Orson Welles

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
George Orson Welles
Orson Welles vuonna 1937
Orson Welles vuonna 1937
Syntynyt 6. toukokuuta 1915
Kenosha, Wisconsin
Kuollut 10. lokakuuta 1985
Hollywood, Kalifornia
Kansallisuus yhdysvaltalainen
Ammatti ohjaaja, käsikirjoittaja ja näyttelijä

George Orson Welles (6. toukokuuta 1915 Kenosha, Wisconsin10. lokakuuta 1985 Hollywood, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, näyttelijä ja käsikirjoittaja.

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orson Wellesin vanhemmat halusivat, että hänen isoveljestään Dickiestä tulisi merkittävä ja kuuluisa. Dickie Welles ei pystynyt täyttämään vanhempiensa toiveita, vaan hänestä tuli asunnoton alkoholisti. Orson näytti täyttävän vanhempiensa asettamat toiveet, mutta se vaikutti hänen ihmissuhteisiinsa.selvennä

Näyttämölle ja radioon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Welles debytoi näyttämöllä Dublinissa Irlannissa vuonna 1931, ja vuonna 1934 hän oli edennyt radiotuottajaksi Yhdysvaltoihin. Welles herätti huomiota 1937 Shakespearen Julius Caesar -tuotannolla, joka esitettiin sijoitettuna fasistiseen Italiaan.[1] Pian tämän jälkeen hän perusti yhdessä John Housemanin kanssa Mercury Theatre -yhtiön.

Heinäkuussa 1938 Orson Welles ja Mercury Theatre aloittivat viikoittaiset radionäytelmät, jotka perustuivat klassisiin tai suosittuihin kirjoihin.[2] Heidän 30. lokakuuta lähettämänsä kuunnelma Maailmojen sota, joka perustui H. G. Wellsin samannimiseen tieteisromaaniin, teki Orson Wellesista kuuluisan. Kuunnelma alkoi tavallisen tanssimusiikkiohjelman tapaan, mutta sen keskeytti uutislähetys, jossa kerrottiin marsilaisten laskeutuneen Grover's Milliin New Jerseyyn. Tällainen leikittely oli täysin uutta, ja syntyi pakokauhu, kun tuhannet kuulijat pitivät uutislähetystä totena ja uskoivat marsilaisten todella hyökänneen Yhdysvaltoihin. Ohjelman jälkeen elokuvayhtiö RKO tarjosi Wellesille sopimusta kolmen elokuvan ohjaamisesta; aiheet Welles saisi valita itse.

Citizen Kane[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orson Welles Citizen Kanessa

Wellesin debyyttiohjaus Citizen Kane (1941) lienee yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista ja arvostetuimmista elokuvista. Welles näytteli itse pääosan elokuvassa, joka kertoo sanomalehtikeisari Charles Foster Kanen noususta ja tuhosta, ja vanhenee elokuvan aikana 20-vuotiaasta pojasta kuolinvuoteellaan makaavaksi vanhukseksi. Elokuvan muissa rooleissa on Mercury Theatren näyttelijäkunta. Citizen Kane merkitsi visuaalista vallankumousta elokuvanteossa. Aikaisemmissa elokuvissa näyttelijät olivat yleensä lausuneet repliikkejään teatterimaisesti paikallaan seisovan kameran edessä. Welles käytti ensimmäistä kertaa täysimittaisesti monia keinoja, jotka nykyään ovat vakiintuneet osaksi normaalia elokuvakieltä: syvätarkkoja kuvia, suuria lähikuvia, poikkeuksellisia kuvakulmia ja pitkiä kamera-ajoja. Näyttelijät lörpöttelivät ja puhuivat toistensa päälle – tyyliin vaikutti Wellesin kokemus radiokuunnelmien ohjaajana.

Citizen Kanen myötä Welles joutui jälleen julkisuuden pyöritykseen. Juorutoimittaja Louella Parsons vakuutti lehtikeisari William Randolph Hearstille, että Kanen hahmo perustui Hearstiin, kuten aivan ilmeisesti olikin tarkoitus. Niinpä Hearstin mediaimperiumi boikotoi elokuvaa, ja taloudelliset vaikutukset olivat elokuvayhtiölle tuhoisat. Wellesin kerrotaan sanoneen sarkastisesti, että todellisuus olisi fiktiota sokeeraavampaa.

Muu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joseph Cotten ja Dolores Costello Mahtavissa Ambersoneissa

Wellsin seuraava filmi RKO:lle oli Mahtavat Ambersonit (The Magnificent Ambersons, 1942), edeltäjäänsä perinteisempi elokuva mahtisuvun hiipumisesta, joka perustui Pulitzer-palkinnon voittaneeseen Booth Tarkingtonin romaaniin. Filmiyhtiö toivoi sen tuovan takaisin osan rahoista, jotka se oli menettänyt Citizen Kanen taloudellisen epäonnistumisen myötä. Kesken elokuvan teon USA:n hallitus pyysi Wellesiä tekemään dokumenttielokuvan Etelä-Amerikasta. Welles lähti Etelä-Amerikkaan saatuaan valmiiksi raakakopion Mahtavista Ambersoneista. RKO otti elokuvan lopputuotannon haltuunsa, leikkasi siitä pois yli 50 minuuttia ja lisäsi onnellisen lopun. Yhtiö pelkäsi elokuvalle käyvän kuten edeltäjälleen ja pelasi varman päälle tekemällä siitä lyhyemmän ja sovinnaisemman. Leikatut kohtaukset, mukaan lukien Wellesin loppukohtaus, ovat kadonneet. Katkera Welles kommentoi, että RKO leikkasi pois "elokuvan ytimen" ja uuden loppukohtauksen kuvasi jäljestä päätellen "studion vahtimestari".

Welles ohjasi vielä kolme elokuvaa jättääkseen Hollywoodin 1948. Seuraavana vuonna hän teki merkittävän sivuosaroolin Carol Reedin Kolmannessa miehessä (The Third Man), jossa hän Harry Limen roolissa piti kuuluisan "käkikellopuheen" – kohtauksen, jonka hän itse kirjoitti. Wellesin roolia elokuvassa pidetään kaikkien aikojen hienoimpana sivuosaroolina.kenen mukaan?

Pahan kosketusta (Touch of Evil, 1958) lukuun ottamatta Wellesin loppu-uran ohjaustyöt tapahtuivat Euroopassa. Welles esitti itse pääosaa useissa elokuvissaan, samaten kirjoitti käsikirjoituksen. Uransa aikana hän voitti elokuvistaan yhden Oscar-palkinnon (Citizen Kane) ja oli ehdolla neljän palkinnon saajaksi. Vuonna 1971 hän sai kunnia-Oscarin elämäntyöstään.

Welles kuoli sydänkohtaukseen Hollywoodissa vuonna 1985.[3]

Ohjaustöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Welles Pahan kosketuksen trailerissa 1958

Elokuvarooleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Triviaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charlie Chaplin sai Orson Wellesiltä idean elokuvaansa Ritari Siniparta (1947). Muistelmissaan Oma elämäkertani Chaplin kertoo, kuinka Welles vaati nimensä lisäämistä elokuvan käsikirjoittajaksi, vaikka Wellesin osuus jäi vihjeen antamiseen.

Orson Wellesin kuoleman jälkeen ääninäyttelijä Maurice LaMarche alkoi imitoida häntä ja käytti tätä kuuluisaa imitointia animaatiosarjassa Äly ja Väläys roolihahmoonsa. Sen jälkeen LaMarche on käyttänyt samaa ääntä monesti Orson Wellesiä esittäessään (Simpsonit, Futurama, The Critic)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Orson Welles.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Orson Welles -sitaatteja.