraw-Hill. Irvingin kirjasta tuli bestseller, ja hänestä tuli kuuluisa kirjailija. Salaperäisen miljonäärin elämästä tuli hitti. Sitten tuli uusi yllätys: Eräästä hotellista Bahamalta tuli salaperäinen puhelinsoitto. Hughes halusi järjestää lehdistötilaisuuden Los Angelesissa. Hughes sanoi puhelimen kautta muutamille suurille median edustajille, ettei ole edes tavannut Clifford Irving -nimistä henkilöä. Samalla Hughesin salaperäinen elämä sai käänteen – hän olikin elossa. Hughes kehotti kustantajaa perimään rahansa takaisin Irvingiltä. Hughesin lakimies Chester Davis haastoi Irvingin oikeuteen syytettäen tätä väärentämisestä ja hänen vaimoaan Edithiä petoksesta.

Hughes kuoli 5. huhtikuuta vuonna 1976 klo 13.26 lentokoneessa matkalla Acapulcosta Houstonin metodistiseen sairaalaan 70-vuotiaana.

Joidenkin mukaan Hughes kuoli Meksikossa. Kodeiini[5] ja elämäntapa tekivät hänestä melkein tunnistamattoman. Hughes antoi joidenkin lähteiden mukaan kynsiensä, tukkansa ja partansa kasvaa leikkaamatta niitä. Parhaimpina päivinään Hughes oli 193 cm pitkä ja painoi 72 kg. Kuollessaan hän oli 7,5 cm lyhyempi ja painoi vain 41 kg[5]. FBI:n piti ottaa sormenjälkiä tunnistaakseen hänet. Hughesin yksityiset lentäjät kuvailivat hänet vanhaksi, väsyneeksi ja loppuun kuluneeksi. Hänellä oli parta ja harmaat hiukset, jotka ulottuivat olkapäille.

Ruumiinavauksen yhteydessä selvisi, että Hughesin kuolemaan myötävaikutti myös vakava munuaissairaus. Hughesin hauta on vaatimaton. Hänet on haudattu Glenwoodin hautausmaalle sukuhautaan Houstoniin. Haudassa lukee Howard Robard Hughes, Jr (24. joulukuuta 1905, 5. huhtikuuta 1976).

Hughes tunnettiin erityisesti banaani-, pähkinä- ja suklaajäätelön ystävänä. Hän tilasi niitä jopa tuhansia litroja hotelleihinsa.

Hughes oli naimisissa Ella Ricen kanssa 1925–1929. Näyttelijä Terry Moore asui Hughesin luona lyhyen aikaa, ja Hughesin kuoleman jälkeen hän väitti, että he olivat olleet salaisesti naimisissa vuodesta 1949 eivätkä olleet koskaan eronneet. Liitto näyttelijä Jean Petersin kanssa oli voimassa 1957–1971, vaikka pari eli vuosia asumuserossa ja keskustelikin vain puhelimitse Hughesin erakoiduttua.

Hughes populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 Howard Hughes tuli ajankohtaiseksi viisi Oscar-palkintoa voittaneen Lentäjä-elokuvan myötä. Elokuvan ohjasi Martin Scorsese ja Hughesia esitti Leonardo DiCaprio.

The Amazing Howard Hughes -televisioelokuvassa (1977) eksentrikkomiljardööriä esittää Tommy Lee Jones.[6]

Howard Hughesin väärennetyn omaelämäkerran tapausta käsittelee vuoden 2006 elokuva Vedätys.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuottajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Swell Hogan (1926)
  • Tuhat ja yksi kujetta (Two Arabian Knights, 1927)
  • The Mating Call (1928)
  • Hornan enkelit (Hell's Angels, 1930, myös ohjaus Howard Hughesin)
  • Etusivu uusiksi (The Front Page, 1931)
  • Naisen valta (Cock of the Air, 1932)
  • Hei! Pois tieltä! (Sky Devils, 1932)
  • Arpinaama (Scarface, 1932)
  • Lainsuojaton (The Outlaw, 1943, myös ohjaus osittain Howard Hughesin)
  • Voi mikä keskiviikko (The Sin of Harold Diddlebock, 1947)
  • Vendetta (1950)
  • Kuolemanlaboratorion arvoitus (The Whip Hand, 1951)
  • Kaksi lippua Broadwaylle (Two Tickets to Broadway, 1951)
  • Kuoleman syleily (The Las Vegas Story, 1952)
  • Korkean taivaan alla (The Big Sky, 1952)
  • Kuoleman kuilu (Second Chance, 1953)
  • Louisiana Territory (1953)
  • Ranskalainen linja (The French Line, 1954)
  • Sinbad, seikkailija-rakastaja (Son of Sinbad, 1955)
  • Uponnut aarre (Underwater!, 1955)
  • Valloittaja (The Conqueror, 1956)
  • Lentävät paholaiset (Jet Pilot, 1957)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b 1961: Maailman rikkaimman miehen tukanleikkuu Tekno-Kekko. Viitattu 27. maaliskuuta 2012. (suomeksi)
  2. Dvdfuture.comlähde tarkemmin?
  3. Howard Hughes Aviator 30.11.2005. University of Nevada. Viitattu 30.11.2007. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  4. Encarta.msn.com: Howard Hughes[vanhentunut linkki]
  5. a b Totta vai tarua? s. 234–235 Valitut palat, 1990
  6. http://www.imdb.com/title/tt0075670/

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Howard Hughes.