Claude Chabrol
Sivulta puuttuu | Claude Chabrol | |
|---|---|
_13a.jpg) Claude Chabrol vuonna 2008. |
|
| Syntymäaika | 24. kesäkuuta 1930 |
| Syntymäpaikka | Pariisi, Ranska |
| Aktiivisena | 1956–2010 |
| Kuolinaika | 12. syyskuuta 2010 (80 vuotta) |
| Kuolinpaikka | Pariisi, Ranska |
| Puoliso | Agnes (?–1964), Stéphane Audran (1964–1980), Aurore Paquiss |
| Tunnetuimmat ohjaukset | Ystävykset, Teurastaja |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Claude Chabrol [klod šabrol] (24. kesäkuuta 1930 Pariisi — 12. syyskuuta 2010 Pariisi) oli ranskalainen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja sekä satunnainen näyttelijä. Hän kuuluu la nouvelle vaguen eli uuden aallon edustajiin.
Sisällysluettelo |
Ura[muokkaa]
Ensimmäisten elokuvien suosio[muokkaa]
Chabrol voitti jo varhaisella elokuvallaan Ystävyksillä (Le Beau Serge, 1958) Jean Vigo -palkinnon vuonna 1959. Ystävyksiä pidetään ensimmäisenä ranskalaisen uuden aallon elokuvana. Chabrol voitti Berliinin elokuvajuhlien Kultaisen karhun seuraavalla elokuvallaan Rohkea nuoruus (1959).[1]
Ystävyksistä saamillaan rahoilla Chabrol pystyi kuvaamaan Rohkean nuoruuden. Hän auttoi elokuviensa tuotoilla myös muita elokuvaohjaajia. Chabrol rahoitti Eric Rohmerin elokuvan Leijonan merkki (1959), Philippe de Brocan elokuvat Lemmenleikit (1960) ja Leiki ja lemmi! (1961) sekä Jacques Rivetten elokuvan Pariisi kuuluu meille (1960). Chabrol oli myös teknisenä neuvonantajana Jean-Luc Godardin ensimmäisessä elokuvassa Viimeiseen hengenvetoon.[2]
Hiipuminen ja paluu[muokkaa]
Chabrolin suosio hiipui ensimmäistän elokuvien jälkeen. Monet hänen 1960-luvun alun ja puolivälin elokuvistaan ei juurikaan saanut kehuja kriitikoilta tai yleisöltä. Tuona aikana hän ohjasi muun muassa taide-elokuvat Lukittu ovi ja Kuumat suhteet. Chabrol teki myös kaksikielisiä tuotantoja, joiden pääosissa oli hiipuvia Hollywood-tähtiä. Shamppanjamurhissa oli pääosissa Anthony Perkins ja Tehtävässä ilman armoa Jean Seberg.[2]
Vuonna 1968 Chabrol tapasi tuottaja André Génovèsin, joka antoi hänelle vapaat kädet uuden elokuvan tekemiseen. Samana vuonna ilmestynyt Naarashirvet palautti Chabrolin arvostuksen. Naarashirvet oli psykologinen elokuva, joka käsitteli seksuaalista alistamista, ja sen pääosissa oli hänen toinen vaimonsa Stéphane Audran. Vuosina 1967–1973 Chabrol tuotti useita suosittuja draamaelokuvia, joissa Audran näytteli. Näihin kuuluivat Mies, nainen, rakastaja, Tämän miehen on kuoltava ja Isku sydämeen. Chabrolin arvostetuin työ tuolta ajalta on kuitenkin Teurastaja (1970), jossa opettaja rakastuu pienen kylän teurastajaan, jolla on intohimo nuorten naisten tappamiseen.[2]
Viimeiset vuosikymmenet[muokkaa]
Myöhempinä vuosinaan Chabrol ei saavuttanut enää huippuvuosiensa tasaisuutta. Onnistuneisiin elokuviin voidaan kuitenkin laskea Mustapukuisen naisen arvoituksen (1978) ja L'enferin (1994), joka perustui 30 vuotta vanhaan käsikirjoitukseen, jonka Henri-Georges Clouzot oli hylännyt sydänkohtauksensa jälkeen 1964. Chabrol jatkoi aktiivisena kuolemaansa saakka, ja hän teki yhteensä noin 60 elokuvaa. Hänen viimeinen työnsä oli Gérard Depardieun tähdittämä Bellamy.[2]
Lähteet[muokkaa]
- ↑ AFP: French New Wave film director Claude Chabrol dies Google News. 12.9.2010. Google. Viitattu 12.9.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d AFP: Claude Chabrol Telegraph.co.uk. 12.9.2010. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 12.9.2010. (englanniksi)
