Mafia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee rikollisjärjestöä nimeltä Mafia. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.

Mafia, tunnettu myös nimellä Cosa nostra (suom. ”meidän asiamme”), on Sisiliassa perustettu salaseura ja rikollisjärjestö, joka nykyisin toimii erityisesti Italiassa ja Yhdysvalloissa. Mafia on kuulunut 1930-luvulta lähtien maailman suurimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin rikollisjärjestöihin ja on tänä päivänäkin maailman järjestäytynein ja voimakkain rikollisorganisaatio. Yhdysvaltain ja Sisilian mafialla on samankaltainen perusrakenne, mutta ne ovat erillisiä järjestöjä, joiden välillä on ainoastaan verisukulaisuuteen ja liiketoimintaan liittyviä siteitä [1].

Nimitystä mafia käytetään yleisesti muistakin rikollisjärjestöistä, esimerkiksi Venäjän mafiasta, vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä alkuperäisen Mafian kanssa.

Mafia organisaationa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mafian toiminta muistuttaa salaseuroja. Mafiassa jäsenet vannovat noudattavansa omertàta, jonka käyttäytymissäännöstö vaatii esimerkiksi vaikenemaan poliisikuulusteluissa. Mafian jäsentä kutsutaan mafiosoksi tai mafian sisällä kunnian mieheksi. Mafian jäsenet ovat usein lähtöisin köyhistä oloista, koska mafiaan liittyminen on tarjonnut heille mahdollisuuden saada turvapaikka ja menestystä elämässä. Mafia saattaa myös palkita uskollisia jäseniään esimerkiksi hankkimalla heille hyväpalkkaisen työpaikan. Mafiasta ei voi erota, ja kaikille jäsenille sääntöjen rikkomisesta seuraa poikkeuksetta kuolema. Luopioksi ryhtynyt mafioso eli pentito joutuu usein salamurhan uhriksi, ja toisinaan mafia saattaa kostaa myös ilmiantajan hyvinkin etäisille sukulaisille, vaikka nämä eivät olisi olleet edes tietoisia rikollisen sukulaisensa olemassaolosta puhumattakaan, että olisivat pystyneet vaikuttamaan tämän tekemisiin.

Italiassa Mafia on järjestäytynyt perhekunnittain ”klaaneiksi”, joiden välinen kilpailu on toisinaan huipentunut väkivaltaisiin ”mafiasotiin”. Klaaneissa vallitsee tiukka hierarkkinen arvojärjestys, jossa tavallinen rivijäsen on ”sotilas” ja noin kymmenen sotilaan päämies on ”kapteeni”. Toisinaan myös tavallisella sotilaalla voi olla alaisuudessaan kymmenien mafiaan kuulumattomien pikkurikollisten joukkio. Italialaisen Mafian de facto päällikkö on capo di tutti capi eli ”päälliköiden päällikkö”, joista viimeisin tunnettu oli vuonna 2006 pidätetty Bernardo Provenzano. Provenzano on tyypillinen esimerkki julkisuutta välttelevistä mafiapäälliköistä, sillä hän onnistui piileskelemään viranomaisilta 34 vuoden ajan. Muiden valtioiden mafioissa capo di tutti capin asemaa ei ole olemassa, minkä takia niiden toiminta on paljon hajanaisempaa ja löyhemmin organisoitua kuin Italian mafiassa. Yhdysvaltain mafian johdossa ovat Bonnanon, Colombon, Genovesen, Gambinon ja Lucchesen mafiasuvut eli niin sanotut viisi perhettä.

Mafian toiminta perustuu hyvin organisoituun järjestäytyneeseen rikollisuuteen, ja nykyisin se ansaitsee suurimman osan tuloistaan koronkiskonnalla, osakekaupoilla, uhkapeleillä, huumekaupalla ja prostituutiolla. Mafia on ollut Italiassa ”valtio valtiossa”, koska se on osallistunut poliittiseen päätöksentekoon ja hankkinut omaisuutta kavaltamalla rahaa maan hallitukselta ja Euroopan unionilta. Italiassa mafian vaikutusvaltaisuus johtuu pitkälti siitä, että Italian hallitus vähätteli mafian toiminnan laajuutta 1980-luvun alkupuolelle saakka. Italiassa Mafian veljesjärjestöjä ovat Calabrian maakunnan ’Ndrangheta, Apulian seudun Sacra Corona Unita ja Napolin seudun Camorra. Toisinaan käsitettä mafia käytetään yleisnimenä Italian järjestäytyneelle rikollisuudelle tai järjestäytyneelle rikollisuudelle yleensä.

Yhdysvalloissa mafia on kontrolloinut arvokiinteistöjä, häirinnyt liittovaltion poliisin FBI:n toimintaa ja hankkinut tuloja laittomasti Las Vegasin kasinoiden kautta. Mafiosot ovat lahjoneet poliisipäälliköitä ja hallituksen virkamiehiä, jotta nämä eivät osallistuisi mafian vastaiseen toimintaan. Yhdysvaltain mafian toiminta on keskittynyt New Yorkin, Philadelphian, Detroitin ja Chicagon kaupunkeihin. Vuonna 1986 yhdysvaltalaiset viranomaiset julkaisivat raportin, jonka mukaan Yhdysvaltain mafiaan kuuluu arviolta 1 700 jäsentä ja tuhansia yhteistyökumppaneita.

Perinteinen arvojärjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Capo di tutti capi (”Päälliköiden päällikkö”, vain Italian mafiassa)
  2. Capo di capi re (Pitkäaikaiselle seniorijäsenelle annettava titteli, vastaa emerituspuheenjohtajaa)
  3. Capo crimini (Mafiaperheen päällikkö, Don eli ”kummisetä”)
  4. Capo bastone (Mafiaperheen alipäällikkö)
  5. Consigliere (Neuvonantaja)
  6. Contabile (Taloudellinen neuvonantaja)
  7. Caporegime tai Capodecina (Kapteeni, jolla on alaisuudessaan kymmenkunta sotilasta)
  8. Sgarrista tai Soldati (Mafian jäseneksi otettu henkilö, niin sanottu ”sotilas”)
  9. Picciotto (Matala-arvoinen mafian jäsen, joka työskentelee toimeenpanijana tai palkkatappajana)
  10. Giovane d’onore (Mafian liitännäisjäsen, Italian mafiassa syntyperältään usein ei-italialainen)

Mafia Italiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mafian on tiedetty olleen lähtöisin Sisilian saarelta, mutta sen tarkka alkuperä on yhä hämärän peitossa. Useimpien kriminologien hyväksymän tulkinnan mukaan mafia on saanut alkunsa suurmaanomistajien yksityisistä suojelujoukoista ja Palermon järjestäytyneestä rikollisuudesta. [2] Eräiden vahvistamattomien myyttien mukaan mafian historia ulottuisi keskiajalle asti, mutta käytännössä mafian toiminnasta on todisteita alkaen vuodesta 1860, jolloin Molempain Sisiliain kuningaskunta kaatui ja saarta alkoi hallita yhdistyneen Italian ensimmäinen kuningas Viktor Emanuel II. Ensimmäinen tunnettu Italian parlamentille tehty raportti mafian toiminnasta on peräisin vuodelta 1876. Ensimmäiset mafiosot olivat rikollisten sijasta palkkasotilaita, jotka suostuivat suojelemaan Sisilian aateliston suurtiloja rahallista korvausta vastaan.lähde? Vuoden 1860 jälkeen Sisilia kuitenkin joutui vuosikausiksi sekasorron valtaan, jolloin myös palkkasotilaat alkoivat osallistua rikolliseen toimintaan ja heistä muodostui rikollisjärjestö nimeltä Cosa nostra.lähde?

1930-luvulla Italian fasistinen diktaattori Benito Mussolini käynnisti järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen kampanjan, jolloin Sisilian prefektille Cesare Morille myönnettiin valtuudet hävittää mafian kaikki toiminta Sisiliassa. Poikkeuslakien nojalla Mori määräsi Sisilian poliisin ja fasistipuolue Partito Nazionale Fascistan puolisotilaallisten järjestöjen jäsenet tekemään kotietsintöjä mafiosoiksi epäiltyjen rikollisten asuntoihin ja hankkimaan heiltä tietoja mafian toiminnasta. 1. tammikuuta 1926 Sisilian poliisivoimat miehittivät Gangin kaupungin, joka oli ollut aikaisemmin yksi mafian tärkeimmistä toimipaikoista Sisiliassa. Fasistit pidättivät tuhansia mafiosoja ja järjestivät heille oikeudenkäyntejä, joissa syyllisiksi todetut rikolliset tuomittiin kuolemaan tai vankeuteen. 16. heinäkuuta 1929 Mussolini ilmoitti kampanjan päättyneen ja Mori julistettiin kansallissankariksi. Fasistit luulivat kukistaneensa mafian lopullisesti, mutta todellisuudessa suuri joukko mafiosoja pakeni Atlantin valtameren toiselle puolelle Yhdysvaltoihin.

Italian mafiasota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvulla Sisilian mafian klaanien päälliköt alkoivat taistella keskenään vallasta, mikä lopulta johti 23. toukokuuta 1981 vaikutusvaltaisen mafioso Stefano Bontaden salamurhaan. Kaksi viikkoa Bontaden kuoleman jälkeen hänen liittolaisensa Salvatore Inzerillo joutui mafiapäällikkö Salvatore Riinalle työskentelevän palkkamurhaaja Giuseppe Grecon murhaamaksi. Bontaden ja Inzerillon salamurhat käynnistivät vuosien 1981 ja 1983 välisenä aikana Sisiliassa käydyn mafiasodan, jossa tapettiin mahdollisesti jopa satoja mafiosoja. Mafiosojen värväämien palkkamurhaajien uhreista tunnetuimpiin kuuluivat viranomaisten etsintäkuuluttama palkkatappaja Filippo Marchese ja Sisilian mafianeuvoston jäsen Rosario Riccobono. Sisilian mafiaklaanit heikentyivät suuresti, poikkeuksena Salvatore Riinan rikollisjärjestö, josta oli tullut vuoteen 1983 mennessä Sisilian vaikutusvaltaisin mafiaklaani.

Vuoden 1978 aikoihin Salvatore Riina julisti Italian valtion vastaisen sodan ja alkoi järjestää italialaisten viranomaisten salamurhia. Riina määräsi tapettaviksi useita italialaisia poliisipäälliköitä, lakimiehiä, tuomareita ja poliitikkoja, kuten karabinieerien kenraali Carlo Alberto Dalla Chiesa, Palermon poliisipäällikkö Boris Guiliano, asianajaja Rocco Chinnici, tuomari Cesare Terranova ja Italian kommunistisen puolueen puheenjohtaja Pio La Torre. Vuonna 1983 italialaiset poliisit kuitenkin pidättivät mafioso Tommaso Buscettan, joka alkoi ensimmäisenä Italian mafian jäsenenä luopioksi eli pentitoksi. Hänen tietojensa avulla italialaiset viranomaiset aloittivat vuosien 1986 ja 1987 välisenä aikana käydyn pitkän oikeudenkäynnin, jossa syytettyinä olleesta 474 mafiososta peräti 360 tuomittiin vankeuteen vakavista rikoksista. Jo muutaman vuoden päästä suurin osa syytetyistä oli kuitenkin jouduttu päästämään vapaaksi.

Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1992 Salvatore Riinan alaisuudessa työskennelleet salamurhaajat tappoivat kaukolaukaistuilla dynamiittipanoksilla tuomari Giovanni Falconen ja myöhemmin hänen työtoverinsa Paolo Borsellinon, jotka olivat kuuluneet 1980-luvun loppupuolen suuren mafiaoikeudenkäynnin pääjärjestelijöihin. Falconen ja Borselinon murhat herättivät suurta järkytystä italialaisten keskuudessa, ja Italian hallitus käynnisti uuden kampanjan mafian nujertamiseksi. 15. tammikuuta 1992 Italian poliisi sai nimettömän vihjeen, jonka ansiosta Riina pidätettiin Palermossa. Hänet tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen syytettynä yli sadasta murhasta ja hänet siirrettiin huippuvartioituun vankilaan, jotta hän ei voisi johtaa mafiaa kalterien takana. Uudeksi mafian päälliköksi valittiin aikoinaan mafioso Luciano Liggiolle palkkamurhaajana työskennellyt Bernardo Provenzano, joka pidätettiin 11. huhtikuuta 2006. Huolimatta Provenzanon pidätyksestä, Italian mafia on edelleen vahva organisaatio. Provenzanon seuraajan uskotaan olleen vuodesta 1993 etsintäkuulutettuna ollut Matteo Messina Denaro.

16. joulukuuta 2008 Italian poliisi pidätti suuroperaatiossa sata ihmistä Sisiliassa ja Toscanassa epäiltynä Cosa nostran uudelleen järjestämisestä.[3]

Joulukuussa 2009 Italian pääministeri Silvio Berlusconi lupasi kukistaa mafian vuoteen 2013 mennessä.[4] Tätä ennen vuonna 2009 Italiassa olikin tehty suuria mafiapidätyksiä vuodesta 2008.[5]

Italiassa mafian toimintaan sisältyy huumekauppa, uhkapelit, ihmiskauppa ja rakennusteollisuuden rahanpesu ja laittomat investoinnit. Mafialla on yhteyksiä Italian poliittisiin puolueisiin.[6] Tuottoisin liiketoiminta on huumebisnes. Suuria ovat myös koronkiskonta, suojelurahat, asekauppa, prostituutio ja rakennusala.[7]

Mafia Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Yhdysvaltain mafia

Nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain mafia alkoi 1880-luvulla rikollisjärjestönä nimeltä Musta käsi, jonka jäsenet olivat Yhdysvaltoihin muuttaneita italialaisia siirtolaisia. Musta käsi toimi amerikanitalialaisten asuttamissa kortteleissa New Yorkissa, New Orleansissa, Chicagossa ja San Franciscossa. Rikollisjärjestön jäsenet lähettivät italialaisille siirtolaisille uhkauskirjeitä, joissa heitä uhkailtiin kidnappauksella, pahoinpitelyllä, tuhopoltolla tai murhalla, ellei uhri maksaisi kiristäjille lunnasrahoja. Yksi tunnetuimmista Mustan käden jäsenistä oli sisilialaissyntyinen, yli 60 murhasta epäilty Ignazio Saietta, joka oli myös 1900-luvun ensimmäisiä yhdysvaltalaisia mafiapäälliköitä. 1920-luvulla Mustassa kädessä vallan ottivat Yhdysvaltoihin muuttaneet sisilialaiset mafiosot, jotka olivat Mussolinin mafiavainojen vuoksi muuttaneet kotisaareltaan Yhdysvaltoihin. 1920-luvun puoliväliin mennessä Musta käsi oli käytännössä lakannut ja sen tilalle oli muodostunut amerikanitalialaisten Yhdysvaltain mafia, joka rikastui ja saavutti jalansijaa prostituutiolla, uhkapeleillä ja pankkiryöstöillä

Vuonna 1919 presidentti Woodrow Wilsonin säätämä alkoholin kieltolaki oli pääsyy mafian nousuun Yhdysvalloissa. Mafia hankki varallisuutta salakuljettamalla ja myymällä laittomasti valmistettuja alkoholijuomia. Yksi vaikutusvaltaisimmista kieltolain aikaisista mafiapäälliköistä oli rikollissyndikaatti Chicago Outfitin johtaja Al Capone.[8] Caponen rikolliset liiketoimet ulottuivat hänen toimipaikkansa Chicagon ohella myös Los Angelesiin ja Miamiin. Vuoteen 1930 mennessä Chicago Outfit oli käytännössä saavuttanut monopolin Chicagon rikollisuudessa, mutta vuonna 1931 veronkierrosta syytetty Capone tuomittiin vankilaan. Caponen vangitsemisen avainhenkilöitä oli Yhdysvaltain valtiovarainministeriön agentti Eliot Ness.[9] Capone pääsi vankilasta jälkeen vuonna 1939, mutta hänen liiketoimensa olivat ehtineet lakata ja heikentynyt Chicago Outfit menetti vaikutusvaltansa. Vuonna 1933 presidentti Franklin D. Roosevelt lopetti kieltolain ja mafia sulki laittomat panimonsa Yhdysvalloissa, mutta siitä oli jo ehtinyt tulla Yhdysvaltain vaikutusvaltaisin rikollisjärjestö.

Vuonna 1929 Yhdysvalloissa alkanut suuri lama synnytti Yhdysvalloissa köyhyyttä, mutta mafia hyötyi maan kehnosta taloustilanteesta, koska se hankki uusia jäseniä köyhtyneistä yhdysvaltalaisista. New Yorkissa kilpailevat mafiapäälliköt Joe Masseria ja Salvatore Maranzano aloittivat mafiasodan, jossa molemmat osapuolet kamppailivat Yhdysvaltain itärannikon rikollisuuden hallinnasta. Vuonna 1931 Masseria ja Maranzano eliminoivat toisensa, ja New Yorkin mafiaklaaneista muodostuivat Bonnanon, Colombon, Genovesen, Gambinon ja Lucchesen viisi perhettä. Charles Luciano ja Meyer Lansky perustivat kansallisen rikossyndikaatin, jonka kautta mafia valvoi koko Yhdysvaltain järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa. Lansky myös perusti Benjamin Siegelin kanssa Murder, Inc. -nimisen rikollisjärjestön, joka oli erikoistunut palkkamurhiin. Yhdysvaltalaiset viranomaiset vangitsivat Lucianon ja tuomitsivat hänet vankeuteen, mutta toisen maailmansodan aikana vuonna 1943 luvattiin päästää pois vankilasta, jotta hän loisi yhdysvaltalaisille sotilaille yhteyksiä Sisilian vastarintaliikkeeseen. Luciano teki yhteistyötä liittoutuneiden kanssa ja sodan päätyttyä hänet päästettiin vapaaksi vuonna 1946, mutta hän elvytti mafian sodasta kärsineessä Italiassa.

Toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen Luciano alkoi Korsikan mafian avustuksella organisoida heroiinin salakuljetusta Turkista Ranskaan. Kun Turkki aloitti huumausaineiden vastaisen kampanjan, Luciano ja Korsikan mafia siirsivät toimintaansa Kaakkois-Aasiaan. 1950-luvulla Luciano ja hänen pitkäaikainen liittolaisensa Lansky yrittivät myös tehdä mafiasta vaikutusvaltaisen Latinalaisessa Amerikassa hankkimalla tuloja Kuuban pääkaupunki Havannaan perustuista kasinoista ja hotelleista. Kuuban presidentti Fulgencio Batista teki yhteistyötä mafiosojen kanssa, kunnes Fidel Castron johtamien 26. heinäkuuta -liikkeen vallankumouksellisten valtaannousu aiheutti yhdysvaltalaisten omistuksessa olleiden kasinoiden ja hotellien sulkemisen. Kuuban vallankumouksen jälkeen Luciano siirtyi johtamaan mafian toimintaa Italiassa ja Lansky palasi takaisin Yhdysvaltoihin.

Vuonna 1957 mafiapäällikkö Joseph Barbara järjesti arviolta sadan yhdysvaltalaisen, kanadalaisen ja italialaisten mafioson tapaamisen Apalachin kaupungissa New Yorkissa. Mafiosojen kokous kuitenkin herätti yhdysvaltalaisten viranomaisten huomion ja FBI pidätti jopa 60 korkea-arvoista mafiapäällikköä. Ennen Apalachin kokousta FBI:n pitkäaikainen johtaja J. Edgar Hoover oli kiistänyt jyrkästi mafian olemassaolon Yhdysvalloissa, ja tapauksen on katsottu aloittaneen nykyisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen taistelun Yhdysvalloissa. Ensimmäinen mafian olemassaolon Yhdysvalloissa tunnustanut mafioso oli Joe Valachi, joka vuonna 1963 kertoi viranomaisille runsaasti arvokkaita tietoja Yhdysvaltain mafian jäsenistä ja toiminnasta. Genovesen mafiaperheen päällikkö Vito Genovese lupasi 100 000 Yhdysvaltain dollarin palkkion Valachin tappajalle, mutta silti Valachi kuoli rauhallisesti vankilassa vuonna 1971.

Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvulla Yhdysvaltain mafiaa hallitsevimmista viidestä perheestä Gambinon ja Lucchesen perheet ovat hieman heikentyneet poliisin kanssa yhteistyötä tehneiden entisien jäsenien ja sisäisten riitojen takia, mutta Colombon perhe on hankkimassa lisää vaikutusvaltaa. Yhdysvaltain oikeusministeriön julkaiseman raportin mukaan mafia on yhä suurin Yhdysvalloissa toimiva järjestäytynyt rikollisjärjestö ja amerikkalaisitalialaisten mafia on vieläkin erittäin voimakas. 1990-luvulla Yhdysvaltain hallitus pyrki järjestelmällisesti kaatamaan mafiaa ja sai sen hetkellisesti heikommaksi. Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Yhdysvaltain hallitus joutui kuitenkin siirtämään voimavaransa Afganistaniin ja tämän ansiosta mafia vahvistui jälleen suhteellisen nopeasti.lähde?

Tällä hetkellä Genovesen mafiaperhe on koko Yhdysvaltain hallitsevin, vaikutusvaltaisin ja järjestäytynein rikollisjärjestö[10][11].

Arvojärjestys Yhdysvaltain mafiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Don (päällikkö)
  2. Underboss (alipäällikkö)
  3. Consigliere (neuvonantaja)
  4. Caporegime (kapteeni)
  5. Soldato (sotilas)
  6. Associate (liitännäisjäsen)

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtenä maailman vaikutusvaltaisimmista rikollisjärjestöistä mafia on esiintynyt monissa elokuvissa, kirjoissa ja videopeleissä. Yhdysvaltalaisessa populaarikulttuurissa mafia tuli tunnetuksi amerikanitalialaisen kirjailija Mario Puzon rikosromaanista Kummisetä, jossa seurataan Vito Corleonen johtaman kuvitteellisen rikollissuvun Corleonen perheen vaiheita. Romaani oli maailmanlaajuinen myyntimenestys ja popularisoi yhdysvaltalaisen yleisön keskuudessa monia tunnettuja mafiakäsitteitä. Elokuvaohjaaja Francis Ford Coppola teki Kummisedän pohjalta vuonna 1972 ilmestyneen samannimisen rikoselokuvan, joka palkittiin kolmella Oscar-palkinnolla. Elokuvalle tehtiin myös kaksi jatko-osaa, Kummisetä osa II ja Kummisetä osa III.

Mafia on olennaisesti esillä myös Sergio Leonen rikoselokuvassa Suuri gangsterisota, joka kertoo juutalaissyntyisistä gangstereista Brooklynin slummikortteleissa. Mafiaa on kuvattu myös humoristisella tavalla komediallisissa rikoselokuvissa, joista tunnetuimpia esimerkkejä ovat John Hustonin Prizzin kunnia sekä Harold Ramisin Terapian tarpeessa ja Jatkoterapian tarpeessa. Romanttisen komedian lajityyppiä mafiasta edustaa Jonathan Dammen ohjaama Gangsterin heila. Mafiaviittauksia on myös Sydney Pollackin ohjaamassa Firmassa. Mafia esiintyy supersankarielokuville epätyypillisesti Christopher Nolanin ohjaamissa elokuvissa Batman Begins ja Yön ritari, jossa Gotham Cityn rikollisuutta hallitsevat mafiapäälliköt Carmine Falcone ja Salvatore Maroni; molemmat hahmot ilmestyivät elokuviin Frank Millerin ja Jeph Loebin käsikirjoittamista Batman-sarjakuvista.

Televisiosarjojen tunnetuin mafiaviittaus on kriitikoiden ylistämän Sopranosin päähenkilö, James Gandolfinin näyttelemä newjerseyläinen mafiapäällikkö Anthony ”Tony” Soprano. Toinen merkittävä televisiosarjojen mafiahahmo on animaatiosarjan Simpsonit sivuhahmo Fat Tony, joka parodinen pastissi rikoselokuvien kuvitteellisista mafiahahmoista.

Mafia on ollut esillä myös Illusion Softworksin kehittämässä videopelissä Mafia: The City of Lost Heaven, jossa pelaaja päätyy Salierin mafiaperheen palkkatappajaksi kuvitteellisessa Lost Heavenin kaupungissa. Mafia on ollut vahvasti mukana myös sen jatko-osassa Mafia II, jonka on kehittänyt Illusion Softworksin tytäryhtiö 2K Games. Mafia on ollut mukana myös Grand Theft Auto -pelisarjassa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ahtokivi, Ilkka: Joten me päätimme tappaa hänet: Mafian historia. Helsingissä: Otava, 1994. ISBN 951-1-13072-2.
  • Dickie, John: Cosa Nostra: Sisilian mafian historia. (Cosa Nostra: A history of the Sicilian mafia, 2004.) Suomentanut Ruth Jakobson. Helsingissä: Ajatus, 2008. ISBN 978-951-20-7584-3.
  • Falcone, Giovanni: Cosa Nostra: Tuomari ja kunnian miehet. Toimittanut Marcelle Padovani. Suomentanut työryhmä. Helsinki: Artemisia, 1995. ISBN 951-97294-0-2.
  • Forgione, Francesco: Mafia export: Miten Cosa Nostra, Camorra ja ’Ndrangheta ovat valloittaneet maailman. (Mafia export: Come 'ndrangheta, cosa nostra e camorra hanno colonizzato il mondo, 2009.) Suomentanut Taru Nyström. Helsinki: Atena, 2011. ISBN 978-951-796-753-2.
  • Glenny, Misha: McMafia: Matka kansainväliseen alamaailmaan. (McMafia: Crime without frontiers, 2008.) Suomentanut Jouko Vanhanen. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-3198-2.
  • Lunde, Paul: Järjestäytynyt rikollisuus. (Organized crime: An inside guide to the world's most successful industry, 2004.) Suomennos: Taina Nieminen. Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6637-8.
  • Saviano, Roberto: Gomorra: Mafian valtakunta. (Gomorra: Viaggo nell’impero economico e nel sogno di dominio della camorra, 2006.) Suomentanut Hannimari Heino. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33186-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dickie, John: Cosa Nostra. Sisilian Mafian historia, s. 20. Suom. Jakobson, Ruth. Ajatus Kirjat, 2008.
  2. Ilkka Ahtokivi: Joten me päätimme tappaa hänet – mafian historia. Otava, 1994. ISBN 951-1-13072-2.
  3. Italian poliisi kuritti Sisilian mafiaa jättioperaatiolla, luettu 18. joulukuuta 2008
  4. Berlusconi lupaa nitistää mafian
  5. Berlusconi lupasi tuhota mafian
  6. Part one: Corruption in construction, Earthquake destruction: corruption on the fault line, The Italian mafia’s legacy of high-rise death traps, 23-28, TI 2005
  7. Italian mafia hyötyy talouskriisistä HS 25.11.2008, nettiversio stt:n uutisesta [1]
  8. Al Capone: Chicago's Most Infamous Mob Boss Crime Library. Viitattu 23.8.2008. (englanniksi)
  9. Ness, Eliot The Pennsylvania Center for the Book. Viitattu 23.8.2008. (englanniksi)
  10. http://www.ganglandnews.com/column382.htm
  11. http://www.ganglandnews.com/genovese.htm