Jean Seberg
Jean Dorothy Seberg (13. marraskuuta 1938 Marshalltown, Iowa – 30. elokuuta 1979 Pariisi, Ranska) oli yhdysvaltalainen näyttelijä. Hän näytteli urallaan 34 amerikkalaisessa ja eurooppalaisessa elokuvassa.
Sisällysluettelo |
Lapsuus ja ura [muokkaa]
Jean Seberg syntyi Iowassa amerikanruotsalaiseen perheeseen. Uskonnoltaan hän oli luterilainen. Seberg opiskeli ennen näyttelijänuraansa University of Iowassa.
Sebergin "löysi" Otto Preminger, joka ohjasi kaksi hänen ensimmäistä elokuvaansa: Pyhä Johanna (Saint Joan, 1957) ja Tervetuloa, ikävä (Bonjour tristesse, 1958).
Pari vuotta myöhemmin valmistui luultavasti Sebergin kuuluisin elokuva, kun hän näytteli naispääosan Jean-Luc Godardin ohjaamassa elokuvassa Viimeiseen hengenvetoon (À bout de souffle, 1960). Siitä tuli yksi aikansa merkittävimmistä ranskalaisista elokuvista. Tuo filmi aloitti myös hänen uransa ranskankielisissä elokuvissa.
Sebergin ainoa elokuvamusikaali oli Kultarynnäkön iloiset päivät (Paint Your Wagon, 1969), jossa hänen laulunsa kuitenkin dubattiin. Seuraavana vuonna hän näytteli katastrofielokuvassa Kiitorata (Airport, 1970). Uran loppupuolen tunnetuimpia elokuvia oli Attentaantti (L'Attentat, 1972).
Sebergillä oli myös osa elokuvassa Laskuvarjolegioona iskee (La Légion saute sur Kolwezi, 1980), mutta kun hän kuoli ennen elokuvan valmistumista, hänen näyttelemänsä kohtaukset jouduttiin jättämään pois elokuvasta.
Yksityiselämä [muokkaa]
Jean Seberg tuli 1960-luvulla tunnetuksi mustien kansalaisoikeusliikkeiden kuten National Association for the Advancement of Colored People ja Mustat pantterit tukijana. Vaikka hänen ei tiedetä osallistuneen mihinkään laittomaan, FBI:n johtaja J. Edgar Hoover piti häntä uhkana Yhdysvaltain turvallisuudelle.[1]
Sebergin avioliitoista kaksi ensimmäistä päättyi avioeroon ja kolmas kesti hänen kuolemaansa asti. Seberg tosin yritti avioitua vuonna 1979 vielä neljännen kerran erään algerialaisen "rattopojan" kanssa, mutta liitosta ei tullut pätevää, koska Sebergin edellinen avioliitto oli vielä voimassa.
Hänelle syntyi kaksi lasta, joista nuorempi kuoli vuonna 1970 vain kaksi päivää syntymänsä jälkeen ilmeisesti komplikaatioihin, jotka johtuivat Sebergin raskautensa aikana unilääkkeillä tekemästä itsemurhayrityksestä.
Seberg kärsi elämänsä aikana vakavista mielenterveysongelmista, muiden muassa syvästä masennuksesta. Elokuussa 1979 hän katosi ja 11 päivää myöhemmin hänet löydettiin kuolleena autonsa takapenkiltä. Hänen veressään todettiin olleen tappava määrä alkoholia ja barbituraatteja. Hänen kädestään löytyi itsemurhaviesti, jossa luki: "Forgive me. I can no longer live with my nerves." Viralliseksi kuolinsyyksi kirjattiin itsemurha. Hän oli kuollessaan vasta 40-vuotias. Hänen viimeinen leposijansa on Cimetière du Montparnassen hautausmaalla. Myös Sebergin toinen aviomies, Romain Gary teki itsemurhan seuraavana vuonna. Heille oli vuonna 1963 syntynyt poika nimeltään Alexandre Diego Gary.
Valikoitu filmografia [muokkaa]
- Pyhä Johanna (Saint Joan, 1957)
- Tervetuloa, ikävä (Bonjour tristesse, 1958)
- Hiiri joka murisi (The Mouse That Roared, 1959)
- Viimeiseen hengenvetoon (À bout de souffle, 1960)
- Ole vaiti haudallani (Let No Man Write My Epitaph, 1960)
- Viiden päivän rakastaja (L'Amant de cinq jours, 1961)
- Tapahtui Kongossa (Congo vivo, 1962)
- Maailman hienoimmat huijaukset (Les Plus belles escroqueries du monde, 1964)
- Vapaa pakotie (Échappement libre, 1964)
- Lilith (Lilith, 1964)
- Miljardi biljardissa (Un milliard dans un billard, 1965)
- Hetkestä hetkeen (Moment to Moment, 1965)
- Demarkaatiolinja (La Ligne de démarcation, 1966)
- Tehtävä ilman armoa (La Route de Corinthe, 1967)
- Linnut kuolevat Perussa (Les Oiseaux vont mourir au Pérou, 1968)
- Yö ilman todistajia (Pendulum, 1969)
- Kultarynnäkön iloiset päivät (Paint Your Wagon, 1969)
- Kiitorata (Airport, 1970)
- Macho Callahan - kuoleman kätyri (Macho Callahan, 1970)
- Verinen varoitus (Kill!, 1971)
- Attentaantti (L'Attentat, 1972)
