Madeleine Albright

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Madeleine Korbelová Albright
Secalbright.jpg
Madeleine Albright ministeriaikansa kuvassa.
Yhdysvaltain 64. ulkoministeri
23. tammikuuta 199720. tammikuuta 2001
Edeltäjä Warren Christopher
Seuraaja Colin Powell
Yhdysvaltain 20. YK:n suurlähettiläs
27. tammikuuta 199321. tammikuuta 1997
Edeltäjä Edward J. Perkins
Seuraaja Bill Richardson
Tiedot
Syntynyt 15. toukokuuta 1937 (ikä 76)
Tšekin lippu Praha, Tsekkoslovakia
Puolue Demokraatit
Puoliso Joseph Medill Patterson Albright
Ammatti diplomaatti
poliitikko
Uskonto kristitty
Allekirjoitus Madeleine Albright Signature.svg

Madeleine Korbel Albright, alun perin Marie Jana Korbelová (s. 15. toukokuuta 1937, Praha, Tšekkoslovakia)[1] oli järjestyksessään 64. Yhdysvaltain ulkoministeri. Hän on ensimmäinen kyseisessä virassa toiminut nainen.

Bill Clinton nimitti Albrightin ulkoministeriksi vuonna 1996. Ennen ulkoministeriksi nousuaan hän oli ollut YK:ssa Yhdysvaltojen lähettiläänä.

Albright kävi koulunsa sveitsiläisessä sisäoppilaitoksessa, muutti Yhdysvaltoihin vanhempineen 1950 paettuaan ensin Isoon-Britanniaan kommunistien valtaannousua 1948. Albright puhuu sujuvasti englantia, ranskaa, tšekkiä, venäjää ja puolaa.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Madeleine Albrightin alkuperäinen nimi on Marie Jana Korbelová. Hän sai katolisen kasvatuksen; Albrightin vanhemmat olivat kääntyneet juutalaisuudesta katolilaisuuteen välttääkseen juutalaisvainot. Vuonna 1939 Korbelin perhe pakeni Englantiin sen jälkeen, kun Saksa miehitti Böömin ja Määrin alueet. Monet Albrightin sukulaisista kuolivat holokaustissa, joten pako Englantiin pelasti todennäköisesti tämän hengen. Sodan jälkeen perhe muutti Belgradiin, jossa Madeleinen isä Josef Korbel toimi Tšekkoslovakian Jugoslavian-suurlähettiläänä.

Vuonna 1948 perhe muutti Yhdysvaltoihin, kun kommunistit ottivat vallan Tšekkoslovakiassa. Madeleine opiskeli Sveitsissä ja Yhdysvalloissa. Albrightistä tuli Yhdysvaltojen kansalainen vuonna 1957. Toukokuussa 1959 hän meni naimisiin chicagolaisen journalistin Joseph Medill Patterson Albrightin kanssa, ja avioliitosta syntyi kolme tytärtä. Madeleine ja Joseph erosivat 1982. Vuonna 1996 Albright sai tietää että hänen isovanhempansa oli murhattu Auschwitzissa ja Theresienstadtissa. Albright on kertonut ettei tiennyt vanhempiensa olleen juutalaisia kuin vasta aikuisiässä.

YK-suurlähettiläänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albright tuli Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs 9. helmikuuta 1993. YK-uransa aikana hänellä oli kivinen suhde YK:n pääsihteerin Boutros Boutros-Ghalin kanssa. YK:n päätökseen vaikutti voimakkaasti se, että Yhdysvaltain ulkoministerinä Albright pyrki vaikuttamaan muihin turvallisuusneuvoston jäsenmaihin niin, ettei Ruandan tapahtumia julistettaisi kansanmurhaksi, koska silloin kansainvälinen oikeus olisi velvoittanut YK:n jäsenmaat toimimaan. [3] Tähän oli syynä että Yhdysvaltain asevoimat olivat kärsineet nöyryytyksen Mogadishun taistelussa Somaliassa, ja Valkoisessa talossa oli juuri saatu valmiiksi asiakirja Presidential Decision Directive 25,[4], jossa esitettiin syitä vähentää Yhdysvaltojen osallistumista YK:n rauhanturvatehtäviin. Tästä syystä Yhdysvallat vastusti YK:n lisäjoukkojen lähettämistä Ruandaan. Albright on katunut toimintaansa asiassa myöhemmin ja sanonut että YK:n olisi pitänyt puuttua asiaan.[5]

Yhdysvaltain ulkoministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bill Clinton nimitti Albrightin Yhdysvaltain ulkoministeriksi 5. joulukuuta 1996, ja senaatti vahvisti hänen nimityksensä yksimielisesti 99-0. Ulkoministerikautensa aikana Albright joutui käsittelemään Kosovon kriisiä.[6] Hän tapasi ensimmäisenä Yhdysvaltojen edustajana vuonna 2000 Pohjois-Korean johtajan Kim Jong Ilin Pjongjangissa.[7] Ruandan kansanmurhan aikaan Madeleine Albright pyrki vaikuttamaan YK:n turvallisuusneuvoston jäsenmaihin niin, ettei Ruandan tapahtumia julistettaisi kansanmurhaksi, koska silloin kansainvälinen oikeus olisi velvoittanut YK:n jäsenmaat toimimaan.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 presidentti Barack Obama myönsi Albrightille Vapauden mitalin.[8]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Madam Secretary (2003)
  • The Mighty and the Almighty: Reflections on America, God, and World Affairs (2006)
  • Memo to the President Elect: How We Can Restore America's Reputation and Leadership (2008)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kathryn Cullen-DuPont: Encyclopedia of Women's History in America, s. 7. .
  2. Biography U.S.A Department of State. Viitattu 28.8.2009. (englanniksi)
  3. Peik Johansson, Kuolema Ruandassa. Like 1994
  4. Clinton Administration Policy on Reforming Multilateral Peace Operations (PDD 25) Toukokuu 1994. U.S. Department of State, Bureau of International Organizational Affairs. Viitattu 20.5.2007. (englanniksi)
  5. Interview Madeleine Albright PBS 2004
  6. Albright: 'Kosovo diplomacy reaching its limits' BBC 1998
  7. Albright, North Korea's Kim Jong Il hold second meeting CNN 2000
  8. President Obama Names Presidential Medal of Freedom Recipients 26.4.2012. Whitehouse.gov. Viitattu 30.4.2012. (englanniksi)
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.