Batman

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee sarjakuvaa: muut merkitykset katso Batman (täsmennyssivu).
Batman

Batman eli lepakkomies

Kustantamo DC Comics
Ensiesiintyminen Detective Comics nro 27 (toukokuu 1939)
Luojat Bob Kane
Bill Finger (ei saanut mainintaa)
Tiedot
Oikea nimi Bruce Wayne
Status Aktiivinen
Pituus 188 cm
Paino 95 kg
Ryhmäsidokset JLA, Robin, Outsiders, Batman INC
Edelliset ryhmäsidokset -
Tunnetut henkilöllisyydet Batman, Yön Ritari, Lepakko, Bruce Wayne, Tikku Malone, Viittaritari
Tunnetut sukulaiset Simon Hurt (esi-isä)
Thomas Wayne (isä, kuollut)
Martha Wayne (äiti, kuollut)
Alfred Pennyworth (hovimestari ja ottoisä)
Dick Grayson (adoptiopoika)
Tim Drake/Wayne (adoptiopoika)
Damien Wayne (oletettu biologinen poika)
Terry McGinnis (Koeputkipoika)
Cassandra Cain/Wayne (adoptiotytär)
Tunnetut voimat Inhimillisen fyysisen kunnon huipussa, maailman paras etsivä, Erittäin tarkka psykologian- ja kriminologian tuntemus, Erinomainen päättelykyky

Batman eli Lepakkomies on DC Comics -kustantamon sarjakuvissa esiintyvä supersankari. Bob Kanen ja Bill Fingerin luoma hahmo esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1939 Detective Comics -sarjakuvalehden numerossa 27.

Batman on vuosien varrella seikkaillut sarjakuvien lisäksi niin elokuvissa kuin tahallisen camp-henkisessä televisiosarjassakin 1960-luvulla. Lepakkomiehen ensimmäinen näytelty versio esitettiin kuitenkin jo 1940-luvun alussa. Hahmosta on tehty myös useita animaatiosarjoja 1960-luvulta tähän päivään. Lisäksi hän on ollut vakiohahmo Oikeuden Puolustajista (Justice League) kertovassa sarjakuvassa ja siihen perustuvissa animaatiosarjoissa. Hahmosta on tehty myös useita elokuvia.

Hahmo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Batman on yksi DC Comicsin kuuluisimmista sarjakuvasankareista. Batman on todellisuudessa miljardööri Bruce Wayne, joka asuu kuvitteellisessa Gotham Cityssä. Waynen vanhemmat ammuttiin tämän silmien edessä, kun hän oli vielä pieni poika. Tämän jälkeen hän on vannonut kostavansa kaikille maailman rikollisille. Eräänä iltana lepakko törmäsi hänen ikkunaansa (joissakin tarinoissa vain lensi ohitse). Tästä Wayne sai inspiraation ryhtyä Batmaniksi. Käyttäen rikollisten taikauskoa ja pelkuruutta hyväkseen hän pukeutuu lepakkomaiseen asuun ja käyttää mittavaa omaisuuttaan rakentaakseen itselleen apuvälineitä, joilla hän taistelee niin normaaleja rikollisia kuin Gothamin mielisairaita superrikollisiakin vastaan. Batman pitää fyysistä kuntoaan yllä urheilemalla. Hän hallitsee useita taistelulajeja ja on myös erinomainen analyytikko ja etsivä. Bruce Wayne on vain yksi Batmanin käyttämistä nimistä. Siinä missä Batman on huippuälykäs, vakava ja pessimistinen, hänen alter-egonsa on egosentrinen, ajattelematon ja hedonistinen playboy.

Sarjakuvantekijä Frank Miller siirsi Batman: Yön Ritari -sarjassaan (1986) Batmanin lähitulevaisuuteen psykoottisena kostajana, joka palaa eläkkeeltä pysäyttämään vanhat vihollisensa.

Bruce Waynen syntymäpäivä oli alun perin, 1930-luvun lopulta aina 1950-luvun puoleen väliin saakka, merkitty DC Comics universumin kalenteriin 7:nneksi huhtikuuta. Tämän jälkeen se muutettiin helmikuun 19. päiväksi.[1]

Batmanin synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1938 alussa Teräsmiehen menestyksen myötä Action Comicsin (nykyinen DC Comics) päätoimittajat halusivat lisää supersankareita kustannettaviksi. Bob Kane vastasi ilmoitukseen ja loi yhdessä Bill Fingerin kanssa hahmon nimeltä ”the Bat-Man”. Kanen suunnittelema varhaisversio muistutti hieman Teräsmiestä. Hahmolla oli punertavat trikoot ja saappaat, mutta ei hansikkaita. Lisäksi hahmolla oli Robinin dominomainen naamio ja hahmo kantoi mukanaan köyttä. The Bat-Manilla oli kaksi paksua lepakon siipeä.[2]

Fingerin nähdessä Kanen piirroksen hän ehdotti useita muutoksia: yksinkertainen naamio korvattaisiin huppumaisella naamiolla, siivet muutettaisiin viitaksi ja lisättäisiin hansikkaat, jottei hahmo jättäisi sormenjälkiä. Erityisesti siipien poistamista pidettiin tarpeellisena, koska kaksikko huomasi niiden olevan pikemminkin haitaksi taistelujen aikana. Hahmon värityksessä kaikki punertava poistettiin, koska Fingerin mielestä väri oli liian kirkas. Tilalle vaihdettiin harmaata ja mustaa, mikä sai Batmanin näyttämään uhkaavammalta.

Batmanin luonne sai useita vaikutteita 1930-luvun populaarikulttuurista. Kanen mukaan erityisesti elokuvat Zorron merkki (1920) ja The Bat Whispers (1930) olivat suuresti vaikuttamassa hahmon olemuksen ja luonteen syntyyn. Finger puolestaan yhdisteli kirjallisuuden hahmoja Doc Savagesta, The Shadow’sta ja Sherlock Holmesista, minkä myötä Batmanista tuli mestarietsivä ja tiedemies.

Batman esiintyi ensimmäisen kerran Detective Comics -lehden 27. numerossa maaliskuussa 1939. Ensimmäinen tarina oli nimeltään ”The Case of the Chemical Syndicate”. Tarina oli Kanen mukaan kirjoitettu alun perin pulp-tarinoiden hengessä. Batman kohosi nopeasti hittihahmoksi ja sai oman nimikkeensä tarinoihin jo vuonna 1940, vaikka jatkoikin vielä Detective Comicsissa. National-yhtiöllä oli tuohon aikaan Batmanin lisäksi toinenkin hittisupersankari, Teräsmies. Yhtiön kivijalka rakentuikin suurimmaksi osaksi näiden kahden sankarin varaan. Hahmot esiintyivät ensimmäisen kerran yhdessä tähtinä Worlds Finest Comicsissa.

Robin esiteltiin Detective Comics -lehden numerossa 38 vuonna 1940. Robinin tuominen sarjaan perusteltiin sillä, että Batman tarvitsi apurin, joka käyttäytyisi kuin Sherlock Holmes -tarinoiden Watson ja jonka kanssa Batman voisi keskustella asioista. Myynti melkein tuplaantui, mikä aiheutti markkinoiden sarjakuviin useiden lapsiapurien nousun.

Vuoteen 1942 mennessä oli sarjakuvissa esitelty jo kaikki merkittävät Batman-tarinoiden peruselementit.

1960-luku ja camp-tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1964 mennessä Batmanin myyntiluvut olivat pudonneet merkittävästi ja DC suunnitteli lopettavansa Batmanin. Editoija Julius Schwartz esitteli kuitenkin muutoksia Batmanin tyyliin. Batman palautettiin alkuaikojen etsivätarinoiden pariin, Batmobile suunniteltiin uudelleen ja Waynen hovimestari Alfred Pennyworth ”tapettiin”. Tämän korvasi sarjakuvassa täti Harriet, joka muutti asumaan yhdessä Bruce Waynen ja Dick Graysonin (Robinin) kanssa.

Batman-televisiosarja alkoi vuonna 1966. Sen julkaisu nosti lehden myynnin 900 000 kopioon. Televisiosarjan merkittäviä vaikutuksia sarjakuvaan olivat Batgirlin ja camp-tyylisen ulkoasun siirtyminen sarjakuviin. Sarja toi myös Alfredin takaisin sarjakuvien sivuille.

Sarjan suosion lähdettyä laskuun (loppui jo 1968) Batman-sarjakuvat joutuivat jälleen vaikeuksiin. Vuonna 1969 kirjoittaja Dennis O’Neil ja piirtäjä Neal Adams päättivät palauttaa sarjakuvan juurilleen ja muuttaa Batmanin takaisin ”Yön Kostajaksi”. O’Neil meni DC:n sarjakuvakirjastoon lukemaan vanhoja Batman-sarjakuvia tavoitteenaan selvittää, mitä Kane ja Finger ajoivat oikeastaan takaa.

Batmanin uusi maailma esiteltiin tarinassa The Secret of the Waiting Graves (Detective Comics #395, tammikuu 1970). Heidän tarinoidensa vaikutus myöhempiin Batman-tarinoihin onkin ollut merkittävä, sillä he veivät Batmanin Tim Burtonin Batman-elokuvissa käytettyyn goottilaisen ympäristöön.

1986: Yön Ritari (Dark Knight Returns) ja moderni Batman[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frank Miller, joka tunnettiin aiemmin Marvel-yhtiölle piirtämistään Daredevil-tarinoista, piirsi rajoitetun sarjan Batman-tarinoita vuonna 1986, joka julkaistiin neljässä osassa. Nämä osat on myöhemmin koottu kokonaisuudeksi Yön Ritari. Sarja sijoittui tulevaisuuteen ja Bruce Wayne oli vanhentunut, mutta pukee vielä kerran ylleen Batman-puvun kohdatakseen tulevaisuuden uudenlaiset rikolliset sekä vanhat tutut, eli Jokerin ja Kaksinaaman. Sarjasta tuli taloudellinen menestys ja siitä on sen jälkeen tullut 1980-luvun arvostetuin vakava supersankarisarjakuva Alan Mooren Vartijat-tarinan jälkeen. Sarjakuvan suosion johdosta Miller kirjoitti siihen myös jatko-osan, Yön Ritari iskee jälleen, joka ei kuitenkaan ollut niin suuri menestys kuin edeltäjänsä.

Millerin Batman-maailma oli synkempi ja väkivaltaisempi, kuin mihin oli totuttu. Batman ei ollut hänen tarinoissaan ylväs lainpuolustaja, vaan väkivaltainen omankädenoikeuden toteuttaja.

Alan Moore jatkoi tätä synkkää linjaa käsikirjoittamalla 48-sivuisen tarinan, Batman: Tappava pila, joka ilmestyi vuonna 1988. Tarinassa Jokeri yrittää tehdä komisario James Gordonin hulluksi ja vammauttaa tämän tyttären, jonka jälkeen hän ottaa Gordonin vangiksi ja kiduttaa tätä sekä fyysisesti että henkisesti.

Vuonna 1988 Batman-sarjakuvat saavuttivat huomiota myös, kun DC saavutti 900-numeron rajan ja antoi sen kunniaksi lukijoiden äänestää, pitäisikö Jason Toddin, toisen Robinin kuolla. 28 äänen voimin Todd tuomittiin kuolemaan (tarina: Batman – A Death In Family).

Batmanin apuvälineitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Batarangit ovat bumerangin kaltaisia heittoaseita, yleisimmin käytetty vihollisen harhauttamiseen ja aseistariisuntaan.
  • Batclaw on harppuunan kaltainen, koukkumainen väline, joka ammutaan käsikantaman ulkopuolella olevien esineiden käsittelemiseksi.
  • Grapnel Gun on Batmobilen ohella Batmanin yleisin väline, kädestä laukaistava, runsastakin painoa kestävä koukkuköysi, jolla hän voi vetää itsensä esimerkiksi talojen katoille tai korkeille kielekkeille.

Batsuit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Batmanin asu on kokenut useita designmuutoksia vuosikymmenten aikana, mutta se on pääpiirteiltään pysynyt samana. Asun materiaalina toimii kolmikerroksinen kevlar. Olennaista on asun naamiossa sijaitseva elektroniikka, sisältäen muun muassa pimeänäkölinssejä, kuulokkeita radiotaajuuksien urkkimiseen, kaasufilttereitä ja lämpökameran. Batsuit on lukuisien reinkarnaatioidensa aikana kuitenkin pääpiirteiltään ollut samanlainen; mustalla lepakkonaamiolla, hansikkailla, saappailla ja lentoviitalla varustettu tyköistuva harmaa ihopanssari. Animaatiouniversumissa Batsuit on rankasti pelkistetty ja vaikuttaa ainoastaan tyköistuvalta trikoo- ja lateksiasulta. Elokuvissa Batmanin saappaat ja hansikkaat ovat usein panssaroituja ja hansikkaat varustetut nyrkkiraudoilla. Niissä on myös usein poistettu naamion valkoiset linssit.

Batmobile[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen lukuisten designmuutosten uhri on Batmanin yleisin kulkuneuvo, Batmobile. Tämä auto oli ensiesiintymisessään 40-luvulla vain yksinkertainen punainen kupla, mutta ajan kanssa siitä on kehittetty entistä futuristisempia ja yksityiskohtaisempia versioita.

Batwing[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentokoneen ja helikopterin risteytykseltä näyttävä lentoalus, joka on hyvin esillä etenkin DC-universumin animaatioissa. Tim Burtonin vuoden 1989 Batman-elokuvassa nähty Batwing on saanut huomiota etenkin Justice League-sarjassa. Aluksen perusarsenaaliin kuuluvat yleensä ohjukset ja konekiväärit sekä pakkolaskutilanteissa heittoistuin. Christopher Nolanin vuoden 2012 elokuvassa Yön ritarin paluu Batwing on korvattu The Bat -nimisellä raskaasti panssaroidulla lentoaluksella.

Sarjakuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Batman teki ensiesiintymisen sarjakuvassa Detective Comics. Vuotta myöhemmin ensiesiintymisestään hahmo sai oman nimikkolehtensä Batman, josta on julkaistu vuoteen 2010 mennessä yli 700 numeroa. Sittemmin Batman on saanut useita nimeään kantavia lyhyempikestoisia sarjakuvia kuten Batman: Legends of the Dark Knight ja Superman/Batman. Esiintynyt myös JLA- ja Robin-sarjakuvissa.

Suomessa Batman on seikkaillut pääosin DC Spesiaalien sivuilla.

Muita sarjakuvan hahmoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Batmanin tunnettuja apureita ja liittolaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alfred Pennyworth: Bruce Waynen taloudenhoitaja ja hovimestari.
  • Oikeuden Puolustajat: Supersankaritiimi, jonka perustajajäseniin Batman kuuluu.
  • Dick Grayson: Ensimmäinen Robin, nykyisin Yösiipi (Nightwing), väliaikainen Batman, Bruce Waynen ottopoika.
  • Timonthy ”Tim” Drake: kolmas Robin, nykyään Red Robin -niminen sankari.
  • Damian Wayne: Bruce Waynen ja Talia Al Ghulin poika ja viides Robin.
  • James Gordon: Gotham Cityn poliisipäällikkö. Batmanin luotettavimpia tukijoita.
  • Barbara Gordon: James Gordonin tytär (myöhemmin adoptiotytär), entinen Lepakkotyttö (Batgirl) halvaannuttuaan Jokerin ampumasta luodista Oraakkeli (Oracle) Birds of Prey -sarjakuvissa ja Batmanin tytär -televisiosarjassa. Seikkailee taas nykyisin Lepakkotyttönä.
  • Cassandra Cain: Toinen Batgirl. Lady Shivan ja David Cainin tytär. Isänsä väkivaltaisen kasvatuksen seurauksenä osaa huonosti englantia ja näkee sen takia Batmanin isähahmona.
  • Helena Bertinelli, Metsästäjätär (Huntress): Edesmenneen mafiapomon tytär, joka vannoi taistelevansa järjestynyttä rikollisuutta vastaan.
  • Stephanie Brown: Batmanin vihollisen, Vihjemestarin tytär sekä yksi Tim Draken pitkäaikaisimmista tyttöystävistä.
  • Kissanainen (Catwoman): Selina Kyle, mestarivaras, huippuluokan atleetti. Joissain elokuvissa omaa kissamaisia voimia, kuten yliluonnollisen nopeuden, ketteryden ja notkeuden. Työskentelee yksin. Kuului pitkään Batmanin vastustajiin, nykyään Batmanin liittolainen.
  • Jean Paul Valley (Azrael): Superrikollinen Banen murskatessa Batmanin selän, Bruce joutui kuntoutukseen, minkä myötä hän valitsi manttelinperijäkseen Jean Paul Valleyn, joka toimi Waynetech-firman vartijana. Azrael käyttää omaa suunnittelemaansa asua taistellessaan rikollisia vastaan Tim Draken kanssa. Ajan myötä Azrael löysi Banen ja voitti tämän taistelussa. Azrael oli hyvin väkivaltainen eikä tullut toimeen Robinin kanssa, joten hän hylkäsi tämän ja otti Lepakkoluolan omaan haltuunsa. Tämän myötä Bruce Waynen piti taistella Azraelia vastaan, jotta saisi nimensä ja tukikohtansa takaisin.

Batmanin tunnettuja vihollisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jokeri: Batmanin arkkivihollinen; psykopaatti, jolla on sadistinen ja kieroutunut huumorintaju. Lähes täydellinen Batmanin vastakohta. Jokeri on aiheuttanut useita tragedioita Batmanille; hän muun muassa murhasi toisen Robinin, Jason Toddin. Jokeri tunnettiin ennen nimellä Punainen Huppu (Red Hood).
  • Harley Quinn: Entinen psykiatri Harleen Quinzell, joka on sairaalloisella tavalla rakastunut Jokeriin. Harley Quinn, Myrkkymuratti ja Kissanainen esiintyivät yhdessä Gotham Girls -sarjassa.
  • Pingviini : Oikealta nimeltään Oswald Chesterfield Cobblepot on lintuja ja sateenvarjoja rakastava epämuodostunut aristokraattirikollinen, joka johtaa omaa rikollisjärjestöään.
  • Kaksinaama: Ennen yleinen syyttäjä Harvey Dent, joka kärsii jakautuneesta persoonasta. Hänen kasvojensa vasen puoli on vääristynyt hapon aiheuttamista polttohaavoista, mistä hän syyttää Batmania. Dentin kasvot on korjattu useampaan otteeseen, mutta hän on omakätisesti turmellut ne uudelleen, palauttaen takaisin Kaksinaama-persoonansa. Kaksinaama ei osaa päättää mitään itsenäisesti vaan ratkoo kaikki pulmat heittämällä kolikkoa.
  • Ra’s al Ghul: Yli 600-vuotias ekoterroristi, joka on elänyt vuosisatoja Lazarus-altaan avulla (allas pystyy palauttamaan kuolleita takaisin henkiin ja parantamaan kaikki fyysiset sairaudet). Johtaa salamurhaajien kiltaa ja tietää Batmanin henkilöllisyyden. Hänen tyttärellään, Talialla, on tunteita Brucea kohtaan ja heillä on yhteinen poika, Damian.
  • Myrkkymuratti (Poison Ivy): Ihmiskuntaa halveksiva entinen kasvitieteilijä tohtori Pamela Isley, joka käyttää erilaisia kasviaiheisia aseita yrittäessään tuhota Batmanin. Hän kykenee kontrolloimaan kasveja, ja saa esimerkiksi ne kasvamaan nopeasti ja voi tehdä harmittomasta köynnöksestä kuolettavan aseen. Myrkkymuratin suudelma on tappavan myrkyllinen. Hän sai voimansa, kun hänen entinen rakastettunsa testasi kasvimyrkkyjä hänellä.
  • Arvuuttaja (The Riddler): Oikealta nimeltään Edvard Nygma on rikollinen, joka antaa ryöstöaikeistaan vinkkejä arvoituksilla. Näistä näkyy hänen pakkomielle ja se on yrittää olla älykkäämpi kuin Batman. Eräässä vaiheessa hän sairasti syöpää, mutta parani siitä Lazarus-altaan avulla. Altaan käyttäminen sai Nygman oivaltamaan Bruce Waynen olevan Batman. Vietettyään myöhemmin vuoden koomassa hän unohti tämän tiedon.
  • Hullu Hatuntekijä (Mad Hatter): Tiedemies Jervis Tetchillä on pakkomielle Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa -kirjoihin, ja kuvitteleekin olevansa lempihahmonsa: Hatuntekijä. Mestari hypnotisoinnin alalla.
  • Linnunpelätin (Scarecrow): Oikealta nimeltään tohtori Jonathan Crane, kehitti pelkokaasun joka saa uhrit hallusinoimaan ja näkemään pahimmat pelkonsa.
  • Pakkasherra (Mr. Freeze): Tiedemies tohtori Victor Fries, joka yritti pelastaa vaimonsa tappavalta taudilta jäädyttämällä tämän. Hänen kehonsa kävi läpi vakavan muutoksen, kun eräs hänen kokeistaan epäonnistui ja hän putosi nestemäistä typpeä sisältävään säilytystankkiin. Hän pystyy nykyään elämään vain alle 20 asteen pakkasessa tai erityisessä suojapuvussa. Kehittänyt moninaisia jääaseita.
  • Vatsastapuhuja ja Arpinaama (Ventriloquist and Scarface): Arnold Wesker oli alun perin harmiton vatsastapuhuja, kunnes hänen nukkensa, Arpinaaman persoonallisuus otti vallan hänessä. Arpinaama halveksii Weskeriä tämän heikon olemuksensa takia ja sanoo häntä joskus Nukeksi.
  • Hush: Bruce Waynen lapsuuden ystävä, Thomas ”Tommy” Elliot halusi jo lapsena vanhempiensa omaisuudet, joten hän houkutteli heidät auto-onnettomuuteen. Elliotin isä kuoli, mutta tohtori Thomas Wayne, Brucen isä, onnistui pelastamaan hänen äitinsä. Tämä sai Tommyn hautomaan kostoa Wayne-perheen viimeiselle jäsenelle, parhaalle ystävälleen Brucelle, jonka hän tietää olevan Batman. Tämän tiedon hänelle paljasti Arvuuttaja.
  • Killer Croc (Killer Croc): Tämä verenhimolla ja raivoisalla asenteella maustettu matelija on ollut Batmanin vihollinen jo hyvin kauan.
  • Bane (Turmio): Turmio on suuri ja vahva. Hänen lihaksensa kasvoivat suuriksi VENOM-nimisellä steroidimyrkyllä. Turmio tuli kuuluisaksi 1990-luvulla murrettuaan Batmanin selän, ja hän sai samalla tietää Batmanin olevan Bruce Wayne. Nykyään hän ei muista tätä asiaa, jonka takia tällä on sairaanloinen pakkomielle satuttaa Batmaniä. Turmio on myös huippuälykäs ja erinomainen strategisti.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lepakkoluola[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten Teräsmiehen Yksinäisyyden Linnake, myös Batmanilla on oma salainen tukikohtansa nimeltään Lepakkoluola (The Batcave). Lepakkoluola sijaitsee Bruce Waynen sukutilan alla olevassa luolastossa, josta on rakennettu salakäytäviä kartanoon. Tunnetuin salakäytävä kätkeytyy Waynen kartanon työhuoneessa olevan kaappikellon taakse, josta lähtee portaat alas luolaan. Kaappikellon ovi aukeaa aina kun viisarit käännetään osoittamaan 10.47 (Thomas ja Martha Waynen kuolinaika). 1960-luvun televisiosarjassa salakäytävä kätkeytyi myös Waynen työhuoneeseen. Työpöydällä olevan Shakespearen patsaaseen oli piilotettu kytkin, jota kääntämällä seinässä oleva kirjahylly liukui sivuun paljastaen kaksi merkittyä liukutankoa (lepakkotangot), joita pitkin liukumalla pääsi lepakkoluolaan. Lepakkotankojen yhteydessä oli myös automaattinen puvunvaihto, eli ylhäältä kartanosta lähti Bruce Wayne ja Dick Grayson sekä alas tuli Batman ja Robin. Alun perin lepakkoluola esiteltiin vuoden 1943 sarjafilmissä (jossa se oli itse rakennettu maanalainen tukikohta), mistä se myöhemmin tuli osaksi myös sarjakuvien ja myöhempien filmatisointien kaanonia. Nuorena poikana Bruce putosi vahingossa kotinsa lähellä olevaan onkaloon huomaten, että Waynen kartanon alapuolella oli suuria luolaonkaloita. Kun hän päätti aloittaa rikosten vastustajan uransa, hän muutti luolan tukikohdakseen. Luolasto on täynnä lepakoita, joten se sopii hyvin Batmanin käyttötarkoituksiin.

Batman säilyttää luolassa muun muassa Lepakkomies-asujaan, varusteitaan, laboratorioinstrumentteja ja rikosten ratkaisemiseen suunniteltua Lepakkotietokonetta. Lepakkoluolassa on myös liikuntatila, jossa Batman pystyy ylläpitämään taistelulajitaitojaan ja kouluttamaan nuoria apulaisiaan. Luola on täynnä erilaisia muistomerkkejä Batmanin aiemmista taisteluista: muun muassa jättiläiskokoinen jokerikortti, Kaksinaaman isokokoinen kolikko ja mekaaninen hirmulisko, joka muistuttaa Tappajakrokoa. Batman säilyttää luolassaan myös kulkuvälineitään:

  • Batmobile: Lepakkoauto, kymmeniä erilaisia malleja.
  • Batcycle: pääosin Robinin käyttämä moottoripyörä. Sen jälkeen, kun Robin ei enää työskennellyt Batmanin kanssa, Batman otti pyörän käyttöönsä. Pyörä on isompi kuin Harley Davidson, vaikka se onkin kyykkypyörä.
  • BatWing: Lepakkohävittäjä.
  • Batcopter: Bat-kopteri
  • Batboat: Lepakkovene, hyödyllinen, koska Gotham sijaitsee meren rannassa.
  • Battank: Lepakkotankki, käytetään yleisesti muurien, seinien tai porttien murskaamiseen.

Batmanin naissuhteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pamela Isley (Myrkkymuratti)
  • Vicky Vale (toimittaja)
  • Selina Kyle (Kissanainen)
  • Chase Meridian (psykiatri)
  • Julie Madison
  • Leslie Thompkins (psykiatri, lääkäri ja äitihahmo)
  • Rachel Dawes (lapsuusystävä ja piirisyyttäjän avustaja elokuvissa Batman Begins ja Yön ritari.)
  • Talia Head (DEMONIN tytär, Damien äiti)
  • Vesper Fairchild (kuollut)
  • Zatanna Zatara (taikuri, tunsi Batmanin menneisyydestä nimellä John Smith DC-animaatiouniversumissa ja Sarjakuvajatkumossa lapsuudenystävinä)
  • Prinsessa Diana (Ihmenainen)
  • Lois Lane
  • Shondra Kinsolving (parantaja)
  • Natasha Knight
  • Sasha Bordeaux (henkivartija)
  • Kathy Duquesne (gangsterin tytär)
  • Rachel Caspian
  • Silver St. Cloud
  • Andrea Beaumount/Phantasm (ainoastaan elokuvassa Mask of the phantasm)
  • Yuko Yagi (japanilainen toimittaja)
  • Barbara Gordon/Oraakkeli
  • Jezebel Jet (afroamerikkalainen supermalli ja Batmanin täydellistä tuhoamista yrittäneen rikollisjärjestö Black Gloven jäsen)

Elokuvauniversumi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Batman-elokuvasta oli puhuttu paljon jo 1960-luvulta alkaen, kun camp-tyylinen tv-sarja julkaistiin. Vuonna 1966 julkaistiinkin ensimmäinen kokopitkä elokuva, jonka pääosissa Adam West ja Burt Ward toistivat roolinsa. Elokuva oli tyyliltään samanlainen kuin sarjakin, eli camp-tyylinen komedia, ja se julkaistiin ensimmäisen ja toisen tuotantokauden välissä. Elokuva oli Foxin tuottama, kun muut Batman elokuvat ovat Warner Brosin.

Warner Bros. hankki elokuvaoikeudet Michael Uslan -nimisen pitkän linjan Batman-fanin kautta. Hän onnistui hankkimaan Batmanin elokuvaoikeudet DC:ltä ja alkoi suunnitella elokuvaa. Hän ihaili suunnattomasti Bill Fingerin ja Bob Kanen varhaisia Batman-tarinoita vuodelta 1939 ja suunnitteli tekevänsä filmistä sellaisen. Esitelläkseen studiojohtajille elokuvaan haluamansa tyylin, hän kirjoitti lyhyen tarinan Return Of The Batman, osoittaakseen mitä ajoi takaa. Elokuvan sävyä muokkasi myöhemmin myös Frank Millerin Yön Ritarin paluu.

Burton/Schumacher sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burtonin elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen elokuva, Batman ilmestyi vuonna 1989. Sen ohjasi Tim Burton, jonka tavaramerkiksi muodostunut synkkyys ja gotiikka sopivat elokuvaan loistavasti. Michael Keaton esitti Batmania. Warner Bros. oli alun perin halunnut tehdä elokuvasta camp-tyylisen ja palkata Bill Murrayn esittämään Batmania ja Eddie Murphyn Robinia, mutta koska Uslanin oma linja oli selkeä, ei niin tehty. Studio kuitenkin korosti linjaansa vielä valitsemalla ohjaajaksi hittikomediallaan Pee-wees Big Adventure läpi lyöneen Tim Burtonin ohjaajaksi. Burton ymmärsi käyttää tilaisuutensa osoittaakseen kunnioituksensa saksalaiselle ekspressionismille ja toisti sen teemoja elokuvassa.

Batman oli menestys jo ennen ilmestymistään, sillä tehokkaan mainonnan ansiosta oheistuotteita myytiin 750 miljoonan dollarin arvosta. Se oli ensimmäinen elokuva, joka saavutti ensimmäisenä kymmenenä päivänä ensi-iltansa jälkeen 100 miljoonan dollarin rajan ja tuotti lopulta maailmanlaajuisesti 411,35 miljoonaa dollaria. Se oli vuoteen 2008 asti eniten tuottanut elokuva, joka perustui DC Comicsin sarjakuvaan.

Menestyksen takia Burton ja, kritiikkiäkin ennen elokuvaa saanut, Keaton saivat jatkaa. Seuraava elokuva, Batman – paluu ilmestyi jo 1992. Se sai kriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton, sillä monien mielestä elokuvan edellistä synkempi sävy sotki supersankarielokuvan teeman. Robert Ebert totesi, ettei Burtonin elokuva ole huono, mutta se silti todistaa, etteivät supersankarit ja film noir sovi yhteen. Vaikka elokuva tuotti 266,83 miljoonaa dollaria, Burtonin ei haluttu jatkavan ohjaajana. Myöskään Michael Keaton ei jatkanut enää Batmanina, tosin omasta tahdostaan. Hänelle tarjottiin jopa 35 miljoonaa dollaria, mutta koska hän oli tyytymätön uuteen ohjaajaan Joel Schumacheriin, hän ei halunnut jatkaa.

Schumacherin elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska aiemman elokuvan sävy oli ollut liian synkkä, katsottiin aiheelliseksi, että seuraava elokuva olisi valoisampi. Michael Keaton korvattiin Val Kilmerillä ja ohjaajana aloitti Joel Schumacher. Batman Forever ilmestyi vuonna 1995, ja se sai kriitikoilta edeltäjänsä Batman - paluun tapaan ristiriitaisia arvosteluja. Kriitikot pitivät elokuvaa sen ilmestymisen jälkeen lapsellisena, mutta päätöstä tehdä siitä valoisampi kuin edeltäjistään pidettiin silti oikeana. Batman-fanit kritisoivat sitä, että Kaksinaamaa ja Arvuuttajaa esittävät Tommy Lee Jones ja Jim Carrey tekivät hahmoistaan liikaa Jokeria muistuttavia. Kaikesta tästä huolimatta elokuva tuotti maailmanlaajuisesti 336,53 miljoonaa dollaria ja Schumacher sai luottamuslauseen jatkaa Batman-elokuvien ohjaajana. Val Kilmer kuitenkin kieltäytyi jatko-osasta, sillä hän katsoi elokuvien keskittyvän enemmän vihollisiin, kuin elokuvan sankariin.

Batman & Robin julkaistiin 1997. Studio vaati, että koska Batman Forever oli onnistuneesti siirtänyt Batmanin lapsiystävällisempään suuntaan, päätettiin jatko-osasta tehdä vielä lapsellisempi. Batmanin rooliin palkattiin George Clooney, joka allekirjoitti kolmen elokuvan sopimuksen. Chris O’Donnell jatkoi Robinin roolissa. Elokuva tuotti maailmanlaajuisesti 238 miljoonaa dollaria, mutta elokuvan budjettiin (125 miljoonaa dollaria) verrattuna tuotto ei ollut Warner Bros.'n mielestä riittävä. Elokuvaa oli sarjakuvafanien mielestä inspiroinut enemmän 1960-luvun Batman-tv-sarja, kuin sarjakuvat. Johtuen elokuvan taloudellisesta pettymyksestä ja arvostelijoiden haukkumisesta päätettiin elokuvaan suunniteltu jatko-osa Batman Triumphant hylätä.

Christopher Nolanin elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Batman-sarja herätettiin henkiin vuonna 2005, kun Christopher Nolan siirtyi ohjaajaksi. Hän oli myös mukana käsikirjoittamassa elokuvaa. Batmanin rooliin valittiin Christian Bale, josta tuli ensimmäinen ei-yhdysvaltalainen Batmanin esittäjä. Nolanin elokuvassa Batmanin ulkonäkö uudistettiin täysin, ja esimerkiksi Batmobilen ulkonäkö koki täyden muutoksen. Nolan siirsi rohkeasti sarjan pois sarjakuvamaailmasta ja loi realistisen Batman-elokuvan, joka sai nimekseen Batman Begins. Tarinassa siirryttiin takaisin alkuun, ja kerrottiin kuinka Bruce Waynesta tuli Batman. Elokuva sai hyviä arvosteluja ja tuotti maailmanlaajuisesti 371 miljoonaa dollaria, jolla siitä tuli siihen asti toiseksi eniten tuottanut Batman-elokuva.

Odotukset seuraavaa Batmania kohtaan nousivat. Heath Ledger palkattiin esittämään Jokeria jatko-osaan, joka sai nimekseen Yön ritari. Ennen elokuvaa Ledgerin valintaa kritisoitiin paljon, mutta hänen kuolemansa jälkeen, kun elokuva oli jo jälkituotannossa, alkoi liikkua huhuja aivan uskomattomasta roolisuorituksesta. Kun elokuva lopulta ilmestyi, se sai kriitikoilta todella hyviä arvosteluja ja Ledgerin roolisuoritusta ylistettiin. Elokuvasta tuli kaikkein menestynein Batman-elokuva ja kaikkien aikojen neljänneksi menestynein elokuva. Se on myös toiseksi menestynein elokuva Amerikan mantereella Titanicin jälkeen. Yön ritari on tuottanut kaikkiaan 1 004 558 444 dollaria.

Heti Heath Ledgerin kuoleman jälkeen hänen rooliaan alettiin kehua ja hänelle alettiin povata postuumisti parhaan miessivuosan Oscar-palkintoa roolistaan. Tätä silmällä pitäen Warner Bros.-tuotantoyhtiö päätti julkaista elokuvan ennen Oscar-gaalaa uudestaan Amerikan teattereissa. Elokuva ilmestyi uudelleen 27. tammikuuta.[3] Yön Ritari sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta, mikä oli enemmän, kuin millään supersankarielokuvalla ennen sitä. Niistä se voitti kaksi palkintoa: Paras miessivuosa (Heath Ledger) ja Paras äänisuunnittelu (Richard King). Elokuva voitti myös yhden Golden Globe -palkinnon parhaasta miessivuosasta ja oli ehdolla myös yhdeksän Baftan saajaksi.

Nolanin trilogian viimeinen osa, Yön ritarin paluu, sai ensi-iltansa heinäkuussa 2012. Elokuva on tuottanut 1 108 058 404 dollaria ja on toiseksi eniten tuottanut supersankarielokuva The Avengersin jälleen

Zack Snyderin elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusin elokuvaversio Batmanista on vuonna 2016 ensi-iltansa saava Zack Snyderin ohjaama Batman v Superman: Dawn of Justice. Elokuva on jatkoa vuoden 2013 Man of Steel -elokuvalle. Batmania esittää Ben Affleck.

Animaatiosarjoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanna-Barbera/Filmation[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Batman Superystävissä.

Batman teki ensiesiintymisensä animaationa 8. syyskuuta 1973 Hanna-Barberan tuottamassa Superystävissä, joka perustui löyhästi Oikeuden Puolustajiin. Batmanin äänenä toimi erityisesti elokuvissa ja radio-ohjelmissa näytellyt Olan Soule, joka ääninäytteli roolissa vuoteen 1982 asti.

Samaan aikaan Filmation esitti Batmanin ensimmäisen nimikkosarjan 10. helmikuuta 1977, jolloin The New Adventures of Batmania esitettiin Batman/Tarzan Adventure Hour, Tarzan and the Super 7 ja Batman and the Super 7 ohjelmien yhteydessä. Sarja kesti 16 jakson verran, joka jatkoi 1960-luvun televisiosarjan camp-henkistä seikkailua. Myös hahmojen ulkomuodot muistuttivat 1960-luvun sarjaa ja lisäksi Adam West ja Burt Ward uusivat roolinsa Batmanina ja Robinina.

Superystävien saadessa valmiiksi neljännen sarjansa Super Friends: The Legendary Super Powers Show vuonna 1984, se korvasi Olan Soulen Adam Westillä, joka ääninäytteli Batmania aina Superystävien viimeiseen sarjaan The Super Powers Team: Galactic Guardiansiin vuonna 1985.

Warner Bros. Animation[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Batman 1990-luvun nimikkosarjassaan.

Superystävien päätyttyä vuonna 1985 Batmanin seikkailuja animaatiossa sai odotella vuoteen 1992 saakka. Tim Burtonin ohjaaman Batman-elokuvan nostettua yön ritarin takaisin televisio- ja elokuvayleisön tietoisuuteen vuonna 1989 sai Warner Bros. Animationin vuotta myöhemmin suunnittelemaan Batmanin paluuta myös animaation pariin. Lopulta sarja sai ensi-iltansa syyskuussa, kun aiemmin kesäkuussa Batman – paluuta esitettiin elokuvateattereissa. Batman: The Animated Series nousi ensimmäisen tuotantokauden jälkeen suureen suosioon niin yleisön kuin kriitikoiden silmissä. Se muun muassa palkittiin Emmylla erinomaisena animaatiosarjana. Sarjassa oli laajasti vaikutteita eri Batmanin ajanjaksoista muun muassa Batmanin asua oli sovellettu 1960-luvun televisiosarjan tapaiseksi pienillä muutoksilla, lisäksi osa rikollisista kuten Pingviini sai ulkomuotoonsa vaikutteita Burtonin ohjaamista Batman-elokuvista. Sarjan tunnelmaa oli haettu film noir -tyyppiseksi ja 1940-luvun miljöö auttoi tuomaan salapoliisimaisuutta Batmanin seikkailuihin. Batmanin äänenä toimi Kevin Conroy, joka toimi roolissa myös sarjan pohjalta tuotetuissa elokuvissa Batman – Mustan kostajan paluu ja Batman ja Pakkasherra.

Sarjan suosion ja menestyksen myötä Warnerin oma televisiokanava The WB tilasi uusia jaksoja, joiden myötä vuonna 1997 Batman sai 24-osaisen sarjan The New Batman Adventures. Se jatkoi edeltäjänsä tavoin synkillä tarinoilla, mutta tällä kertaa mukaan oli otettu hivenen lapsille suunnattuja jaksoja. Samoihin aikoihin Batman esiintyi vierailevana hahmona Teräsmiehen omassa piirrossarjassa. Huomattavin ero The New Batman Adventuresin ja The Animated Seriesin välillä oli, tosin miljöön muuttuminen modernimmaksi ja hahmojen ulkomuotojen jyrkät muutokset. Batmanin vallitseva sininen taustaväri oli esimerkiksi korvattu harmaalla ja Gotham City sai uuden punasävyisen ilmeen. Sarja parodioi myös huomattavasti 1960-luvun camptyyliä ja sisälsi hivenen Slapstickia.

Tammikuussa 1999 Warner Bros. esitti uudenlaisen sarjan Batmanista Batman of the Future, jossa Bruce Wayne oli jo ikääntynyt mies ja toimi vain osakkaana Wayne-yhtymässään. Sittemmin hän ryhtyi kouluttamaan nuorta 17-vuotiasta Terry McGinnistä uudeksi Batmaniksi. Sarja nousi erityisesti Yhdysvalloissa suosioon ja sai arvostusta kriitikoilta voitettuaan muun muassa kaksi Emmy-palkintoa. Sarjasta tuotettiin yhteensä 52 jaksoa, joiden esitys loppui joulukuussa 2001.

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rino Romanon esittämä Batman vuoden 2004 animaatiosarjassa.
Batman 1960-luvun henkisessä Batman – pelottomat -sarjassa.

Vuosina 2001–2006 Batman esiintyi pääosassa Justice League ja Justice League Unlimited -sarjoissa, jotka perustuivat Superystävien tavoin Oikeuden Puolustajiin. Batmanin luonnetta kuvattiin samanaikaisesti huumorintajuisena ja sarkastisena, mutta myös tuttuun tapaan supersankariryhmänsä ehkä kovimpana luuna. Esimerkiksi Batman on todistanut toimivansa myös pelotteena saaden itseään huomattavasti voimakkaampia supersankareita tahtoonsa pelkällä katseellaan. Samassa sarjassa Batman myös nöyryytti Ihmenaista ja Flashia hoitaen jokaisen harjoitusvastustajan heidän edestään itse. Tämä antaa Justice League -Batmanista ehkä hieman egoistisen kuvan. Samaan aikaan Batman teki vierasrooleja Static Shockissa, kuten muutaman muut Oikeuden Puolustajien hahmot.

Justice League Unlimitedin ollessa vielä televisiossa Warner päätti tuottaa uudelle sukupolvelle uudenlaisen Batman-sarjan The Batman. Sarja sai ensiesityksensä syyskuussa 2004 ja se esitteli uudenlaisen näkemyksen hahmojen ulkoasuista. Hahmojen käytös oli suhteellisen sama kuin sarjakuvissa mutta nykyaikaisempi. Myös itse Batman oli vasta 26-vuotias ja toimi kolmatta vuottaan yön ritarin roolissa. Myös Batmanin vempaimet olivat modernisoituja. Vaikka sarja sai paljon kritiikkiä edellisen sarjan kannattajilta, se oli kriitikoiden nähden menestyssarja. Se palkittiin muun muassa neljästi Daytime Emmylla ja sai useita ehdokkuuksia. Myös sarjan tapa esitellä Batgirl ennen Robinia herätti närää, mutta tuotantoryhmä perusteli tätä sillä, etteivät he saaneet tekijänoikeussyistä käyttää hahmoa aikaisemmin, sillä se esiintyi samaan aikaan Teen Titans -sarjassa. Robin tuli lopulta sarjaan mukaan neljännellä tuotantokaudella, kun Batgirl esiteltiin jo kolmannella. Sarjan viides ja viimeinen tuotantokausi kuitenkin nousi kriittisten kannattajien suosioon, kun sarjan tuotantoon mukaan tullut Alan Burnett toi mukanaan idean tehdä viidennestä kaudesta enemmän Oikeuden Puolustajamaisen kauden parittamalla Batmanin jaksoittain eri sankareiden kanssa ja lopulta päätosjaksossa kaikki toimisivat yhdessä pelastaakseen ulkoavaruudesta tulleen uhkan. The Batmanista esitettiin lopulta yhteensä 65 jaksoa ja sen esitys loppui maaliskuussa 2008.

Myöhemmin edellisen sarjan päätyttyä Warner julkisti jatkavan samalla linjalla ja suuntaavaan sen uudemman sarjan edelleen lapsille. Marraskuussa 2008 alkanut Batman: The Brave and the Bold pohjautuu samannimiseen sarjakuvaan, jossa Batman seikkailee yhden tai useamman muun sankarin kanssa muualla kuin tutussa Gotham Cityssa. Sarjan tekijäksi palkattiin James Tucker, joka oli aikaisemmin luonut Legion of Super Heroes -sarjan. Tucker kertoi samalla tilaisuuden luoda Batman-sarjan, jossa hän yhdistäisi omassa lapsuudessaan seurattuja elementtejä sarjakuvista ja televisiosta. Sarja oli myös poikkeus edellisiin nähden, sillä se pyrki olemaan enemmän humoristisempi, jossa myös Batman kertoi sarkastisia vitsejä menettämättä kuitenkaan totista luonnettaan.

Samaan aikaan Batman teki vierasroolin marraskuussa 2010 alkaneessa Young Justicessa, jossa Batmanin rooli on toimia mentorina ja tehtävien jakajana nuorille sankareille. Bruce Greenwood toimi hahmon äänenä oltuaan sitä ennen samaisessa roolissa elokuvassa Batman: Under the Red Hood. Vuonna 2012 Kevin Conroy uusi jälleen roolinsa Batmanina elokuvassa Justice League: Doom, jossa hahmolla oli keskeinen rooli.

Näyttelijöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Batmania ovat vuosien saatossa erilaisissa yhteyksissä näytelleet (elokuvat, televisiosarjat) ja ääninäytelleet (animaatiot, videopelit) monet näyttelijät.

Vuodet Näyttelijät Sarjat Elokuvat Videopelit
1943 Lewis Wilson Batman
1949 Robert Lowery Batman and Robin
1966–1968
1977–1979
1984–1985
Adam West Batman
The New Adventures of Batman
Super Friends: The Legendary Super Powers Show
The Super Powers Team: Galactic Guardians
Batman
Legends of the Superheroes
1972–1979 Olan Soule The New Scooby-Doo Movies
Superystävät
Superystävät
1989, 1992 Michael Keaton Batman
Batman – paluu
1992–2013 Kevin Conroy Batman
The New Batman Adventures
Teräsmies
Batman of the Future
Static Shock
Justice League
Justice League Unlimited
Batman – Mustan kostajan paluu
Batman ja Pakkasherra
Batman of the Future: Return of the Joker
Batman: Salaperäinen Batwoman
Batman: Gothamin ritari
Superman/Batman: Public Enemies
Superman/Batman: Apocalypse
Justice League: Doom
Justice League: The Flashpoint Paradox
Batman Vengeance
Batman: Rise of Sin Tzu
Batman: Arkham Asylum
DC Universe Online
Batman: Arkham City
Injustice: Gods Among Us
1995 Val Kilmer Batman Forever
1997 George Clooney Batman & Robin
1998 Gary Owens The New Batman Adventures
Michael Ironside The New Batman Adventures
2004–2008 Rino Romano Batman The Batman vs. Dracula
2005, 2008, 2012 Christian Bale Batman Begins
Yön ritari
Yön ritarin paluu
Batman Begins
2006 Ron Perlman Justice League Heroes
2008 Jeremy Sisto Oikeuden Puolustajat: Uusi rintama
Steve Blum Lego Batman: The Video Game
2008–2011 Diedrich Bader Batman – pelottomat Batman: The Brave and the Bold – The Videogame
2008 David Gazzana Mortal Kombat vs. DC Universe
2010 William Baldwin Justice League: Crisis on Two Earths
2010–2013 Bruce Greenwood Young Justice Batman: Under the Red Hood
2010 Daran Norris DC Super Friends
2011 Corey Burton Batman – pelottomat
Frank Welker Batman – pelottomat
Benjamin McKenzie Batman: Year One
2012–2013 Troy Baker Lego Batman: The Movie – DC Super Heroes Unite Lego Batman 2: DC Super Heroes
Kevin Michael Richardson New Teen Titans
Plastic Man
Peter Weller Batman: The Dark Knight Returns, Part 1
Batman: The Dark Knight Returns, Part 2
2013– Anthony Ruivivar Beware the Batman
2013 Roger Craig Smith Batman: Arkham Origins
2014 Will Arnett LEGO® Elokuva
Jason O’Mara Justice League: War
2015 Ben Affleck Batman vs. Superman

Videopelejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisu Nimi Kehittäjä
1986 Batman Ocean
1988 Batman: The Caped Crusader Ocean
1989 Batman Sunsoft
Batman – The Movie Ocean
1991 Batman Atari
Batman – Return of the Joker Sunsoft
1993 Batman Returns Konami
1995 Batman Forever, SNES ja Sega Mega Drive Acclaim
1998 Batman & Robin Acclaim
2000 Batman Beyond: Return of the Joker Acclaim
2001 Batman Vengeance Ubisoft
2002 Batman: Rise of Sin Tzu Ubisoft
2005 Batman Begins Electronic Arts
2008 Lego Batman: The Video Game Traveller’s Tales
2009 Batman: Arkham Asylum Rocksteady Studios
2011 Batman: Arkham City Rocksteady Studios
2012 Lego Batman 2: DC Super Heroes Traveller’s Tales
2013 Batman: Arkham Origins Warner Bros. Games Montréal

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1976 DC Calendar aqua.gjovaag.com Viitattu 8.1.2013 (englanniksi)
  2. James Sterenko: The Steranko History of Comics 1. , 1970.
  3. DiOrio, Carl: "Dark Knight" plans re-release for Oscar push 11.9.2008. Thomson Reuters. Viitattu 8.11.2009. (englanniksi)

Suomennettuja albumeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Adams, Neal: Batman: Tekijänä Neal Adams 1. Tampere: Egmont, 2005. ISBN 952-469-358-5.
  • Adams, Neal: Batman: Tekijänä Neal Adams 2. Tampere: Egmont, 2006. ISBN 952-469-512-X.
  • Azzarello, Brian & Bermejo, Lee: Jokeri. (Joker, 2008.) Suom. Jouko Ruokosenmäki. Helsinki: Egmont, 2011. ISBN 978-952-233-470-1.
  • Gaiman, Neil & Kubert, Andy: Mitä tapahtui viittaritarille? sekä muita Neil Gaimanin kirjoittamia tarinoita Yön ritarista. (Batman: Whatever happened to the Caped crusader?, 2009.) Suom. Jouko Ruokosenmäki. Tampere: Egmont, 2010. ISBN 978-952-233-307-0.
  • Loeb, Jeph & Sale, Tim: Riivattu ritari: Kolme Gotham Cityn Halloween-tarinaa. (Tarinat vuosilta 1993–95.) Suom. Petri Silas. Helsinki: Egmont, 2012. ISBN 978-952-233-578-.
  • Miller, Frank & Janson, Klaus & Varley, Lynn: Yön ritari. (The dark knight returns, 1986.) Suom.t Riku Perälä. Tampere: Egmont, 2008. ISBN 978-952-469-927-3.
  • Miller, Frank & Mazzucchelli, David: Batman: Ensimmäinen vuosi. (Batman: Year one, 1987.) Suom. Riku Perälä. Tampere: Egmont, 2007. ISBN 978-952-469-624-1.
  • Moore, Alan & Bolland, Brian: Batman: Tappava pila. (Batman: The killing joke, 1988.) Suom. Riku Perälä. Semic, 1989. Myös kokoelmassa DC-sankarit: Tekijänä Alan Moore. Tampere: Egmont, 2007. ISBN 978-952-469-671-5.
  • Snyder, Scott & Capullo, Greg & Glapion, Jonathan: Batman: Pöllöjen hovi. (Batman: The court of owls, 2012.) Suom. Petri Silas. Helsinki: Egmont, 2013. ISBN 978-952-233-693-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]