Film noir

Wikipedia

Film noir -elokuvan The Big Compo (1955) trailerissa näkyvissä genrelle tyypilliset tummat sävyt ja voimakas kontrasti

Film noir (suom. musta elokuva) on elokuvatyyli, jossa päähenkilöt toimivat synkässä ja moraalisesti ristiriitaisessa maailmassa. On myös sanottu, että film noir ei ole niinkään elokuvan lajityyppi kuin esittämisen tapa. Termiä film noir käytti Hollywood-filmien yhteydessä ensimmäisenä ranskalainen kriitikko Nino Frank vuonna 1946, ja käsite oli pitkään tuntematon amerikkalaisille elokuvantekijöille. Film noirissa on olennaista alakuloinen, visuaalisesti vahva, liki klaustrofobinenkin tunnelma. Film noir ei rajoitu pelkästään rikoselokuviin tai psykologisiin jännäreihin, vaan tyyliä käytetään myös eri lajityypeissä. Rikos, yksinäisyys ja vieraantuminen ovat kuitenkin film noirin keskeisiä teemoja. Mustan elokuvan tunnelmaa on käytetty myös joissakin komedioissa, surrealistisessa elokuvassa, kauhussa ja etenkin melodraamoissa.

Film noir -elokuvat ovat pääsääntöisesti mustavalkoisia, ja niissä oli ekspressionistinen, tumma ja voimakaskontrastinen sävy. Tyylisuunta sai vaikutteensa 1930-luvun rikoskirjallisuudesta, mm. Raymond Chandlerin, Dashiell Hammettin ja James M. Cainin romaaneista; monet film noir -elokuvat olivat näiden romaanien sovituksia. Paul Schraderin määritelmän mukaan film noir alkoi John Hustonin Maltan haukasta (1941) ja päättyi Orson Wellesin Pahan kosketukseen (1958).

[muokkaa] Jälkinoir

1950-luvun jälkeenkin on tehty noir-tyylin mukaisia elokuvia, kuten Roman Polanskin Chinatown (1974) ja Lawrence Kasdanin Huuma (1981), mutta näistä elokuvista puhutaan yleensä neo-noirina eli "jälkinoirina".

[muokkaa] Film noirin perusteoksia

Robert Mitchum ja Jane Greer elokuvassa Varjot menneisyydestä (Out of the Past, 1947)

• Fritz Lang: M - kaupunki etsii murhaajaa (1931)
• John Huston: Maltan haukka (1941)
• Billy Wilder: Nainen ilman omaatuntoa (1944)
• Howard Hawks: Syvä uni (1946)
• Jacques Tourneur: Varjot menneisyydestä (1947)
• Orson Welles: Nainen Shanghaista (1948)
• Nicholas Ray: Hermot pinnalla (1950)
• Robert Aldrich: Kiss Me Deadly (1955)
• Orson Welles: Pahan kosketus (1958)

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Bagh, Peter von: Rikoksen hehku (Otava 1997)
• Kurki, Eeva: Varjojen ritarit: Jean-Pierre Melvillen elokuvat ja eksistentialistinen moraali (Taideteollinen korkeakoulu 1997)
• Nogueira, Rui: Elokuva Melvillen mukaan (Valtion painatuskeskus, 1989)
• Silver Alain, Ursini James: The Noir Style (Aurum 1999)
• Salo, Matti: Seinä vastassa (Valtion painatuskeskus 1982)
• Silver Alain, Ursini, James: Film Noir (Taschen 2004)
• Server Lee, Gomran Ed, Greenberg Martin H.: The Big Book of Noir (Carrol & Graf 1998)
• Robert Porfirio, Alain Silver and James Ursini: Film Noir Reader 3 (Limelight Editions 2002)
• Buss, Robin: French Film Noir (Marion Boyars 2001)
• Telotte, J.P.: Voices in the Dark: The Narrative Patterns of Film Noir (University of Illinois 1989)
• Hughes, Lloyd: Gangster Movies (Rough Guides 2005)
• Thomson David: The Big Sleep (BFI 1997)
• Kaplan: Women in Film Noir (Englanti 1980)

[muokkaa] Lähteet

• Aihonen, Rita: Film noir 15.10.2008. Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 7.11.2008.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Film noir.

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia. Voit auttaa laajentamaan myös muita samankaltaisia artikkeleita.