Kajakki
Sivulta puuttuu 
Kajakki on melontaan käytettävä matala vene, jota melotaan kaksilapaisella melalla. Kaksilapainen mela ja istuma-asento erottavat kajakin kanootista. Lisäksi kajakin kansi on useimmiten umpinainen. Melojan istuimen kohdalla on aukko, joka yleensä suljetaan joustavalla aukkopeitteellä, kun meloja on istunut kajakkiin, jotta kannelle roiskuva vesi ei pääse kajakin sisään. Toisin kuin soutuveneessä, kajakissa meloja istuu kasvot menosuuntaan päin. Kahden melojan kajakkia kutsutaan kaksikoksi.
Alkujaan kajakkeja käyttivät eskimot, jotka valmistivat kajakkinsa pingottamalla hylkeennahkaa puukehikon päälle. Esimerkiksi Grönlannissa kajakit valmistetaan melojan mittojen mukaan - 3 x pituus, leveys lantion leveys + kämmenen leveys + 2 cm kummallekin puolelle. Näin pituus on saatu hallittavaksi kantavuudesta tinkimättä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Mallit ja materiaalit
Nykyaikana kajakkimelonnasta on tullut suosittu liikunta- ja urheilumuoto. Kajakkeja valmistetaan erilaisia eri tarkoituksiin useista eri materiaaleista.
Tärkeimmät kajakkityypit ovat:
- Retkikajakki on suunniteltu pitkille melontamatkoille, jolloin tarvitaan kompromissi kajakin nopeuden ja kajakkiin mahtuvien retkeilyvarusteiden välillä. Pituus noin 5 m, leveys 55–60 cm.
- Merikajakki on retkikajakki, joka on suunniteltu käyttäytymään hyvin meren aallokossa ja pitämään suuntansa. Pituus noin 5,0–5,8 m, leveys 52–60 cm.
- Kuntokajakki on kevyt ja nopea kajakki, johon ei mahdu paljon kuormaa.
- Koskikajakki on nimenomaan koskissa melontaan suunniteltu lyhyt kajakki.
- Slalomkajakki on koskipujotteluun tarkoitettu kajakki.
- Poolokajakki on kanoottipoolon pelaamiseen tarkoitettu lyhyt tylppäpäinen kajakki.
- Freestylekajakki on lyhyt koskikajakki, joka on tarkoitettu kosken kuohuissa temppuilemiseen.
- Ratakajakki on mahdollisimman nopea, jolloin esimerkiksi vakaudesta on tingitty. Kansainvälisistä ratamelonnan kilpasäädöksistä on poistettu minimileveyssäädös, minkä jälkeen ne ovat entisestään kaventuneet.
- Avokajakki on lyhyt ja leveä, ja sen istuma-aukko on tavallista kajakkia huomattavasti suurempi.
- SOT-kajakki (sit-on-top) on kerrosrakenteinen, usein kalastukseen tarkoitettu ns. päällä istuttava kajakki.
- Kokoonpantava kajakki voi olla joko ilmatäytteinen tai kokoontaitettava, eskimokajakkien tapaan kehikon päälle pingotetusta vesitiiviistä kankaasta koostuva kajakki.
Tärkeimmät kajakkien valmistusmateriaalit ovat polyeteeni, lasikuitu, diolen, kevlar ja hiilikuitu. Polyeteeni eli muovi on edullista ja kestää hyvin kolhuja. Muovikajakit ovat kuitenkin raskaita, eikä niiden pinta ole yhtä "liukas" eli nopea kuin kuituisten kajakkien pinta. Muovi myös pehmenee korkeassa lämpötilassa, ja koko kajakki voi helteellä vääntyä kieroksi, jos sen esimerkiksi kiinnittää auton kattotelineelle liian tiukasti.
Lasikuitu ja Diolen ovat keveitä, jäykkiä ja "liukkaita" materiaaleja. Lasikuidun ongelmana on sen heikko iskunkesto. Pinta naarmuuntuu helposti, ja kolhut kiviin voivat etenkin koskissa johtaa kajakin hajoamiseen. Diolen on kestävää, mutta lasikuitua kalliimpaa.
Kajakkeja valmistetaan myös puusta. Nykyaikaiset puukajakit valmistetaan liimaamalla rimoista runko ja päällystämällä se lasikuitukangas/epoksi-pinnoitteella.
Meri- ja kuntokajakkeja ohjataan tavallisesti nostoevällä tai peräsimellä. Näille pitemmille kajakeille on tyypillistä suuntavakavuus, suoraan kulkeminen. Koskikajakkien ominaisuus on oiva kääntyvyys ja niitä ohjataan pelkästään melalla ja melojan painon siirroilla.
[muokkaa] Varusteet
Päiväretkille riittää varustukseksi kajakin lisäksi mela, melontaliivi ja aukkopeite, mutta pidemmillä retkillä on hyvä varata mukaan myös muita varusteita.
Mela on varusteista tärkein. Kajakkimela on kaksilapainen ja pituudeltaan runsaat kaksi metriä. Perinteisesti melan varsi ja lavat on tehty puusta, ja puumeloja käytetään edelleen. Perusmelan lavat tehdään polyeteenistä ja varsi alumiinista, jolloin mela on kestävä, mutta raskas etenkin pitkille melontaretkille. Lasikuituinen varsi keventää painoa merkittävästi, mutta kaikkein keveimmät melat tehdään nykyään hiilikuidusta.
Melontaliivi on erityisesti melontakäyttöön suunniteltu kelluntaliivi. Se ei ulotu vyötärölle asti, jotta ylävartaloa pystyy meloessa kiertämään vapaasti. Tällaisen liivin käyttäjän on oltava veteen joutuessaan tajuissaan, koska liivi ei käännä uimarin kasvoja pinnalle automaattisesti, ja tästä syystä jotkut melojat käyttävät ilmalla täyttyviä "paukkuliivejä" eli 150N liivejä.
Aukkopeite sulkee kajakin istuinaukon, kun meloja istuu kajakissa, jotta kajakkiin ei pääse sisään vettä.
Sokkopeitettä käytetään kajakin istuinaukon sulkemiseen silloin kun kajakki ei ole käytössä. Esimerkiksi automatkoilla tai sadesäällä on mukava pitää ohjaamo eli istuinaukko kuivana.
Puolipeite sulkee istuinaukon vain osittain. Sitä käytetään hyvissä sääoloissa, jolloin aallot eivät todennäköisesti roiski vettä kajakin sisään.
Neopreenivaatteet lämmittävät myös märkinä. Suomen kylmissä vesissä erityisesti neopreenihanskat ja -tossut ovat usein tarpeen. Näitä käytetään enemmän koskimelonnassa kuin retkimelonnassa.
Letkullinen juomapussi mahdollistaa juomisen myös aallokossa, jossa otteen irrottaminen melasta ei ole välttämättä mahdollista.
Vesitiiviit pakkauspussit tai vesitiiviit tavaratilat pitävät varavaatteet, eväät ja retkitarvikkeet kuivina, mikäli kajakki jostain syystä sattuisi kaatumaan.
Pelastustarvikkeet ovat merellä usein tarpeen. Äyskäri tai pumppu auttavat kaatuneen kajakin tyhjennyksessä. Koottava varamela on tarpeen jos varsinainen mela katkeaa. Joki- ja etenkin koskimelonnassa heittoköydellä voi auttaa kajakkinsa kaatanutta toveria rantaan. Köysi tai hinausvyö on tarpeen väsyneen tai loukkaantuneen melojan hinaamiseksi. Hätäraketit, pilli, soihdut ja ensiapupakkaus tulee olla aina vesillä mukana. Matkapuhelin vesitiiviisti pakattuna käden ulottuvilla on myös oiva apu.
Pimeällä meloessa on saatavilla oltava ympäristöön näkyvä valkoinen valo, vaikka sen ei tarvitsekaan olla jatkuvasti päällä. Järkevää toki olisi pimeällä käyttää aina valoa. Valon tulee olla tasaisesti valaiseva tai tarvittaessa näytettävä, vilkkumaton valkoinen valo. Muunvärisiä tai vilkkuvia valoja ei tule käyttää vesiliikenteessä, jossa merenkulun turvalaitteiden valoilla on tarkka merkitys.
Tärkeintä on kuitenkin omien taitojen kehittäminen siten, että riskitilanteet voidaan ennalta välttää ja harjoitella myös toimintaa hätätilanteissa kuten pelastautumista ja toveripelastusta. Eskimokäännöksen osaaminen ei ole välttämätöntä retkimelojalle, mutta "pomminvarmaksi" opeteltu eskimo on hyvä lisätaito. Myös kaikkia turvavälineitä on syytä käyttää harjoitusmielessä ennen kuin lähtee tositoimiin.
Hattu ja aurinkolasit suojaavat melojaa auringolta, kuten myös aurinkovoide, jota ei kesäisin tule unohtaa.
[muokkaa] Kajakkiin nouseminen ja siitä poistuminen
Useimmiten kaatuminen tapahtuu kajakkiin noustessa tai siitä poistuessa. Helpoin tapa nousta kajakin kyytiin matalahkolta laiturilta on asettaa kajakki laiturin viereen ja asettamalla mela aukon taakse puolittain laiturilla. Tämän jälkeen istutaan laiturille tai melan päälle pitäen toinen käsi laiturilla melan päällä ja toinen käsi pitää kiinni kajakin aukosta ja melasta. Siirtyminen kajakkiin tapahtuu siirtämällä ensin toinen jalka kajakin sisään ja siirtämällä painoa osin jo kajakin päälle. Seuraavaksi siirretään toinenkin jalka laiturilta kajakin sisään ja punnerretaan edelleen melasta kiinni pitäen kajakin sisään. Mikäli aukko on riittävän iso voi takamuksen laskea istuimelle ennen jalkojen oikeisemista, muutoin on istuttava hetkeksi takakannelle ja oikaistava polvet kannen alle.
Rantautuessa laiturille tehdään samat toimenpiteet käänteisessä järjestyksessä. Rantautuessa on erityisesti varottava aloittelijoille tyypillistä tapaa asettaa vedenpuoleinen käsi istuma-aukon reunalle ja toinen käsi laiturille, sekä ponnistaa tästä ylöspäin. Tämän virheen seurausta kuvaa ilmaisu "nousi kanootista väärälle puolelle".
Luonnonrannassa, etenkin tasaisesti syvenevällä hiekkarannalla, kajakki asetetaan veteen rannan suuntaisesti, työnnetään sen verran ulos että sen alla on viitisen senttiä vettä ja asetetaan mela selän taakse, lapa rannalle. Sitten noustaan kajakkiin kuten yllä on kuvattu. Jos kajakki painuu pohjaan kiinni, sitä voi helposti siirtää sivullepäin asettamalla melan pystyyn meren puolelle ja nostamalla melojaa painamalla melalla ja rannan puolella olevalla kädellä pohjasta.
Matalassa rantavedessä kajakkiin voi myös nousta kajakin peräkannelta. Melojan tulee ensin istuutua jalat kajakin molemmin puolin aukon takaosaan peräkannelle, niin että jalat yltävät tukevasti pohjaan. Näin kajakki pysyy tukevasti pystyssä. Kajakkiin noustaan yksinkertaisesti pudottautumalla istumaan istuimelle ja nostamalla jalat sisään.
Aallokossa saattaa olla tarpeen asettaa kajakki rannalle vedenrajaan kohtisuorasti kohti merta, asettua kajakkiin ja sulkea aukkopeite ja sitten lykkiä kajakkia eteenpäin kohti merta melan ja käden varassa. Rantautuminen voidaan suorittaa tullen vauhdilla kohti rantaa. Nämä tavat kuluttavat kajakkia eikä niitä siksi suositella. Lisäksi kajakin peräsin tai evä saattaa tukkeutua hiekasta tai särkyä.
