Ihmisoikeudet Kiinassa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kiinan kansantasavalta
National Emblem of the People's Republic of China.svg

Osa politiikan artikkelisarjaa:
Kiinan kansantasavallan politiikka


Kommunistinen puolue

Pääsihteeri · Politbyroo
Keskuskomitea · Keskussotilaskomissio
Kansan vapautusarmeija

Poliitikan johtavat ideologiat

Mao Zedong: Maolaisuus
Deng Xiaoping: Sosial. markkinatalous
Jiang Zemin: Kolme edustusta
Hu Jintao: Tieteellisen kehityksen konsepti

Presidentti · Pääministeri
Kansankongressi · Pysyvä komitea
Neuvoa-antava konferenssi · Valtioneuvosto
Laki · Perustuslaki
Korkein oikeus · Lainsäädäntö
Alueellinen hallinto · Ihmisoikeudet
 n  k  m 

Kiinassa on useita ihmisoikeusongelmia. YK:n mukaan ihmisoikeuksiin sisältyy muun muassa puheoikeus, liikkumisoikeus, uskonnonvapaus ja poliittinen vapaus.

Länsimaiden ja tunnetuimpien ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Kiinassa ei ole täysiä ihmisoikeuksia. Ongelmista ovat raportoineet muun muassa Amnesty International, Human Rights Watch[1], U.S. State Department ja YK.[2]

Kiinassa on ihmisoikeusongelmia muun muassa kuolemanrangaistuksissa, lehdistönvapaudessa, Falun Gongin harjoittajien kohtelussa ja vähemmistöjen oikeuksissa, kuten Tiibetin politiikassa ja islaminuskoisten uiguurien oikeuksissa.

Kiinalainen lukutaito ja lasten mahdollisuus kouluun ovat hyviä.

Kuolemantuomiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amnesty Internationalin mukaan Kiinassa annettiin vuonna 2008 vähintään 7 000 kuolemantuomiota ja 1 700 toimeenpantiin. Tilastot tuomioista eivät ole julkisia. Joulukuussa 2008 Kiina vastusti YK:n suositusta kuolemantuomion kieltämiseksi maailmanlaajuisesti.[3]

Kiina toimeenpani kuolemantuomion Britannian kansalaiselle Akmal Shaikhin 29.12.2009. Kiina ei huomioinut pääministeri Gordon Brownin vetoomuksia. 53-vuotias Shaikh pidätettiin Urumqissa syyskuussa 2007. Viranomaiset löysivät hänen hallustaan huumeita. Shaikh kiisti tienneensä niistä. Kiinan peruste kuolemantuomion käytölle oli pelote.[4]Gordon Brown oli tyrmistynyt Kiinan pääministerille esittämiensä useiden armonanomusten huomitta jättämisestä. Kiinan lain mukaan 50 gramman heroiinin hallussapidosta voi saada kuolemantuomion kansallisuudesta tai huumeen matkatavaroihin joutumistavasta riippumatta.[5]

Kidutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

YK:n ihmisoikeuksien julistus 5 artikla:" Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti." Vuosina 2009 ja 2010 kiinalaiset viranomaiset peittelivät todennäköisiä kidutuksista aiheutuneita vankikuolemia ”hätävalheilla”.[6]

Ihmisoikeusaktivistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hu Jia on Kiinan tunnetuin ihmisoikeusaktivisti. Hänet tuomittiin huhtikuussa 2008 kolmen ja puolen vuoden vankeuteen. Sitä ennen hän oli pitkään vaimon ja tyttärensä kanssa kotiarestissa. Hu Jia on kritisoinut kesäolympialaisia. Fredrik Reinfeldt tapasi Kiinan presidentin Hu Jintao huhtikuussa 2008 ja vaati ihmisoikeusaktivistin Hu Jia vapauttamista. Reinfeldtin mukaan hänen kohtalonsa on järkyttävä. Lisäksi Reinfeldt jätti listan, jossa oli tusina muita nimiä. [7]

Kesäkuussa 2011 Amnesty International julkaisi raportin, jonka mukaan Kiinan hallitus on arabikevään tapahtumien jälkeen puuttunut entistä voimakkaammin ihmisoikeuksia puolustavien lakimiesten toimintaan. Raportin mukaan lakimiesten toimilupia perutaan, heitä häiritään, heitä "katoaa" tahtonsa vastaisesti ja heitä jopa kidutetaan entistä enemmän. Amnestyn mukaan Kiinan 204 000 lakimiehestä vain muutama sata uskaltaa osallistua ihmisoikeuksia käsitteleviin oikeudenkäynteihin.[8]

Tiibet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiibet on Kiinan itsehallintoalue. 14. dalai-lama pakeni Intiaan vuonna 1959. Tiibet on protestoinut itsenäisyyden ja todellisen autonomian puolesta koko miehityksen ajan. Tiibetiläisiä on neljä miljoonaa, joista alle kolme miljoonaa asuu Tiibetissä.[9] Kiina nujersi Amnesty Internationalin mukaan väkivaltaisesti Tiibetin mielenosoitukset maaliskuussa 2008 ja vakuutetusta lehdistövapaudesta huolimatta rajoitti viestimien raportointia asiasta. HRW:n mukaan tapahtuma on yksi merkittävimpiä kansalaiskiistoja vuoden 1989 taivaallisen rauhan aukion mielenosoituksen jälkeen. 10.3.2008 sadat munkit aloittivat rauhanomaiset protestit vajaa 10 km Lhasasta länteen. He vaativat uskonnollisten rajoitusten purkua ja vangittujen munkkien vapauttamista. Kulkueet käynnistyivät Tiibetin vuoden 1959 Kiinan vallan vastarinnan vuosipäivänä.[10]

Tiibetiläiset kutsuvat kiinalaisten 1950-luvun hyökkäystä invaasioksi (maahantunketumiseksi). Kiinan hallitus kutsuu Kiinan vapautusarmejan Tiibetiin saapumista "rauhanomaiseksi vapauttamiseksi." Lehdistön toimintaa on rajoitettu siitä alkaen. Lehtimiehiltä on muun muassa vaadittu lupa Tiibetiin matkustamiseen. Olympialaisten saamiseksi vakuutetut väliaikaiset lehdistöoikeudet eivät sisällä alueellisia rajoituksia. Kiinan ulkoministeriö vaati kuitenkin helmikuusta 2007 alkaen luvan Tiibetiin. Viranomaiset estivät useita lehtimiehiä saapumasta Tiibetiin. Maaliskuusta kesäkuuhun 2008 matkat Tiibetiin kiellettiin kokonaan.[10]

Falun Gong[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Falun Gong on kiinalainen mielen ja kehon harjoitusmenetelmä. Sitä harjoitti Kiinassa 1990-luvulla yli 70 miljoonaa ihmistä. Vaikka kommunistipuolue oli vuosikymmenen puoliväliin asti voimakkaasti tukenut menetelmän leviämistä, se kiellettiin presidentti Jiang Zeminin päätöksellä vuonna 1999, kun sen harjoittajien määrä ylitti kommunistisen puolueen kokonaisjäsenmäärän. Siitä lähtien kiinalaiset Falun Gongin harjoittajat ovat kärsineet viranomaisten käsissä monista ihmisoikeusloukkauksista, joihin lukeutuvat vakavat pahoinpitelyt, psykologinen kidutus, ruumiilliset rangaistukset, pakottaminen raskaita taakkoja sisältävään pakkotyöhön, sitominen erilaisiin fyysistä rasitusta aiheuttaviin asentoihin, eristys likaisiin ja epähygieenisiin olosuhteisiin, polttaminen ja palelluttaminen, kehon herkille alueille annetut sähköshokit, ruumiillista vahinkoa aiheuttava pakkosyöttö, bambutikkujen tunkeminen kynsien alle, nälkiinnyttäminen, valvottaminen, WC:n käyttökielto, raiskaukset ja joukkoraiskaukset, tukehduttaminen, uhkailu, omaisuuden ja rahojen takavarikointi, irtisanominen työpaikasta sekä opiskelijastatuksen menettäminen. Jopa puolet Kiinan pakkotyöleireille vangituista ihmisistä on Falun Gongin harjoittajia.[11][12] Eräiden tutkimusraporttien mukaan vangituilta Falun Gongin harjoittajilta on laajamittaisesti ryöstetty sisäelimiä siirtoelinmarkkinoiden tarpeisiin.[13]

Uiguurit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanpaossa oleva uiguuriaktivisti Rebiya Kadfeera (Rebiya Kadeer?) on syyttänyt Kiinan toimia "kulttuuriseksi kansanmurhaksi". Uiguurit valittavat oman kulttuurinsa, kielensä ja uskontonsa rapistuvan kiinalaisvallan alla. Harvat uiguurit puhuvat kiinaa ja he elävät omailla alueillaan. Vähemmistöjen mukaan kehitysten hyödyt menee lähinnä han-kiinalaisille. 30 vuotta sitten alueella oli 200 000 kiinalaista, nyt heitä on 8 miljoonaa.[14] Nykyään maakunnan 20 miljoonasta asukkaasta 8 miljoonaa on uiguureja. Muita ryhmiä ovat kazakit, huit ja kirgiisit. Alueella on runsaat öljy- ja kaasuvarat.[15]

Hallituksen mukaan he ovat nostaneet elintasoa ja nykyaikaistaneet aluetta.

Sananvapaus ja lehdistönvapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien entisen Kiinan kirjeenvaihtajan Pekka Mykkäsen mukaan Kiina oli vuosina 1999-2002 eniten toimittajia vanginnut maa. Tuomiota kärsi ainakin 39 toimittajaa. Esimerkiksi Zhang Shanguang tuomittiin 10 vuodeksi vankilaan ”valtionsalaisuuksien vuotamisesta”. Hän kertoi radiokanavalla 70-80 ihmisen mielenosoituksesta.[16]

Internetsensuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsimaiset yritykset, pääosin amerikkalaiset, avustavat Kiinaa sen internetin sensuurissa. Yrityksiin sisältyy Cisco Systems, Sun, Microsoft, ja Yahoo. Esimerkiksi Cisco Systems on todennäköisesti toimittanut Internetin estoon ja suodatukseen tarvittavaa tekniikkaa. Yritysten toimintaa Kiinassa on arvostellut Toimittajat ilman rajoja. Joulukuussa 2005 EU komission varapuheenjohtaja ja kommunikaatiostrategi Margot Wallström valitti painokkaasti kolumnissaan asiaa. YK-kokous Kansainvälisyys tietoyhteiskunnassa Tunisiassa vuonna 2004 koki selkeästi Kiinan uhkaksi Internetin sananvapaudelle. Sananvapautta on vahvasti rajoitettu Kiinassa. Eleanor Rooseveltin perustaman Freedom House –järjestön mukaan Kiina oli sijalla 177/194 sananvapaudessa vuonna 2006.[17]

2.10.2008 kanadalaisesta raportista paljastui, että eBayn omistama Skype salli Kiinan viranomaisten Skype-palvelimien vakoilun ja sensuurin. Viestejä vakoiltiin ja tallennettiin. e-Bay pyysi anteeksi ja väitti, että vain kiinalaisvalmisteisissa ohjelmia käyttäneiden puheluja valvottiin.[18]

Siirtotyöläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan maaseudulla elää 58 miljoonaa lasta, joiden vanhemmat ovat lähteneet siirtotyöläisiksi kaupunkeihin. Osa ilman vanhempia jääneistä lapsista työskentelee ostaakseen ruokaa ja koulutarvikkeita.[19]

Asumisvapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1995 kiinalaiset ovat saaneet vapauden asua ja työskennellä haluamassaan paikassa.[20]

Hukou-järjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 YK esitti (Committee on Economic, Social and Cultural rights) vahvan huolensa hukou-järjestelmästä, joka de facto (tosiasiallisesti) syrjii maan sisäisiä siirtotyöläisiä työllisyydessä, sosiaaliturvassa, terveyspalveluissa, asunnoissa ja koulutuksessa. Järjestelmä on yhä käytössä, vaikka virallisesti on tiedotettu uudistuksista. YK kehotti Kiinaa luopumaan hukou-järjestelmästä, kuten se on viitannut tekevänsä.[21]

Hukou-järjestelmä luotiin vuonna 1958. Se valvoo maaseutuväestön asuinpaikkaa. Työntekijän sijoittumiseen kaupunkiin tarvitaan asiakirjat työnantajalta. Vuoteen 2003 asti maalaisten piti rekisteröityä poliisille yli kolmen päivän kaupunkivierailujen aikana.[21]

Koska kaungeissa tarvittiin työvoimaa, kunnat myönsivät 1980-luvulla tiukan valvonnan sijaan väliaikaisia rekisteröintejä siirtotyöläisille. Vuonna 2003 Kiinan keskushallinto virallisti nämä paikallisaloitteet sallien maalaisten etsiä töitä kaupungeista. Tämän jälkeen maalaisten ei tarvinnut rekisteröityä kaupunkien poliiseille ja heillä oli oikeus laillisiin työsopimuksiin, työvakuutukseen ja palkkaturva riistoa vastaan. Väliaikainen rekisteröinti ei kuitenkaan anna samoja etuja kuin pysyvä rekisteröinti. Monet siirtotyöläiset eivät ole hakeneet edes väliaikaista rekisteröintiä, koska he ovat siitä tietämättömiä tai pelkäävät kaupungista karkotusta.lähde? Vain 40 %:lla kaupunkien 150 milljoonasta siirtotyöläisestä on pysyvä tai väliaikainen rekisteröinti. Suurimmalla osalla ei ole työsopimiusta.[21]

Kaupunkilaisilla on oikeus sosiaaliturvaetuihin toisin kuin maalaisilla. Näihin sisältyy eläkkeet, ruokatuki, työoikeus, koulutus ja sairaanhoito. Jos siirtotyöläinen ei vaihda statustaan, hän ei ole oikeutettu näihin etuihin.[21]

Väestöpolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhden lapsen politiikkaa alettiin harjoittaa vuonna 1979. Nykyään lapsiluku on 1,8 / pariskunta. Ennen yhden lapsen politiikkaa lapsiluku oli 6. Ilman politiikkaa Kiinan väestömäärä vuonna 2007 olisi 1,7 miljardia.lähde? Silti väestömäärä kasvaa yhä 8-10 miljoonaa vuodessa. Kiinassa poika on vanhuuden investointi, eläke. Naiset menevät naimisiin toiseen perheeseen. Miehet usein painostavat tyttöjen aborttiin.lähde? Joskus aborttiin pakotetaan kahdeksannen odotuskuukauden aikana. Nykyään mies/nais-suhde on 120/100, mutta esimerkiksi Hebein maakunnassa suhde on 134/100. Viranomaiset sulkivat vuonna 2006 yli 200 klinikkaa, jotka tekivät sikiödiagnostiikkaa.[22]

Etnisillä vähemmistöillä ei ole lapsirajoituksia. Maaseudulla kaksi lasta on sallittu.[22] Maaseudulla on niin sanottuja mustia lapsia, joita ei ole merkitty rekisteriin.[23] Rikkaat saavat erivapauksia rahalla tai suhteilla. Tasa-arvon lisäämiseksi joillain paikkakunnilla tyttöperheitä tuetaan taloudellisesti tai tytöt saavat pidemmän koulutuksen.[22]

Keskimääräinen väestötiheys on 124 henkeä/km2. Asutus on keskittynyt. Kiinan väestöstä 90 % asuu 1/10-osan alueella maan pinta-alasta.[23] Kiinassa asuu viidennes maailman asukkaista, joka jakaa 7 % viljelykelpoisesta maasta.[24]

Sosiaaliturva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinassa 91 % yli 15-vuotiaista on lukutaitoisia. Dagens Nyheterin mukaan vuonna 2006 pääministeri Wen Jiabao lupasi maaseudun lapsille ilmaiset koulukirjat ja koulumaksut vuonna 2006.[25] Kiinassa koulutus on kallista. Kiina käyttää alle 3 % BKT:stä koulutukseen, mikä on alle puolet kehittyneiden maiden määrästä. Tammen Kiina-kirjan (2007) mukaan maaseudulta vanhemmat muuttavat kaupunkeihin maksaakseen lasten koulutuksen. Tammen kirjan mukaan vanhemmat maksavat yhä koulukirjat, mutta säästävät 400 yuanin (40 euroa) koulumaksut vuodessa. Kaupungeissa ei ole riittävästi kouluja maaseudulta kaupunkeihin muuttavien vanhempien lapsille.[26]

Äitiysloma on 90 päivää ja kaksosilla 120 päivää.[20]

Vuonna 2007 eläkkeelle jäävistä kaupunkilaisista 15 % saa eläkettä.[26]

Kiinan työttömyydeksi arvioidaan 20 % väestöstä. Työttömyyskorvauksia ei ole.[27] Tammen Kiina-kirjan (2007) mukaan 800 miljoonan maaseutuväestön miehistä 80 % on työttömiä ja ennusteiden mukaan Kiinassa muuttaa maalta kaupunkiin 200 miljoonaa ihmistä 20 vuoden sisällä.[26]

Ihmiskauppa, paritus ja prostituutio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin ulkopoliittisen instituutin tutkijan Johan Lagerkvistin mukaan Kiinassa naisten ihmisoikeudet ovat miehiä alempana ja naisten ja miesten välillä on epätasa-arvo. Ihmiskauppaa vastaan on taisteltu vuodesta 2004. Poliisin mukaan vähintään 9000 naista ja 1000 lasta kidnapataan ja myydään laittomasti vuosittain. Kiinan mafia salakuljettaa kiinalaisia myös työntekijöiksi Eurooppaan. Virallisesti Kiinassa on 3 miljoonaa prostituoitua. Ekonomi Yang Fan arvioi määräksi 20 miljoonaa ja prostituution maksuiksi 6 % BKT:stä. Viranomaisten mielestä prostituution suurin ongelma on seksitaudit. Bordellit ovat laittomia, mutta korruptoitunut poliisi voi saada osan tuotosta. Parittajat ja hotellit toimivat usein yhteistyössä.[28]

Suomen politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vantaa solmi yhteistyösopimuksen kiinalaisen Harbinin kanssa heinäkuussa 2008. Harbinin ihmisoikeusrikokset selvisivät vuonna 2007. Harbin kaupungin viranomaiset kiduttivat Falun Gongin harjoittajia. Vantaan kaupunginjohtaja Juhani Paajasen mukaan ihmisoikeudet paranevat kun luodaan yrityssuhteita Kiinaan. Vantaa ei selvittänyt ihmisoikeusasioita, eikä katso voivansa puuttua niihin. Käytäntö on osa Vantaan kaupungin elinkeinopolitiikkaa.[29]

Amnesty Internationalin suositukset Suomen hallitukselle ovat: Suomen tulisi edistää, että: Kiina sallii rauhanomaiset mielenosoitukset ja perustuslakinsa mukaisesti takaa, että ilmaisun-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus toteutuvat. Rauhanomaisesti mieltään osoittaneet ja mielivaltaisesti pidätetyt vapautetaan. Kiina kutsuu maahan YK:n ihmisoikeustarkkailijoita puolueettoman selvityksen laatimiseksi Tiibetin tapahtumista. Ulkoministeriö varmistaa, että kansalais- ja poliittiset oikeudet ovat keskeisiä EUn ja Kiinan ihmisoikeusdialogissa. Suomen suurlähettiläs seuraa ihmisoikeusaktivisti Hu Jian oikeudenkäyntiä ja tukee hänen vaimoaan Zeng Jinyania.[30]lähde?

Ulkomaiset yrityssuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin ulkopoliittisen instituutin tutkijan tohtori Johan Lagerkvistin mukaan on arvokasta, että Kiinassa arvioidaan kriittisesti poliittinen tilanne eikä peräännytä ilmaisemasta näkemyksiä. Dialogia tulee käydä kaikilla tasoilla, muutoin Kiinasta ei tule vastuullista toimijaa. Ulkomaisilla yrityksillä on suuri mahdollisuus vaikuttaa ihmisoikeuksiin ja demokratisoitumiseen. Jos mielipiteitä ei esitetä, edistystä ei paljonkaan saavuteta. Kiinan johtajat ovat riippuvaisia ulkomaisista yrityksistä talouskasvun jatkumiseksi. Kiinan ympäristöongelma on ihmiskunnan kohtalonkysymys.[31]

Lagerkvist antaa Ruotsin yritysjohdolle viisi avainohjetta kaupankäyntiin epädemokraattisen ja autoritaarisen maan kanssa, kuten Kiina: 1) Kiina ei ole eettisesti vapaa-alue, vaan sama etiikka on voimassa koti- ja ulkokentällä. 2) Kaikkia vieraita tapoja ja käsityksiä ei tarvitse kunnioittaa, vaikka olisikin vieras. Muun muassa paikallista vankeinhoitoa, naisten sortotapoja tai autoritaarista politiikkaa voi ja joskus tuleekin kritisoida paikalla. 3) On voitava olla uskollinen perusarvoilleen, jottei menetä uskottavuuttaan. 4) Älä omaksu ajatuksia Kiinan byrokratiakapitalismin loistavuudesta. Se on todennäköisesti ohimenevä ilmiö. Kukaan ei tiedä, koska Kiina demokratisoituu. Tämän päivän toisinajattelijat ja maanpakolaiset voivat olla huomisen vallanpitäjiä. 5) Älä ole huoleton maineestasi ja nimestäsi Kiinassa: Globaalissa maailmassa leviävät uutiset yritysten ja maan sosiaalisesta vastuusta nopeasti.[32]

Kiinatutkija Mary Gallagherin mukaan nykyinen talouskasvu ja varsinkin ulkomaiset investoinnit viivästyttävät Kiinan demokratiaa.[33]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Irmeli Repo ja Harri Markkula: Olympian Kiina. Olympia kaukomatkatoimisto, Edita, 2007.
  • Pekka Mykkänen: Kiina rynnistää huipulle. Nemo, 2004.
  • Johan Lagerkvist: Kina i globaliserings mitt. Stockholm: Bokförlaget DN, 2007.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Human Rights Watch: China and Tibet
  2. UN Human Development Report 2003 on China by the United Nations Development Programme
  3. Amnesty International Report 2009 The State of the World's Human Rights, Amnesty International, s. 108
  4. Britannia järkyttyi kansalaisensa teloituksesta Kiinassayle 29.12.2009
  5. Britin teloitus kuumensi Britannian ja Kiinan suhteita, HS 30.12.2009 B3
  6. Vankien oudot kuolemat puhuttavat Kiinassa, Petteri Tuohinen HS 2.7.2010 A17
  7. Reinfeldt bad Kina släppa 13 fångar Svenska Dagbladet 12.4.2008
  8. Kiina tiukentaa otettaan lakimiehistä Viitattu 30.6.2011.
  9. Repo ja Markkula 2007, s. 19
  10. a b China’s Forbidden Zones, Shutting the Media out of Tibet and Other "Sensitive" Stories, Human Rights Watch July 2008. Lehdistövapaus s. 166, Tiibet s. 31-32, 36.
  11. Tong, James: "Revenge of the Forbidden City". Oxford University Press: 2009.
  12. Falun Dafa Information Center. ”Persecution FAQ”. Viitattu 10. elokuuta 2011.
  13. Kilgour, David; David Matas. ”BLOODY HARVEST: Revised Report into Allegations of Organ Harvesting of Falun Gong Practitioners in China”. “Based on our further research, we are reinforced in our original conclusion that the allegations are true. We believe that there has been and continues today to be large scale organ seizures from unwilling Falun Gong practitioners. 
  14. Peking linnottautuu terroria vastaan. Helsingin Sanomat 5.8.2008, s. B2
  15. Säkerheten skärps i OS. Hufvudstadsbladet 5.8.2008, s. 10
  16. Mykkänen 2004, s. 304 ja 306
  17. Lagerkvist 2007, s. 107-109, 122-123
  18. Skype vakoilee kiinalaisia. Helsingin Sanomat 3.10.2008
  19. Lapsityöntekijöitä kuoli ilotulitetehtaalla Guangxissa HS 31.12.2009 A9 Petteri Tuohinen
  20. a b Vi har inte skaffat bil. HBL 13.6.2008, s. 12
  21. a b c d "One Year of My Blood", Exploitation of Migrant Construction Workers in Beijing HRW Human Rights Watch March 2008. s. 8-15.
  22. a b c Lagerkvist 2007, s. 90-97
  23. a b Repo ja Markkula 2007, s. 17
  24. Mykkänen 2004, s. 31.
  25. Snabbguide. Mänskliga rättigheter i Kina Utbildning Dagens Nyheter
  26. a b c Bailey Alison: Kiina, Kansa/Maa/Kulttuuri/Historia 2007. Tammi (Dorling Kindersley Ltd 2007). Työttömyys s. 137, eläke s. 170, koulutus s. 179.
  27. Repo ja Markkula 2007, s. 21
  28. Johan Lagerkvist, Kina i globaliserings mitt, Bokförlaget DN, Stockholm 2007 s. 86-88
  29. Vantaa aloitti yhteistyön ihmisoikeuksia polkevan kiinalaiskaupungin kanssa. Helsingin Sanomat 12.7.2008, s. A11
  30. Frank Johansson
  31. Lagerkvist 2007, s. 44-45, 141
  32. Lagerkvist 2007, s. 44-45
  33. Lagerkvist 2007, s. 45, 141

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]