Ranskalaisen elokuvan uusi aalto
Wikipedia
Ranskalaisen elokuvan uusi aalto (la nouvelle vague) henkilöityy joukkoon 1950- ja 1960-luvuilla toimineita elokuvantekijöitä. Uuden aallon ("la Nouvelle Vague") ytimen muodostivat Cahiers du cinéma -lehden kriitikoinakin toimineet François Truffaut, Jean-Luc Godard, Claude Chabrol, Jacques Rivette ja Eric Rohmer. He ihailivat 1930-luvun ranskalaisohjaajia, kuten Jean Renoir ja Jean Vigo, 1940-luvun italialaisia neorealisteja ja Hollywood-elokuvia, joita Ranskassa taas näki Saksan miehitysvallan jälkeen.
Uuden aallon elokuvantekijöiden keskuudessa syntyi ajatus "auteurista", itsenäisesti toimivasta ohjaajasta, jonka henkilökohtainen näkemys tuottaisi omakohtaisia elokuvia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tunnuspiirteitä
Uusi aalto manifestoi muun muassa seuraavia asioita:[1]
- Elokuva on taidetta
- Ohjaaja on auteur eli elokuvan varsinainen tekijä
- Elokuvissa voi käsitellä yhtä henkilökohtaisia, omaperäisiä ja abstrakteja asioita kuin muissa taiteissa
- Elokuvisa on alku, keskikohta ja loppu - mutta ei välttämättä tässä järjestyksessä
- Elokuvaa voi tehdä kuin kirjoittaisi esseitä tai kritiikkiä
- Kaikki on sallittua, sekä improvisointi että suunnittelu
- Elokuvan historiaa sopii siteerata
[muokkaa] Historia
Uuden aallon aloituksena on pidetty nuoren ranskalaisen elokuvakriitikon François Truffautin esikoiselokuvaa 400 kepposta, nimenomaan sen ensi-iltaa Cannesin elokuvajuhlilla 4. toukokuuta 1959.[2]
