Reaalipolitiikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Reaalipolitiikka on ulkopolitiikkaa, joka pyrkii sopeutumaan vallitseviin oloihin ja sivuuttamaan periaatteelliset, ideologiset tai moraaliset seikat. Se on mahdollisen politiikkaa, jossa periaatteet jäävät toisarvoisiksi.[1]

Sanan historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanan alkuperä on 1800-luvulla, jolloin vastayhdistyneen Saksan kansleri Otto von Bismarck viittasi sillä Euroopan mahtivaltioiden kuningashuoneiden keskinäiseen valtapeliin. Muilla kielillä käytetään yleensä alkuperäistä saksankielistä muotoa Realpolitik, joka juontuu sanoista real (todellinen, aktuaalinen) ja Politik (politiikka).

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reaalipolitiikan tärkeimpänä sisältönä on mukautuminen vallitseviin tosiasioihin ilman ideologista sitoutumista. Kuitenkin 1800-luvulla "kansallinen ylpeys" saneli sen, miten pitkälle käytännössä voitiin joustavaa ulkopolitiikkaa toteuttaa. Realpolitikin alkuunpanneen järjestelmän romahdus tapahtuikin ensimmäisen maailmansodan myötä.

Euroopan kuningashuoneiden hegemonian murruttua reaalipolitiikka alkoi tarkoittaa yhä enemmän myös uusien valtiomahtien, kuten Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton, harjoittamaa politiikkaa. Näiden valtioiden ympärille muodostuneet blokit ajautuivat kylmän sodan aikana ydinasevarustelun takia kauhun tasapainoon, joka pakotti molemmat osapuolet noudattamaan reaalipolitiikkaa.

Reaalipolitiikkaa on arvosteltu periaatteettomaksi opportunismiksi. Esimerkiksi Länsi-Saksan liittokansleri Willy Brandtin aloittama lähentyminen Neuvostoliittoa kohtaan oli hänen vastustajiensa mielestä opportunismia.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Erling Bjøl (päätoim.): Otavan suuri maailmanhistoria. osa 21, Hakemisto, s. 188. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-09954-X.