Christopher Hitchens

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Christopher Hitchens
Henkilötiedot
Syntynyt13. huhtikuuta 1949
Portsmouth, Britannia
Kuollut15. joulukuuta 2011 (62 vuotta)
Houston, Yhdysvallat
Kansalaisuus brittiläinen, yhdysvaltalainen
Ammatti toimittaja
Puoliso Eleni Meleagrou (1981–1989)[1]
Carol Blue (1989–2011)[2]
Lapset kaksi tytärtä ja poika
Uskonnollinen kanta uskonnoton, ateisti
Kirjailija
Äidinkielienglanti
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Christopher Eric Hitchens (13. huhtikuuta 1949 Portsmouth, Britannia15. joulukuuta 2011 Houston, Yhdysvallat[3]) oli brittiläis-yhdysvaltalainen kirjailija, toimittaja ja kirjallisuuskriitikko. Hän kirjoitti artikkeleita, kolumneja ja esseitä useisiin lehtiin, kuten Vanity Fair, The Atlantic, The Nation ja Slate. Kirjoitustensa myötä hänestä tuli vakioesiintyjä television keskusteluohjelmissa ja kysytty luennoitsija.[3]

Hitchens arvosti Thomas Jeffersonia ja George Orwellia ja arvosteli ankarasti muun muassa Äiti Teresaa, Henry Kissingeriä ja Bill Clintonia. Voimakkaiden mielipiteiden esittäjänä Hitchens sai osakseen sekä runsaasti kiitosta että voimakasta paheksuntaa[3]. Poliittisena havainnoitsijana ja poleemikkona Hitchens aloitti uransa vasemmistolaisissa julkaisuissa. Hitchens alkoi tehdä eroa poliittiseen vasemmistolaisuuteen 1980-luvun lopulla, jolloin hän alkoi arvostella sitä taipumuksesta kulttuuriseen relativismiin ja länsimaiden syyttämiseen maailman ongelmista. Ratkaiseva sysäys oli länsimaisen vasemmiston ”vaisu reagointi” ajatolla Khomeinin Salman Rushdielle julistamaan fatwaan.[4][5] New Yorkin syyskuun 11. päivän iskut vahvistivat hänen näkemystään siitä, että Yhdysvaltain on puututtava kansainvälisiin kriiseihin[6] sekä arvosteluaan ”islamilaista fasismia” kohtaan[3].

Hitchens sanoi edustavansa valistuksen arvoja, kuten järkeä, tiedettä, vapaamielisyyttä sekä kirkon ja valtion eroa. Uskonnot edustivat Hitchensille totalitarismia, moraalisen vastuun ohittamista, suvaitsemattomuutta, järjettömyyttä ja väkivaltaa. Uskontokritiikistä ja ateismista hän kirjoitti vuonna 2007 ilmestyneessä kirjassaan Jumala ei ole suuri: Kuinka uskonto myrkyttää kaiken.[3]

Uskontokritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Jumala ei ole suuri

Hitchens muun muassa sanoi olevansa pettynyt siihen, miten Yhdysvaltain uskonnollisissa yhteisöissä vastattiin syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin. Helsingin Sanomien haastattelussa vuonna 2008 hän sanoi: ”Silloin olisi ollut hyvä hetki puolustaa yhteiskuntaa, joka erotti valtion ja kirkon toisistaan ja antoi arvon sananvapaudelle ja vapaalle tutkimukselle. Mutta ei!” Maailman uskonnollisimman maan Hitchens sanoo olevan Pohjois-Korea. Hitchensin mukaan se on käytännössä teokratia, valtio jota hallitsee jumalhahmo.[7]

Hitchensin mielestä Äiti Teresa ei ollut köyhien vaan köyhyyden ystävä. Todellista köyhien auttamista olisi Hitchensin mukaan ollut naisten tasa-arvo ja koulutus.[8] Hitchens puolusti islam-kriitikko Ayaan Hirsi Alia ja Muhammad-pilapiirroksia julkaissutta Jyllands-Postenia.[8][9]

Sananvapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etenkin islaminuskoisia loukanneiden pilapiirrosten myötä nousseen kohun yhteydessä Hitchens painotti, että sananvapauteen tulee nimenomaan kuulua oikeus loukata. Hän käytti esimerkkinä myös Ranskassa säädettyä lakia, jonka mukaan holokaustin kieltäminen on rikos. Tämä on hänen mukaansa väärä lähtökohta, joka antaa radikaalille näkemykselle enemmän tukea kuin estäisi sen yleistymistä. Typerien näkemysten ilmaisun tulisi Hitchensin mukaan johtaa ilmaisijan ja näkemyksen naurunalaistamiseen, joka riittää typeryyksien tukahduttamiseen. Tämä on sivistyneelle kanssakäymiselle arvollisempi tapa kuin kieltely. Hitchens painotti myös voimakkaasti, että loukkaantua saa, mutta loukkaantumista ei ole oikeutta ilmaista väkivalloin. [10]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hitchens The College of New Jerseyssä pitämänsä puheen jälkeen vuonna 2009.

Hitchens oli lähtöisin vaatimattomista oloista, mutta vanhemmat halusivat kouluttaa hänet kalliissa yksityiskouluissa. Hän opiskeli Oxfordin yliopistossa, mutta sanoi eläneensä siellä kaksoisroolissa, työläisväkeen samastuvana vasemmistolaisena, joka seurusteli sujuvasti yläluokan kanssa.[3] Hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat muiden muassa kirjailijat Martin Amis ja Ian McEwan[11].

Hitchens muutti Yhdysvaltoihin 1980-luvun alussa. Hän asui Washingtonissa.[3] Hitchensistä tuli Yhdysvaltain kansalainen 13. huhtikuuta 2007, joka on hänen oma syntymäpäivänsä ja myös hänen sankarinsa Thomas Jeffersonin syntymäpäivä.[7][8]

Hitchens avioitui ensimmäisen kerran Eleni Meleagroun kanssa 1981. Pariskunnalla oli poika ja tytär. Vuonna 1989 Hitchens erosi Meleagrousta ja avioitui yhdysvaltalaisen Carol Bluen kanssa. Heillä oli yksi tytär.[1][2]

Syöpää sairastanut Hitchens kuoli keuhkokuumeeseen joulukuussa 2011 Teksasin Houstonissa sijaitsevassa sairaalassa. Hän oli kuollessaan 62-vuotias.[12]

Jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Kuvalehteen kirjoittaneen toimittaja Marko Maunulan mukaan Hitchens oli pahimmillaan mahtipontinen ja rasittava, parhaimmillaan rohkea, terävä ja omaperäinen ajattelija.[5] Matti Apunen kirjoitti Helsingin Sanomissa Hitchensin edustaneen kaikkea sitä, mikä länsimaisessa älymystössä ja journalismissa on ollut parasta: sivistystä, johdonmukaista ajattelua ja pelottomuutta. Apusen mukaan Hitchensin teoksissa ilmeni kielen rikkaus ja laaja kirjallisuuden tuntemus.[8]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Levy, Geoffery: So Who Were the Two Tory Ministers Who Had Gay Flings with Christopher Hitchens at Oxford? Daily Mail. 6.3.2010. Viitattu 29.1.2012. (englanniksi)
  2. a b Gordon, Meryl: The Boy Can't Help It New York Magazine. 19.5.1999. Viitattu 29.1.2012. (englanniksi)
  3. a b c d e f g Luoma-aho, Veera: Ateisti piti syöpäänsä ikävystyttävänä. (digitilaajille) Helsingin Sanomat, 17.12.2011, s. C 11. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.1.2011. Arkistoitu. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Luce, Edward: Lunch with the FT: Christopher Hitchens 11.1.2008. Financial Times. Viitattu 12.1.2008. (englanniksi)
  5. a b Maunula, Marko: Christopher Hitchens, 1949-2011 16.12.2011. Suomen Kuvalehti, blogit. Arkistoitu 26.8.2012. Viitattu 11.1.2012.
  6. Transcript: Bill Moyers Talks with Christopher Hitchens 20.12.2002. Public Affairs Television. Viitattu 11.1.2011. (englanniksi)
  7. a b Saksa, Markku: Riidoissa maailman kanssa (vanhentunut linkki) 12.10.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 10.1.2012. [vanhentunut linkki]
  8. a b c d Apunen, Matti: Yhden hengen totuuskomissio. Helsingin Sanomat, 20.12.2011, s. A2.
  9. Tontti, Jarkko: Kurjuuden juurilla Vihreä lanka. 20.9.2010. Viitattu 11.1.2012.
  10. Freedom of Expression Must Include the License to Offend Intelligence 2 debates. 18.10.2006. Arkistoitu 27.1.2013. Viitattu 26.12.2012. (englanniksi)
  11. Kirjailija Christopher Hitchens on kuollut (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 16.12.2011. Arkistoitu 25.5.2012. Viitattu 11.1.2012.
  12. Kirjailija Christopher Hitchens on kuollut (arkistoitu linkki) 16.12.2011. Ylen uutiset. Arkistoitu 20.1.2012. Viitattu 10.1.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]