Kuunnelma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kuunnelma on näytelmästä kehittynyt pelkästä äänestä koostuva taidemuoto, jossa näyttelijöiden esittämällä vuoropuhelulla kerrotaan jokin tarina. Ihmisäänen lisäksi kuunnelmassa voidaan käyttää myös äänitehosteita tai musiikkia. Kuunnelman historia alkoi radiossa ja se on yhä kuunnelmien pääasiallinen lähetyskanava, mutta kuunnelmia voidaan levittää myös tallenteina tai internetistä ladattavina äänitiedoistoina. Nykyisin kuunnelmia tekevät pääasiassa julkisen palvelun radioyhtiöt, tallennemyynnillä rahoituksensa saavat "audioteatterit" tai vapaaehtoisvoimin työskentelevät harrastelijat.lähde?

Kuunnelman piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuunnelman merkittävin ominaisuus on se, että paljon on kuuntelijoiden mielikuvituksen varassa. Tämä antaa kuunnelmakäsikirjoituksille paljon vapauksia, sillä niiden tapahtumilla, henkilöillä ja tapahtumapaikoilla ei ole juurikaan rajoituksia, kunhan ne voidaan esittää ja kuvailla pelkällä äänellä. Näyttelijän ääni on ainoa, joka rajoittaa hänen roolihahmoaan. Merkityksellisintä kuunnelmassa on se, onnistuuko se johdattamaan kuuntelijoiden mielikuvitukset haluttuun suuntaan.

Kuunnelma syntyy kirjailijan kirjoittamana käsikirjoituksena. Kun se päätetään tuottaa, palkataan näyttelijät, ohjaaja ja äänittäjä ja mahdollisesti äänisuunnittelja ja säveltäjä luomaan musiikkia kuunnelmaan. Kuunnelmassa näyttelijöiden ei tarvitse opetella vuorosanojaan ulkoa, sillä he voivat lukea ne suoraan käsikirjoituksesta äänitettäessä. Näyttelijöiden vuorosanat äänitetään ohjaajan ohjeiden mukaan. Yleisemmin tämä tehdään studiossa kaikkien näyttelijöiden ollessa paikalla, mutta nykyisin on myös mahdollista, että näyttelijöiden vuorosanat äänitetään erikseen ja leikataan yhteen. Studiossakaan ei ole pakko työskennellä kannettavien nauhoituslaitteiden myötä, vaan voidaan tehdä kenttä-äänityksiä, jotta saadaan oikea äänimaisema. Lopuksi kuunnelma leikataan valmiiksi ja mukaan liitetään äänitehosteita, musiikkia, ja ääntä voidaan mahdollisesti jotenkin muokata.

Kuunnelmassa kieli on keskeisessä asemassa. Sanoilla ohjataan kuuntelijan tulkintoja ja tarinan tapahtumien etenemistä. Koska kuunnelmassa kieltä ei voi tukea eleillä tai kirjoitetun kielen menetelmillä, niin silloin se esiintyy paljaaltaan. Siksi erityistä huomiota täytyy keskittää sävyyn, luontevuuteen, pelkistykseen ja keskitykseen.[1]

Kuunnelman kohtauksissa yhtä aikaa esiintyvien henkilöiden määrän on oltava vähäinen ihmiskorvan rajallisesta kyvystä erottaa erilaisia ihmisääniä toisistaan.[1]

Kuunnelma on kehityksensä aikana muuttunut paljon. Alkuaikoina siinä oli paljon piirteitä näytelmästä, kuten näytöksiin jakautuva rakenne ja esityksellinen luonne.[1] Merkittävä tekijä kuunnelmalle on ollut teknologian kehittyminen, joka on mahdollistanut sen, että kuunnelmia ei tarvinnut esittää suorana, ja tuonut leikkaamisen ja paremman äänenlaadun mahdolliseksi.

Kuunnelman historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen varsinaisia kuunnelmia radiossa oli lähetetty näytelmien radiotaltiointeja tavallisista teattereista[1] tai studiossa esitettyjä näytelmien radiosovituksia. Jyrki Mäntylän mukaan kuunnelman historia alkaa vuonna 1924, kun englantilainen Richard Hughes kirjoitti radiolle näytelmän A Comedy of Dangers, jossa lähetysvälineen visuaalisuuden puute oli ratkaistu sijoittamalla tapahtumat pimeään kaivokseen, jonne näytelmän henkilöt olivat eksyneet.[1] Tämän jälkeen suoraan radiota varten kirjoitut näytelmät, eli kuunnelmat, alkoivat yleistyä. Aluksi kuunnelmien esitykset olivat suoria, ennen kuin tallennusmenetelmiä keksittiin 1930-luvun puolivälissä.

Ennen toista maailmansotaa, ja ennen televisiota, kuunnelmat olivat suosittua viihdettä radion ollessa ainoa sähköinen viestin. Erityisesti Yhdysvalloissa tuotettiiin ja kuunneltiin paljon kuunnelmia. Tunnetuimpia tekijöitä oli Orson Wellesin Mercury Theatre -teatteri, joka esiintyi teatterilavojen lisäksi radiossa. Amerikkalainen ilmiö olivat myös sarjakuunnelmat, jotka sarjaelokuvien periaatteen mukaisesti esittivät jatkokertomuksen, jonka osat esitettiin säännöllisin väliajoin. Monia suosittuja sarjakuvien tai kioskikirjallisuuden hahmoja sovitettiin myös sarjakuunnelmien sankareiksi. Usein amerikkalaisilla kuunnelmilla oli tuohon aikaan jokin sponsori, jonka tuotteita mainostettiin ennen varsinaista kuunnelmaa.

Nykyään radiossa esitettävät kuunnelmat ovat saaneet seurakseen suoraan tallenteilla julkaistaviksi tehdyt kuunnelmat, ja tallenteilla on julkaistu myös radiossa esitettyjä kuunnelmia. Internet on tuonut uutena ilmiönä äänitiedostoina jaettavat kuunnelmat, jotka ovat usein harrastelijoiden ilmaiseksi tekemiä ja julkaisemia.

Kuunnelma Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuunnelmia on esitetty Suomessa heti Yleisradion aloitettua toimintansa. Nykyään kuunnelmia esittää Suomessa YLE Radio 1, jolle niitä tuottaa muun muassa Radioteatteri. Radio Vega esittää ruotsinkielisiä kuunnelmia, mutta ilman vakiintuneita aikoja. Yksi Yleisradion tunnetuimmista kuunnelmasarjoista on Knalli ja sateenvarjo. Yleisradion arkistoista löytyy kuunnelmatallenteita vuodelta 1938. Yleisradiossa kuunnelmien alkuperäinen esityspäivä oli maanantai. Koska lähetykset olivat suoria, näyttelijöiden tuli olla paikalla, ja maanantai on perinteisesti teattereissa vapaapäivä.

Kaupallisista radioista The Voice otti ensimmäisenä kuunnelman ohjelmistoonsa, kun syksyllä 2013 kanavalla esitettiin kolmen kuukauden mittainen uudenajan radiokuunnelmasarja Pikku Naisia 2.0. Viikoittain vaihtunut, neljä kertaa päivässä toistettu, muutaman minuutin mittaisia jaksoja sisältänyt jatkokertomus maalasi tarinaa kolmesta kaupunkilaisnaisesta, Annasta, Marista ja Kristasta, joista jokainen katseli maailmaa omasta näkökulmastaan. Radiokuunnelman käsikirjoittaja Eeva-Maria Lisko on aikaisemmin julkaissut novelleita ja lyhytproosaa eri lehdissä.

Radioteatterin kuuluisia ohjaajia olivat muun muassa Markus Rautio, Urpo Lauri, Eero Leväluoma sekä Olavi Paavolainen. Useat tunnetut suomalaiset kirjailijat ja elokuvakäsikirjoittajat ovat kirjoittaneet uransa varrella kuunnelmia, mm. Paavo Haavikko, Jussi Kylätasku, Pekka Lounela, Veijo Meri, Outi Nyytäjä, Mauri Sariola, Eila Pennanen, Paavo Rintala, Juha Siltanen, Antti Tuuri ja Hella Wuolijoki. Erityisesti kuunnelmakirjailijana profiloituneisiin kirjailijoihin kuuluu muun muassa Pirkko Jaakola.

Suomalaisia radiokuunnelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Jyrki Mäntylä: Nelikymmenvuotias kuunnelma. Teoksessa Suomalaisia kuunnelmia 1. Porvoo: WSOY, 1964.