Charles Taylor

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Liberian presidenttiä. Saman nimisestä filosofista kertoo artikkeli Charles Taylor (filosofi).

Charles McArthur Ghankay Taylor (s. 28. tammikuuta 1948) oli Liberian presidentti 1997–2003. Hän oli voimakkain sotapäällikkö Liberian ensimmäisessä sisällissodassa 1990-luvun alussa, jonka jälkeen hänet valittiin presidentiksi. Kesäkuussa 2003 Yhdistyneiden kansakuntien (YK) tuomioistuin antoi hänestä pidätysmääräyksen, jotta hänet saataisiin oikeuden eteen sotarikoksista. YK:n mukaan Taylor sekaantui Sierra Leonen sisällissotaan tukemalla kapinallisia ja piilotteli al-Qaidan jäseniä vuoden 1998 lähetystöpommitusten jälkeen. Yhdysvallat lupasi Taylorista kahden miljoonan dollarin palkkion. Taylorin oikeudenkäynti ihmisoikeusrikkomuksista Sierra Leonen sisällissodan aikaan alkoi 2. huhtikuuta 2007 ja päättyi toukokuussa 2012, jolloin hänelle langetettiin 50 vuoden vankeustuomio.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taylor on kotoisin Arthingtonista, läheltä Monroviaa. Hänen äitinsä on trinidadilaista sukua, isänsä kuuluu Amerikasta palanneeseen orjasukuun. Taylor opiskeli Bentley Collegessa Bostonissa Yhdysvalloissa 1972–1977.

Hänet pidätettiin Yhdysvalloissa 1979, jonka jälkeen hän pakeni takaisin Liberiaan 1980, pian sen jälkeen kun ylikersantti Samuel Doe oli suorittanut onnistuneen vallankaappauksen. Taylor päätyi Doen hallintoon vastaamaan suuresta osaa budjetista. Doe syytti häntä myöhemmin 900 000 dollarin kavaltamisesta ja Taylor pakeni takasin Yhdysvaltoihin. Hän päätyi vankilaan Massachusettsissa, seuranaan luovutuspyyntö. Taylor pakeni vankilasta 15. syyskuuta 1985 neljän muun kanssa perinteisin keinoin sahaamalla kalterit poikki. Taylor pakeni Yhdysvalloista ja vietti arvailujen mukaan seuraavat vuodet Libyassa saamassa sotilaskoulutusta. Oikeudenkäynnissään vuonna 2009 Taylor väitti saaneensa pakomatkaansa apua Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:lta[1].

Taylor aloitti kapinan Liberiassa joulukuussa 1989. Hänen joukkonsa, kansallispatrioottinen rintama NPFL hallinnoi pian suurta osaa maasta. Suurin osa taistelijoista tuli gio- ja mano kansoista, joita Doen hallitus sorti. Taylor sai myös Libyan, Norsunluurannikon ja Burkina Fason tukea. Vuonna 2012 Boston Globe-lehti paljasti, että Taylor oli 80-luvulla myös yhteistyössä CIA:n kanssa, joskin yhteistyön yksityiskohdat on Yhdysvaltain kansalliseen turvallisuuteen vedoten salattu [1]. Vuodessa armeija valloitti 80 % maasta. Doe syöstiin vallasta ja kidutettiin kuoliaaksi vankilassa Prince Johnsonin toimesta, joka oli tuolloin Taylorin liittolainen. Sota muuttui seitsemän kansallisuuden väliseksi taisteluksi maan luonnonvaroista; jopa 200 000 sai surmansa ja miljoona ajettiin kodeistaan.

Sierra Leonen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1991 Foday Sankoh aloitti sodan aluksi sadan miehen yhdistyneen vallankumouksellisen rintaman johdossa Sierra Leonessa lähellä Liberian rajaa. Sankoh ja Taylor olivat kumppaneita jo 1980-luvulta, jolloin molemmat olivat Muammar Gaddafin opissa ja hakemassa tukea. Sierra Leonen sisällissodan alettua Sankoh tuki voimakkaasti Tayloria ja Gaddafia, joilta hän vaihtoi timantteja aseisiin. Vuonna 1992 Sam Bockarie nousi yhdistyneen vallankumouksellisen rintaman taisteluosaston komentajaksi. Taylor oli hänen neuvonantajansa viisi vuotta, ja kun Sankoh lähti maanpakoon Nigeriaan vuonna 1997, Bockarie nousi rintaman johtoon. Joukot marssivat Freetowniin, jossa presidentti Ahmad Tejan Kabbah pakotettiin neuvotteluihin. Rauha solmittiin heinäkuussa 1999, mutta väkivaltaisuudet jatkuivat vielä vuoteen 2001. Sierra Leonen oikeusistuin syytti Tayloria rikoksista ihmiskuntaa vastaan 7. maaliskuuta 2003. Bockarie tapettiin Taylorin käskystä 2003, luultavasti jotta hän ei voisi todistaa tätä vastaan.

Taylor Liberian presidenttinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun sisällissota päättyi 1996, Taylorista tuli Liberian presidentti 2. elokuuta 1997. Hän sai maanvyöryvoiton vaaleissa, 75 % äänistä. Tarkkailijoiden mukaan vaali oli rehellinen, luultavasti rehellisin Liberiassa ikinä järjestetty. Taylor olisi tosin saattanut jatkaa kapinaa jollei olisi tullut valituksi. Hänen kampanjalauluunsa kuuluivat mm. sanat: "he killed my ma, he killed my pa, I'll vote for him." (hän tappoi äitini, hän tappoi isäni, nyt äänestän häntä).

Taylor hallitsi raskaalla kädellä aseistettujen vartioiden ympäröimänä. Hän ei yrittänyt sovitella välejä entisiin vastustajiinsa, tai ottaa heitä maan hallintoon. Hänen poikansa johti ns. terrorismin vastaista yksikköä. Hänet tunnettiin showmiehenä ja maallikkosaarnaajana. Kun häntä syytettiin 1999 aseiden ja timanttien salakuljetuksesta, Taylor vastasi syytteisiin, että tunnettiinhan Jeesuskin omana aikanaan murhaajana. Tammikuussa 1997 Taylor nai kolmannen vaimonsa, Jewelin.

Vuonna 1999 Tayloria vastaan syttyi kapina Pohjois-Liberiassa ryhmän nimeltä liberialaiset demokratian ja hyvityksen puolesta (LURD) toimesta. Ryhmittymää on syytetty vakavista rikkomuksista ja on olemassa todisteita, että Guinean hallitus joko tukee tai kontrolloi sitä. Alkuvuodesta 2003 LURD hallitsi Pohjois-Liberiaa, ja Etelä-Liberiassa syntyi toinen ryhmittymä, liike Liberian demokratian puolesta (MODEL), jota syytettiin Norsunluurannikon tukemaksi. MODEL saavutti nopeasti menestystä ja kesällä Taylorin hallitus hallitsi enää kolmannesta maasta.

Kesäkuussa 2003 YK:n tuomioistuin antoi Taylorista pidätysmääräyksen syyttäen häntä sotarikoksista. YK:n mukaan Taylor oli luonut ja tukenut Sierra Leonin kapinallisryhmää, jota syytettiin mm. lapsisotilaiden käytöstä. Syyttäjän mukaan Taylor oli piilotellut al-Qaidan jäseniä 1998 lähetystöpommitusten jälkeen.

Pidätysmääräys annettiin Taylorin ollessa Ghanassa rauhanneuvotteluissa. On väitetty Yhdysvaltain kannustaneen varapresidentti Moses Blahia nousemaan valtaan. Blah kuitenkin laitettiin pois virastaan Taylorin palattua Ghanasta, mutta palautettiin asemaansa muutaman päivän kuluttua. Tällä välin kapinalliset aloittivat pääkaupungin saarron ja siitä käytiin verisiä taisteluja. Yhdysvaltain presidentti George W. Bush lausui kahdesti heinäkuussa 2003, että Taylorin täytyy poistua Liberiasta. 10. elokuuta Taylor esiintyi televisiossa ja ilmoitti eroavansa ja haukkui Yhdysvaltoja.

11. elokuuta Moses Blahista tuli väliaikainen valtionpäämies, kunnes väliaikaishallitus perustettiin 14. lokakuuta. Yhdysvallat toi kolme sotalaivaa ja 2 300 merijalkaväensotilasta maan rannikolle. Taylor lensi Nigeriaan. Yhdysvallat lupasi hänen vangitsemisestaan kahden miljoonan dollarin palkkion marraskuussa 2003.

Rauhansopimuksen mukaan Taylor saa jäädä Nigeriaan, jollei sekaannu Liberian politiikkaan. Interpol jätti hänestä 4. joulukuuta pidätysmääräyksen sotarikoksista ja Geneven sopimuksien rikkomisesta. Nigeria ei kuitenkaan alistunut vaatimuksiin. 6. maaliskuuta 2004 Yhdysvallat jätti Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostoon ehdotuksen Taylorin, hänen perheensä ja liittolaistensa varojen jäädyttämiseksi.

Pidätys ja tuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nigerian hallitus ilmoitti 28. maaliskuuta 2006, että Taylor katosi loistohuvilastaan jossa hän on asunut maanpaossa. Kolme päivää katoamisen jälkeen Nigerian hallitus ilmoitti, että Nigeria aikoo luovuttaa Taylorin Sierra Leonen sotarikostuomioistuimeen. Taylor pidätettiin 29. maaliskuuta 2006, kun hän yritti ylittää Kamerunin ja Nigerian rajaa diplomaattikilvillä varustetulla jeepillä. YK:n irlantilaiset sotilaat pidättivät hänet Gamborun rajakaupungissa Itä-Nigeriassa. Taylor lennätettiin Robertin Kansainväliselle lentokentälle, Monroviaan. Monroviassa Taylor saatettiin YK:n helikopteriin ja lennätettiin Freetowniin Sierra Leoneen.

Taylor oli YK:n vankilassa Freetownissa. YK:n turvallisuusneuvosto päätti 16. kesäkuuta 2006, että Taylorin oikeudenkäynti pidetään Haagissa, Alankomaissa. Taylor lennätettiin 20. kesäkuuta Rotterdamin lentoasemalle ja vietiin vankilaan Haagin Scheveningenissa. Taylorin oikeudenkäynti alkoi 2. huhtikuuta 2007. Tammikuussa 2012 Yhdysvaltain viranomaisilta saadut dokumentit kertoivat Taylorin olleen Yhdysvaltain tiedustelun, ml. Defense Intelligence Agencyn ja CIA:n palkkalistoilla. Taylor kertoi jo 2009 oikeudenkäynnissään Yhdysvaltain agenttien auttaneen häntä vankilapaossa vuonna 1985.[2]

Taylorin oikeudenkäynnit kestivät lopulta vuoteen 2012 saakka. Sen aikana kuultiin 94 todistajaa, muun muassa Naomi Campbellia ja Mia Farrow’ta, jotka olivat saaneet Taylorilta timantteja. Haagin erityistuomioistuimen mukaan Taylor oli tukenut Sierra Leonen sisällissodan aikana julmuuksiin syyllistyneitä kapinallisryhmiä. Todistajat kertoivat Taylorin joukkojen julmuuksista, mutta Taylor itse kutsui oikeudenkäyntiä huijaukseksi. Hänet tuomittiin sotarikoksista helmikuussa 2012. Se oli ensimmäinen valtionpäämiehelle sotarikoksista annettu tuomio Nürnbergin oikeudenkäyntien jälkeen.[3] Tuomioistuin antoi toukokuussa 2012 Taylorille 50 vuoden vankeusrangaistuksen. Syyttäjät olivat vaatineet jopa 80 vuoden tuomiota.[4]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Charles Taylor 'worked' for CIA 19.1.2012. BBC. Viitattu 19.1.2012. (englanniksi)
  2. http://www.bbc.co.uk/news/world-africa-16627628
  3. Liberian ex-presidentti Charles Taylor tuomittiin sotarikoksista YLE Uutiset. 26.4.2012. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 30.5.2012.
  4. Ex-Liberian president Charles Taylor sentenced to 50 years in prison The Globe and Mail. 30.5.2012. Toronto: The Globe and Mail Inc. Viitattu 30.5.2012.