Yhdysvaltain presidentinvaalit 1980

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yhdysvaltain presidentinvaalit 1980
Flag of the United States.svg
1976 ←
4. marraskuuta 1980
→ 1984

  Official Portrait of President Reagan 1981.jpg JimmyCarterPortrait2.jpg
Ehdokas Ronald Reagan Jimmy Carter
Puolue Republikaaninen puolue Demokraattinen puolue
Kotiosavaltio Kalifornia Georgia
Varapresidenttiehdokas George H. W. Bush Walter Mondale
Valitsijamiesääniä 489 49
Osavaltiot 44 6 + D.C.
Ääniä 43 903 230 35 480 115
Kannatus 50,7 % 41,0 %

ElectoralCollege1980.svg

Vaalin tulokset osavaltioittain

Presidentti virassa ennen vaaleja

Jimmy Carter
Demokraattinen puolue

Uusi presidentti

Ronald Reagan
Republikaaninen puolue

Yhdysvaltain vuoden 1980 presidentinvaalit olivat istuvan presidentin Jimmy Carterin murheenkryyni. Vastaehdokas Ronald Reagan (republikaani) löi hänet ylivoimaisesti. Harvoin istuva presidentti syrjäytetään. Carterin kohtaloksi koituivat Iranissa olevat yhdysvaltalaiset panttivangit. Yhdysvaltain ulkopuolinen lehdistö syytti Reagania ja hänen leiriään salaisesta sopimuksesta, jonka perusteella panttivangit pysyisivät vangittuina vaalien pitämiseen saakka. Monien analyytikkojen mukaan presidentti Jimmy Carterin kykenemättömyys ratkaista kriisi johti lopulta hänen tappioonsa Reaganille.

Esivaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Republikaaninen puolue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkaat

Reagan voitti esivaalit ja valitsi varapresidenttiehdokkaakseen George H. W. Bushin.

Demokraattinen puolue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkaat

Presidentti Carterin uudelleenvalinnan haastoi liberaali senaattori Ted Kennedy. Kennedyn kampanja, vaikka oli hän paljon vetovoimaisempi ja kampanja persoonallisempi kuin Carterin, oli huonosti organisoitu ja se ei pystynyt pääsemään ylitse henkilökohtaisista ongelmista, eritoten vuoden 1969 auto-onnettomuudesta, jossa menehtyi Kennedyn naispuolinen sihteeri hämärissä olosuhteissa. Vaikkakin puolueen yhtenäisyys Iranin panttivankikriisissä antoi Carterille johtoaseman alkuvaiheessa ja pakotti Brownin pois kisasta, Kennedy teki myöhemmin paluun. Demokraattisen puolueen valtakunnallisessa kokouksessa Kennedy hyväksyi ehdokkuuden ja vaati liberaalimpaa asennetta puolueelle puheessa minkä monet näkivät hänen uransa parhaimpana.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ronald Wilson Reagan republikaani 43 903 230 ääntä (50,7 %) 489 valitsijamiestä
  • James Earl "Jimmy" Carter demokraatti 35 480 115 ääntä (41 %) 49 valitsijamiestä
  • John Bayard Anderson 5 719 850 ääntä (6,6 %) ei valitsijamiehiä
  • Ed Clark 921 128 ääntä (1,1 %) 0 David H. Koch ei valitsijamiehiä
  • Barry Commoner 233 052 ääntä (0,3 %) ei valitsijamiehiä